Tyttö tuollainen

Minua pyydettiin kertomaan lisää itsestäni ja mietin, että mitä kertoisin. Mitä voin kertoa ilman, että olen liian tunnistettava? Mitä haluatte kuulla? Minkälainen minä olen? Kuka minä loppujen lopuksi olen?

Olen huono kuvailemaan ihmisiä, mutta erityisen vaikea on kertoa itsestään. Millainen olen omasta mielestäni? Millaisena muut minut näkevät? Kun mietin itseäni, mieleeni herää vain todella paljon kysymyksiä. Olen kiltti. Vai olenko? Olen kertonut teille aiemmin, että olen harrastanut seksiä kaverini poikaystävän kanssa, se ei ole kovin kilttiä, eihän? Olisin sanonut myös, että olen luotettava, mutta aiemmin kertomani asiat kumoavat myös sen väitteen.

Aloitetaan ulkonäöstä, siinä ei ole niin paljon ristiriitoja, kuin luonteen kuvailussa. Jokaisella teistä on varmasti minusta jonkinlainen mielikuva. Olette kehitelleet päähänne kuvan siitä, miltä minä näytän. Vähän niin kuin kirjoissa jokainen hahmo kuvitellaan jonkin näköiseksi, eikö? Ja sitten kun nähdään kirjaan perustuva elokuva, se omassa päässä oleva kuva siitä hahmosta rikkoutuu ja elokuvassa hahmo onkin ihan erinäköinen, kuin millaiseksi olet sen kuvitellut. No, pilaan tämän teidän mielikuvan minusta nyt. Kovin tarkasti en tietenkään voi kertoa, sillä pelkään kiinni jäämistä.

Olen vaalea hiuksinen. En nyt varsinaisesti blondi, mutta enemmän vaalea- kuin tumma hiuksinen. Meikkaan hillitysti, sillälailla, että muut huomaavat minun meikanneen, mutta en liian paljon. Pukeudun aikalailla "normaalisti", jos niin voi sanoa. Ihan perus farkut ja toppi -yhdistelmiä, ja sellaista. Jokin juju asussa pitää aina olla, näyttäviä koruja tai muuta, mutta ei mitään liian räväyttävää. Olen - en nyt pitkä, mutta en lyhytkään. Sopivan pituinen kuulostaa hyvältä. En nyt tiedä, onko painolla mitään väliä, mutta siitä kerrottakoon sen verran, että normaalipainossa mennään, ei ali- eikä ylipainoa. Kuulostaapa tylsältä ja niin kuin sanoin, olen huono kuvailemaan ihmisiä.

No, sitten se luonne. Kaiken perusteella, mitä olen tänne kertonut, en varmastikkaan vaikuta kovin hyvältä ihmiseltä, mutta väittäisin silti olevani kiltti ja rehellinen. Sanon mielipiteeni suoraan, mutta yritän silti olla loukkaamatta muita. Yritän muotoilla asiat niin, etteivät ne satuta toista. Jos olen vihainen, kerron sen toiselle ja kerron myös syyn. Vihaan sitä, että pitää arvuutella, miksi toinen on vihainen tai surullinen. Kun asioista puhuu suoraan, ei tule epäselvyyksiä.

Olen myös periksiantavainen. En jaksa väitellä asioista, enkä aiheuttaa turhaa riitaa. Tietysti pidän puoleni, jos jollain on aivan päätön idea, johon en vain yksinkertaisesti halua suostua, tai josta on harmia jollekkin, mutta en jaksa väitellä pikku asioista.

Koulussa olen surkea tutustumaan uusiin ihmisiin, en vain yksinkertaisesti osaa olla siellä oma itseni ja se lienee pääsyy siihen, miksi en viihdy koulussa. Olen aikoinani saanut jonkin tyhmän roolin, josta en enää pääse eroon. Olen se hiljainen ja se, joka on aina yksin. Se, joka jää ilman paria. Mutta vapaa-ajalla olen erilainen. Juttelen mielelläni ihmisille, tuntemattomillekkin. Kassajonoissa, puiston penkillä, bussissa. Pientä, viatonta juttelua turhan päiväisistä asioista. Ajankuluksi jonottaessa tai vaikka vanhusten iloksi kauppakeskuksen käytävällä.

Olen avulias ja autan tuntemattomiakin, jos näen heidän olevan pulassa. Naista vaunujen kanssa ulos bussista, vanhusta pakkaamaan ostoksensa kassalla. Ihan arkisia tilanteita, mutta yritän olla hyvä muille. Piristää heidän päiväänsä. Hymyilen myös paljon. Minusta ainakin on kiva, jos joku hymyilee minulle, joten teen niin muille. Ei nyt mitään pelottavaa virnettä ja jatkuva tuijotus, mutta pieni hymy on aina hyväksi.

Itseään on tosi vaikeaa kuvailla. En oikeasti tiedä, mitä kertoisin. Eipä kai nyt tule muuta mieleen, kyselkää toki, jos jotain tulee mieleen!

Mun on niin hyvä olla näin, kun olet lähelläin.

Päivittely on nyt jäänyt hieman vähemmälle, koska minulla on niin paljon tekemistä. Pitkästä aikaa. Kaikki menee nyt hyvin, paremmin kuin todella, todella pitkään aikaan. Lauri tekstasi viime yönä ja tuli yöksi.

"Mä en saa unta, nukutsä jo?"

"En, ei muakaan väsytä yhtään."

"Oon teillä ihan just."

Aamulla teimme aamupalaa yhdessä, hän tiskasi ja söimme. Päivällä teimme ruokaa, katsoimme leffaa, olimme vain. Ei mitään erityistä, mutta niin ihanaa.

En edes muista milloin olisin viimeeksi ollut näin onnellinen. Muutama asia kuitenkin painaa vielä mieltä ja haluaisin saada ne kuntoon. Puhuimmekin niistä Laurin kanssa ja auttoi todella, kun sai puhua jollekkin. Ja hän jopa kuunteli, halusi tietää lisää, kyseli ja lohdutti. Eiköhän se siitä, aika näyttää mitä käy niiden asioiden suhteen, mutta luulen, että kaikki kääntyy paremmaksi.

Yksi asia kuitenkin mietityttää minua tosi paljon. Kun viime yönä nukuimme, näin unta Tommista. Pelkäsin jo, että olen puhunut unissani jotain, koska minulla on tapana tehdä niin, mutta ei Lauri ainakaan sanonut mitään. Unessa puhuin Tommin kanssa, olimme kahvilla ja nauroimme yhdessä jollekkin jutulle. Ihan kavereina vain siis oltiin liikkeellä, mutta en silti haluaisi nähdä unta hänestä. En vaan voi sille mitään.

Ennen luulin Tommin olevan täydellinen, en tiennyt paremmasta. Lauri on kuitenkin ihana ja päivä päivältä tajuan, että Tommi tosiaan oli vain seksin perässä. Tommi ei halunnut pussata, eikä olla lähellä. Hänelle ei ollut tärkeää se, miltä minusta tuntuu vaan vain hän itse. Kun hän oli tyytyväinen, kaikki oli hyvin. Seksin jälkeen hänestä tuli etäinen, hän meni kauas minusta tai lähti kokonaan pois. Kai hänelläkin alkoi omatunto kolkuttaa, hän sisimmässään tiesi tekevänsä väärin.

Mutta joo, en halua ajatella Tommia, enkä mitään, mitä meillä oli. Elän tässä hetkessä, nyt, Laurin kanssa. Kaikki on hyvin juuri näin.

Tänään minulla ei ole mitään muuta kuin aikaa, joten kirjoittelen teille jotain, mitä tulee mieleen. Minusta haluttiin kuulla lisää, joten sellaista tulossa jossain vaiheessa ja myös jonkinlaista postausta miehistä, saa nähdä, mitä keksin. Sellaista siis myöhemmin, pysykäähän kuulolla!

En todellakaan tiennyt tää voi tältä tuntua

Lauri soitti kuin soittikin eilen ja tuli meille. Teimme ruokaa, katsoimme leffaa ja muuta kivaa. Hän jäi myös yöksi ja kaikki oli täydellistä.

Aamulla oli aikainen herätys, koska minun piti lähteä taas käymään toisessa kaupungissa, eikä kumpikaan meistä olisi millään malttanut nousta ylös. Sanoimme heipat ja Lauri lähti kotiin ja minä hoitamaan asioita.

Nyt tuntuu taas, että kaikki menee hyvin ja yritän nauttia tästä nyt kun voin.

Ainiin! Kaipaisin nyt teidän apuanne, koska haluaisin tehdä taas jonkun vähän pidemmän ja erikoisemman postauksen, eikä vain näitä päivän kuulumisia. Joten mitä te haluaisitte lukea?
Minulla kävi mielessä esimerkiksi sellainen, että kirjoittaisin siitä, mikä miehessä kiinnittää huomioni ja millaisista miehistä pidän. Sellaista siis luultavasti ainakin tulossa, mutta mitä muuta? 

Moni on käyttäny hyväks ku oon näyttäny hyvält

Yöllä en saanut unta, joten kirjautuin Facebookkiin. Lauri oli siellä myös. Puhuimme pitkään ja sovimme, että näemme tänään yhdeltä keskustassa.

No, tulin juuri keskustasta kotiin. Odotin puoli tuntia, soitin ja pääsin suoraan vastaajaan. Herra nukkuu, ihan varmasti. Olen hieman yllättynyt, sillä en taaskaan ole vihainen, koko tilanne vain huvittaa minua. Jos näin olisi käynyt Tommin kanssa, olisin suuttunut, mutta en nyt. En kylläkään ala tällaista usein katselemaan, jos ohareita tulee kokoajan, huomautan niistä. Kyllä minä varmasti tästäkin jotain vähän vittuilen, mutta ihan leikilläni vain.

Nyt vain odotan, että Lauri herää ja avaa puhelimensa. Ehkä me näemme illemmalla...

Suru tiukas puseros, ne haluu vaa sun vuoronumeros

En nähnyt Lauria tänäänkään, mutta huomenna ilmeisesti näemme. Lauantaina olen taas muualla, joten se ei käy, mutta huomenna toivottavasti.

Siirsin äsken kaikki Tommin lähettämät viestit puhelimestani tietokoneelle ja sieltä muistitikulle, jottei ne kokoajan olisi näkyvillä muistuttamassa minua kaikesta. En kuitenkaan poistanut niitä, koska jos aion joskus kertoa Sallalle, ne ovat ainoat todisteeni.

En tietenkään voinut olla lukematta osaa viesteistä. Miten olen voinut olla niin tyhmä? Miten olen uskonut kaiken? Mieheltä, joka seurustelee samaan aikaan ystäväni kanssa. Miksi en tajunnut jo silloin, että minun olisi pitänyt laittaa stoppi kaikelle. No jaa, myöhäistä se nyt on katua. Mennyttä ei voi muuttaa.

"Haluun vierees <3"

"Mulla on ikävä sua."

"Haluutko mun viereen ens yöks?"

"Mikä hätänä, rakas? Olit niin apean näkönen äsken kun kävitte tässä Sallan kanssa..."

"Soitan sulle kun oon vienyt Sallan kotiin, tuun sitten hakemaan sut."

"Tehdään illalla jotain kivaa, voin vaikka laittaa sulle ruokaa."

"Voisko meistä tulla jotain vakavaa?"

"Haen sut koulusta, niin sun ei tarvi kävellä."

"Mä haluan sua ;)"

"Sä olet täydellinen!"

"Mä olen jo henkisesti eronnut, Salla ei vaan tiedä sitä vielä."

Miten minä olen ollut niin sokea? Valhetta kaikki, ihan jokainen sana. Vihaan sitä ihmistä! Ihan jokaista asiaa siinä! 

Nuo viestit saavat pysyä sielä muistitikulla, enkä niitä lue enää ikinä. Haluan unohtaa kaiken. Jokaisen sanan, jokaisen ihanan lauseen. Pakko unohtaa, mutta miten? Näen Tommia kokoajan. Ihan kokoajan. 

Mä tiedän et mun pitäis katsoo muualle, kun seisot edessä
metron liukuportaissa sun oman onnes kanssa.
Mä tiedän ettei pitäis kuunnella, kun kerrot hiljaa huomisesta
jossa mua ei ole edes olemassa.

En tiedä oonko väärässä, kun näin valitsen

Lauri soitti heti aamulla. He olivatkin lähteneet kavereiden kanssa baarin ja siellä menikin sitten loppu ilta, joten hän ei ehtinytkään tulla. Toki hän olisi voinut soittaa, mutta en kuitenkaan ole vihainen tai mitään.

Näemme toivottavasti tänään, jos hän vain ehtii. Laurilla on niin paljon kavereita, että hän on tosi kiireinen kokoajan ja minulla asia taas on päin vastoin.

Näin tänään Tommin ja Sallan myös, mutta he eivät kai nähneet minua. Vaihdoin kadun puolta jo hyvissä ajoin ennen kuin he tulivat vastaan. Ärsyttävää asua samassa kaupungissa ihmisten kanssa, joita en haluaisi nähdä ja jotka yritän unohtaa. Ei ole helppoa unohtaa,kun näen heitä lähes päivittäin...

Luovutanko liian helpolla, aina ei voi elämässä olla voitolla

En sitten nähnytkään Lauria tänään. Hänen piti tulla hakemaan minut meiltä, kunhan on ensin käynyt kaverillaan juomassa pari olutta, mutta hän ei ikinä tullut. Varmasti illan vietto venynyt pitkäksi...

Eiköhän hän huomenna soita ja ilmoittele itsestään, ehkä näemme sitten silloin. En jaksanut tänään alkaa soitella hänen peräänsä, kerran hän lupasi tulla, eikä tullut, niin antaa olla.

Tommin sen sijaan näin. Kävelin hänen työpaikkansa ohi, en edes mennyt sisään, mutta parikymmentä metriä käveltyäni kuulin Tommin äänen takaani.

"Ada, odota! Mulla on asiaa sulle!"

"Joko sä kerroit Sallalle?"

"En mä vielä. Halusin vaan kysyä, että miten sulla menee."

"Voit kysyä sitä sitten, kun oot kertonut Sallalle. Sitä ennen se ei kuulu sulle."

Sen jälkeen kävelin pois. Tommi jäi seisomaan kadulle ja tuijotti perääni. Hän hämmentyi todella ja juuri sitä minä halusinkin.

Ei hän kerro. Hän yrittää aikansa olla ystäväni salassa ja toteaa sitten, ettei se onnistu enää ja luovuttaa.

Ihan sama.

Kiire

Kauhea kiire, olen menossa Laurin kanssa treffeille!

Päivittelen taas huomenna jotain ja vastailen kommentteihin. Luin ne kyllä jo, kiitos niistä :)

Palataan huomenna!

Eilen vielä päätin elää ilman sua

Tommi pyysi kahta viikkoa aikaa kertoa kaiken ja se aika menee umpeen sunnuntaina. Tuskin hän kertoo, mutta päätin jo, etten päästä häntä helpolla. Alan muistutella itsestäni huomenna.

Kai olen vain niin vittumainen ja katkeroitunut, mutten malta odottaa huomista. Tommilla on taas uusi työpaikka ja aion ilmestyä sinne huomenna vain muistuttaakseni olemassa olostani. Hän on töissä sellaisessa paikassa, että voi mennä sinne "viattomasti" ja väittää, etten tiennyt hänen olevan siellä. Kuulin siitä tänään vahingossa, joten hän ei tiedä minun menevän sinne tarkoituksella ja hänen takiaan.

En aio puhua mitään, en aio edes moikata, mutta käyn vain siellä ja varmistan, että hän näkee minut. Muistaa taas, mitä menettää. Voi verrata minua siihen, minkä on valinnut.

Ei, en haluaisi olla Sallan tilalla. Mutta en myöskään toivo sitä paikkaa kenellekkään muulle, en edes Sallalle. Tommi ei ansaitse ketään. Eikä kukaan ihminen tässä maailmassa ole niin paha, että ansaitsisi olla Tommin kumppani. Ainakaan tuon Tommin, kenet tällä hetkellä tunnen.

En oikeastaan tiedä, että mitä haen takaa sillä, että haluan Tommin ottavan yhteyttä minuun vielä. Kai yritän jonkinlaista kostoa, en kylläkään tiedä vielä, että mitä aion tehdä. Periaatteessa haluaisin paljastaa kaiken, mutta en vain uskalla. Itseni takia, enkä myöskään halua riskeerata Sallan elämää ja terveyttä.

Aiemmin minua varoiteltiin siitä, että ei pidä katkeroitua ja alkaa janoamaan kostoa, mutta niin tässä kai on nyt käynyt. Tavallaan kaipaan Tommia, sitä Tommia, kenelle pystyin puhumaan kaikesta, kuka oli minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä maailmassa. Sitä, joka löysi aina ne oikeat sanat ja jolle annoin aina vain uudestaan anteeksi. Mutta vihaan tätä nykyistä Tommia, enkä halua sääliä häntä yhtään. Toivon, että hän saa opetuksen ja tajuaa, miltä minusta ja pian varmasti myös Sallasta tuntuu. Toivon, että hän tajuaa, kuinka paljon tuskaa hän on onnistunut aiheuttamaan, joko tietoisesti tai vahingossa, mutta silti.

Kuinka monelle ihmiselle hän aikoo vielä tehdä tämän saman? Haluan estää sen, että hän pääsee enää tuhoamaan kenenkään muun elämää. Haluan, että hän todella tajuaa, mitä hän on tekemässä. "En mä petä, en mä valehtele." Hän ei ymmärrä tekevänsä väärin ja sen haluan muuttaa. Hän ei tule sitä ikinä tajuamaan, ennen kuin joku todella opettaa sen hänelle, eikä se oppi mene perille mitenkään kauniilla tavalla. En olisi halunnut olla se opettaja, mutta ei minulla kai ole muutakaan vaihtoehtoa.

En vielä tiedä, että mitä aion tehdä, mutta aloitan siitä, että ilmestyn Tommin työpaikalle huomenna. Toivon, että hän on töissä.

Moni teistä varmasti tuomitsee suunnitelmani täysin, mutta olen miettinyt tätä jo pitkään. Sen tiedän, että en ikinä pääse eroon tästä asiasta, ennen kuin tiedän Tommin saaneen ansionsa mukaan. Näin minä suunnittelen nyt ja tämän suunnitelman ajattelin tosissani toteuttaa. Se vain on vielä hieman kesken, mutta ehdotuksia saa toki antaa.

Palataan asiaan huomenissa, kun tulen Tommin työpaikalta, heips!

Rakastaville aika on ikuisuutta

Olen kuluttanut koko aamun puhumalla Laurin kanssa puhelimessa. Ihan niitä näitä vain, ei mitään vakavaa. Tapaamme toivottavasti tässä lähipäivinä, kunhan aikataulut sopivat yhteen. 

Nyt kuitenkin suuntana uimaranta, palataan illemmalla!

Sanot kai me voidaan tehdä niin, mut onko se oikein?

Puhuin juuri äsken erään koulukaverin kanssa, joka tuntee myös Sallan. Vaihdoimme kuulumisia pikaisesti ja sitten puheenaihe vaihtui Sallaan ja Tommiin. Hän ei ilmeisesti tiennyt, etten ole enää väleissä Sallan kanssa.

"Salla meni muuten kihloihin, kuulitsä jo?"

"Ai, en. Ei me oikeestaan olla kavereita enää."

"Aa, okei. Tommi oli kosinu sitä niiden seitsemäntenä kuukausipäivänä."

Sen ei pitäisi liikuttaa minua mitenkään, mutta liikuttaa silti. Lähdin kotiin itkemään. Outo olo. En osaa edes kuvailla tätä tunnetta, mikä minulla on nyt.

Ei Tommi aio soittaa minulle enää. Ei hän aio kertoa Sallalle mitään. Valheita vain valheiden perään.

Nyt minun täytyy miettiä, että mitä minä teen. Annanko vain olla, vai paljastanko kaiken? Kohta heillä on varmasti lapsi tuloillaan ja silloin on jo myöhäistä kertoa. Nyt ei ehkä vielä olisi, mutta en halua. Haluan. En tiedä.

Mielessäni on pyörinyt viime aikoina myös eräs uusi vaihtoehto. Tiedän erään henkilön, jonka kanssa Tommi on ehkä myös pettänyt Sallaa, ennen kuin minulla ja Tommilla oli siis mitään. Vai mitä muutakaan voi epäillä yhteisestä yöstä baari-illan jälkeen samassa sängyssä? Mitään ei kuulemma tapahtunut, mutta en usko, en todellakaan. Kuulin tästä aikoinaan vahingossa ja nyt se palasi taas mieleeni.

Niin, tosiaan, minulla on tämän henkilön puhelinnumero ja osoite, joten voisin ottaa yhteyttä häneen milloin tahansa. Hän ei siis enää ole väleissä Tommin kanssa, eikä välttämättä tiedä Tommin seurustelleen silloin, kun lähti Tommin mukaan baarista. Suunnittelin, että voisin ottaa yhteyttä tähän henkilöön, kertoa vähän taustoja, mm. sen, että Tommi on pettänyt tyttöystäväänsä minun kanssani ja haluan tietää tekeekö hän vastaavaa useinkin, että kannattaako minun paljastaa hänet. Jos tämä kyseinen nainen sanoisi harrastaneensa seksiä Tommin kanssa sinä iltana, voisin ottaa hänet mukaan tähän ja paljastaa yhdessä hänen kanssaan kaiken. Silloin en olisi ainut syntipukki. No joo, minä tiesin Tommin olevan varattu ja hän välttämättä ei, mutta silti.

Mitä mieltä te olette? Mitä teen? Annanko vain olla, kerronko yksin vai otanko yhteyttä tähän naiseen vai mitä?

Voisin sun päivän pilata, mut en mä jaksa

En jaksa enää välittää kenestäkään. En edes itsestäni. Olisi paljon helpompaa vain paljastaa kaikki salaisuudet kaikille, olla ajattelematta seuraamuksia. Soittaa pari puhelua ja sen jälkeen heittää puhelin seinään. Lukita ovi ja mennä peiton alle piiloon. Pysyä siellä ikuisesti, piilossa maailmalta.

Ensin soittaisin Tommille. "Mä kerron kaiken, nyt. Hyvästi ja hauskaa loppu elämää."

Sitten soittaisin Sallalle. "Tommi petti sua mun kanssa, useasti, ja me ollaan oltu yhteyksissä kokoajan. Lähetin kaikki todisteet mitä mulla on, sun sähköpostiin."

Tästä sana leviäisi nopeasti. Kaikki koulukaverit ja tutut saisivat tietää heti.

Sen jälkeen soittaisin Laurille, kertoisin, että todella välitän hänestä, mutta olen pilannut kaiken paljastamalla liikaa asioita menneisyydestä. Pyytäisin anteeksi ja hyvästelisin.

Viimeisenä soittaisin ystävälleni. Mikään ei tulisi yllätyksenä hänelle, hän tietää mitä ajattelen. "Mä kerroin nyt, yritä pärjätä, mä rakastan sua, hyvästi."

Sitten kirjoittaisin teille, rakkaat lukijat, viimeisen kerran. Kertoisin kuka olen ja mistä tulen. Kertoisin keitä ovat Salla, Tommi ja Lauri. Jättäisin hyvästit teillekkin. 

Ja sitten katoaisin. Pysyvästi. 

Se olisi helpoin ratkaisu. Luovuttaa. Olla enää ottamatta vastuuta mistään. Lähteä pois ja olla palaamatta koskaan. Salaisuus alkaa olla liian painava kannettavaksi. Tommi ei edes auta minua kantamaan sitä, hän ei tee asioita yhtään helpommaksi, päin vastoin. Laurin suhteen olen melko negatiivinen. Aika näyttää, mutta kun en jaksa odottaa! Istun tyhjän panttina kotona, tekemättä mitään. Ainiin, tosiaan... Työni loppuivat jo. Ihan kaksi päivää sain siellä olla ja nyt taas istun kotona ja kuuntelen kellon tikitystä.

Väsyttää liikaa. Keräilen voimia jaksaakseni kantaa tuon salaisuuden taas yhden minuutin, tunnin, päivän eteen päin. 

"Kaikella on tarkoitus", mutta en ymmärrä, mikä tämän tarkoitus on. En tiedä mitä minun kuuluisi tehdä, mikä on "oikein". Haluaisin kertoa kaiken, mutten voi. Riskit ovat liian suuret, en vain voi paeta nyt. 

Kannan vastuun, vaikka se veisi minulta hengen.

Siit lähetään, mihin päädytään

Yöllä en saanut unta, koska kaikki ajatukset vain pyörivät mielessä. Juuri kun olin nukahtamassa, sain viestin. Lauri kyseli kuulumisia ja loppujen lopuksi tekstasimme pari tuntia, kunnes minun oli pakko käydä nukkumaan. Puhuimme niitä näitä, emme mitään kovin vakavaa. En oikeastaan tiedä, että missä mennään, mutta en halua olla liian ahdisteleva. Hyvä alku ainakin.

Tämän päivän olen viettänyt töissä ja samanlaisia tulevat olemaan seuraavat pari päivää. Onnistuin vihdoin saamaan sen kauan kaivatun työpaikan, tuurauksia tosin, mutta silti. Keskityn nyt täysillä töihin, kun niitä kerrankin on ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Lauri ilmeisesti kaipaa aikaa, joten nyt hän sitä saa. On minulla kyllä illat vapaana, mutta emme ole puhuneet tapaamisesta vielä mitään.

Pelkään vain, että Lauri löytää jo uuden, jos en toimi. Mutta en kuitenkaan halua olla liian tunkeileva. Vaikeaa...

Odotanko turhaan sua sittenkin?

Turhauttaa. Ärsyttää. Suututtaa. Itkettää. Kaikki tunteet ihan sekaisin. Lauri ei vastaa minulle. Olemme puhuneet viimeeksi keskiviikkona, eikä hän edelleenkään halua vastata kysymykseeni. Eiköhän tämä ollut tässä. 

Menetin myös Tommin. Näin hänet ja Sallan kävelyllä tänään, he näyttivät niin onnellisilta. En minä voi sitä pilata. Tiedän, että Tommi ja Salla ovat molemmat toimineet väärin minua kohtaan, mutta en minäkään ole mitenkään oikein toiminut. Tai no, mikä nyt ylipäätänsä on "oikea"? En halua alentua heidän tasolleen ja kostaa. Ei se olisi oikein.

Jos Tommi nyt päättää kertoa Sallalle haluavansa olla minun ystäväni ja ottaa yhteyttä minuun, mitä en tosin usko, niin se on ihan ok. Silloin voin olla Tommin ystävä, jos hän kerran todella haluaa niin ja näkee vaivaa sen eteen, mutta mitään muuta meidän välillemme ei enää tule. Olin minä Laurin kanssa tai en, niin Tommiin en enää sekaannu muuten kuin ystävänä. Siitä seuraa aina vain ongelmia. 

Minulla on ikävä sekä Lauria, että Tommia, mutta eri tavalla. Tommia ikävöin ystävänä. Hän on minulle se, kenen kanssa voin puhua asioista, se kenellä on miehen näkökulma ongelmiini. Tommilla on aina hyviä mielipiteitä ja uusia näkökulmia asioihin. Hän osaa lohduttaa ja tehdä minut iloiseksi, kun muuten menee huonosti. Lauri taas on se, keneltä kaipaan läheisyyttä ja hellyyttä. Se, kenen viereen haluan nukahtaa iltaisin. Se, kenen kuiskauksiin ja silityksiin haluan herätä aamulla.

Tommin tunnen melko hyvin. Osaan tulkita hänen eleitään ja ilmeitään. Aavistan, mitä hän ajattelee. Lauri taas on minulle vielä melko tuntematon. Haluaisin tutustua paremmin, oppia tuntemaan hänet samalla tavalla kuin tunnen Tommin. Haluaisin saada siihen vielä mahdollisuuden, mutten tiedä antaako Lauri sitä minulle.

Kaiken uskon sinuun laitan, vaikka epäilen

Aina ennen, kun olin yksin kotona, ikävöin Tommia. Ajattelin häntä kokoajan ja mietin mitä hän tekee ja missä hän on. Nyt asiat ovat toisin. 

Missäköhän Lauri on? Mitä hän tekee ja kenen kanssa? Onkohan hänellä hauskaa? Ajatteleekohan hän minua? Onkohan hänellä jo joku uusi? Miksi hän ei vastaa viesteihini enää?

Viimeeksi, kun puhuin Laurin kanssa, hän sanoi ajatelleensa minua todella paljon silloin, kun on ollut yksin. Ovatko nekin vain sanoja ilman merkitystä? En enää tiedä keneen luottaa ja keneen ei. Tommi vei uskoni kaikkiin miehiin. Kuvittelen kokoajan, että kaikki ovat samanlaisia kuin Tommi. Odotan pahinta ja olen valmistautunut pettymään. Ehkä ihan hyvä niin, koska silloin onnistumiset tuntuvat tuplasti paremmilta. Kunhan niitä onnistumisia nyt tulisi. Kunhan Lauri vastaisi minulle. 

En jaksa odottaa enää! Olen aina ollut sellainen ihminen, että haluan kaiken tässä, heti ja nyt. En kohta, en huomenna, en viikon päästä vaan nyt. Se on huono piirre, tiedän, mutten voi sille mitään. Ehkä hän vastaa huomenna. Siihen asti jaksan odottaa. Mutta mitä sitten? Laitanko sen sadannen viestin ja totean, ettei hän taaskaan vastaa, vai luovutanko vain? En halua luovuttaa. En ole luovuttajatyyppiä. Mitä minä teen? Odotanko vain?

Kyllä hän vastaa. Pakko vastata. Hän piti minusta todella. Ei hän ollut vain seksin perässä, ei varmasti. Minä odotan.

Rakkauden jälkeen

Jos kaadut katuojaa,
en juokse sua pois nostamaan
Jos mua joku riepottaa,
käännät pään, et ole huomaavinaan

Jälkeenpäin
Kummatkin huolehtii vain itsestään
Jälkeenpäin
Kurkottaa puukkoa pois selästään

Ei kummankaan elämään,
toinen voi puuttua mitenkään
Jos se on päivänselvää,
miks susta unia vielä nään?

Miks mä niitä nään?
Sä tuut niihin hymyilemään,
nukkuvaa peittelemään
Miksi mä niitä nään?

Jälkeenpäin
Kummatkin huolehtii vain itsestään
Jälkeenpäin
Kurkottaa puukkoa pois selästään

Jälkeenpäin
Kummatkin huolehtii vain itsestään
Jälkeenpäin
Tietenkin voi hyvin, kun kysytään

Kummatkin harhailee
Kummatkin kylmenee
Kummatkin jää pimeyteen
Ja toisiaan aattelee

Jälkeenpäin
Kummatkin huolehtii vain itsestään
Jälkeenpäin
Kurkottaa puukkoa pois selästään

Jälkeenpäin
Kummatkin huolehtii vain itsestään
Jälkeenpäin
Tietenkin voi hyvin, kun kysytään

Haloo Helsinki! - Rakkauden jälkeen

Näin unta Tommista. Ei ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinenkään. Olin unissani raapinut käteni verille, joten jo se kertoo, ettei kyseessä ollut mikään mukava uni. Miksi alitajunnan täytyy muistuttaa minua Tommista kokoajan? Se ei ainakaan helpota asioita yhtään!

En tiedä, soittaako Tommi enää ikinä, enkä edes tiedä haluanko hänen soittavan. Jos hän kertoo Sallalle, voin vielä harkita, mutta muuten en todellakaan.

Lauri ei ole edelleenkään vastannut minulle mitään ja hän on ilmeisesti myös juhannuksen yksin. Olisi ollut kivaa viettää se hänen kanssaan, mutta en halua tunkeilla. Annan hänelle nyt aikaa, enkä ota yhteyttä.

Istun kotona ja kuuntelen musiikkia. Myöhemmin varmasti menen vielä kävelemään kaupungille ja kuluttamaan aikaa, ihan hyvä juhannus sinänsä. Ihan kuin kaikki muutkin päivät.

Maailma on tehty meitä varten

Ajatukset pomppivat edes takaisin, vaikka ei edes olisi mitään oikeaa syytä. Asiat ovat jollakin aina huonommin. Ei minulla ole mitään hätää. Katto pään päällä ja ruokaa kaapissa. Ei olisi oikeutta murehtia eikä valittaa. Ei olisi oikeutta tuntea pahaa oloa. Ei saa kertoa kenellekkään, "kaikki on hyvin", täytyy sanoa. Ei pahaa oloa saa näyttää muille. Täytyy pitää huoli itsestään, pärjätä yksin. Olla vahva.

Lauri ei vastaa minulle enää. Hän ei ilmeisesti halua puhua. Silloin, kun minulla ja Tommilla oli vielä jotain ja riitelimme, se oli ihan erilaista. Tommin kanssa tiesin, että hän soittaa jossain vaiheessa. Hänen oli pakko, etten kertoisi kaikkea. Laurin kanssa tämä on kamalampaa, koska mikään ei pakota häntä soittamaan enää. Hän voi päättää, ettei halua minua ja antaa vain olla. Ihan minä hetkenä tahansa.

Minä todella välitän Laurista ja uskon tai ainakin uskoin siihen, että meistä voisi tulla jotain. Tommin kanssa jokin pieni ääni alitajunnassa huusi kokoajan, että ei siitä tule mitään, emme ikinä päädy yhteen. Laurin kanssa niin ei ole ja elättelen toiveita meidän suhteen, joten pettymys on tuplasti pahempi, jos hän ei haluakkaan minua.

Pakko yrittää vain elää hetkessä ja olla ajattelematta liikaa tulevaisuutta.

(http://weheartit.com)

Huomenna on juhannus, keskikesän juhla. Ja mitä minä teen? Istun yksin kotona, yllätys yllätys. Vaniljajäätelöä, musiikkia ja sen sellaista. Hieno juhannus tulossa itseni kanssa.

Sekavia ajatuksia, ei päätä eikä häntää. Palaillaan myöhemmin taas selkeämpien ajatusten merkeissä, hyvät juhannukset teille!

Mustako tuli tää, joka ei tunne ees häpeää? Se jolla kestää pää sitten kun kaikki tää leviää?

Laurin kanssa tämä juttu on edelleen vähän kesken, mutta eiköhän tämä saada sovittua. Nyt ainakin tuntuu siltä.

Eilen illalla päätin lähteä ystäväni kanssa piknikille ja menimme kauppaan ostamaan eväitä. Kävelimme kulman takaa kaupan ovelle ja samaan aikaan toisesta suunnasta tulivat Salla ja Tommi.
"Voi vittu, toi lehmä."
Salla se osaa aina olla yhtä ystävällinen.
Salla otti Tommia hihasta ja he kääntyivät ympäri ja lähtivät pois. Tommi tuijotti minua pitkään, tosi pitkään.

Emme siis mahdu enää edes samaan kauppaan. Eipähän ole minun menetykseni. Minä pääsin kauppaan ja sain sen, mitä menin ostamaankin.

Piknik oli loistava, seura samoin <3

Taio mut henkiin taas

Lauri vastasi minulle, pyysi anteeksi ja oli tosi ihana. Laitoin hänelle viestiä takaisin päin, kysyin mitä hän haluaa tulevaisuuden suhteen ja miten tämä nyt jatkuu tästä eteen päin.

Olen kokoajan ollut hieman epävarma sen suhteen, onko hän tosissaan vai leikkiikö hän vain, joten haluan siihen selvyyden nyt. Ikäni on hänelle edelleen ongelma ja myös hänen tuleva opiskelupaikkansa herättää kysymyksiä. Saa nähdä mitä hän vastaa.

Lähdinkin tänään vanhempieni luonta käymään ystäväni kanssa kauppakeskuksessa ja näin Tommin. Hän jutteli jonkun tuttavansa kanssa, mutta näki minut ihan varmasti. Katsoin häneen päin, mutten moikannut. Tommi haluaisi todella olla ystäväni, näen sen hänestä. Jo pelkästään siitä, millainen hänen katseensa on. Kaikki on nyt kuitenkin hänen käsissään, ei minun.

Odotan ja odotan vain. Toivottavasti edes tähän Lauri hommaan tulee selvyys pian.

Mä olen kyllästynyt niihin voimiin jotka ohjailee mun elämää, jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa

Tämän päivän olen viettänyt vanhempieni luona veljeni kanssa. En vain kestänyt olla yksin kotona, tuntui, että tulen pian hulluksi. Täällä on jotain järkevää tekemistä, jotain, mihin keskittää kaikki ajatukset.

Lauri ei ole vastannut minulle vieläkään. Hän itse sanoi, että minun täytyy ottaa yhteyttä, kun haluan puhua, eikä nyt edes vastaa. Ehkä hän vain haluaa miettiä. Hän ei tuntunut vieläkään olevan varma siitä, mitä haluaa, joten annan hänelle nyt aikaa. Olen itsekin melko sekaisin, joten pieni tauko tekee hyvää. 

Olen luultavasti pari päivää täällä, poissa kaikkien tavoiteltavista. Puhelin äänettömällä ja blogi on ainoa asia mihin panostan. 

Eipä muuta tällä kerralla, heips!

Katson taloja, joiden seinien lämpöön on suojattu onnellisia

Heräsin juuri. Väsyttää vieläkin. Tai uuvuttaa kai lähinnä, en tiedä. 

Laitoin jo aamulla viestiä Laurille ja hän on nähnyt sen, muttei vastaa. En todellakaan halunnut, että tämä menisi näin. Tuntuu ihan todella pahalta.

Aina kun kaikki alkaa mennä hyvin ja saan ihmisiä kerättyä ympärilleni, pilaan kaiken ja he lähtevät yksi kerrallaan pois. Niin käy aina, ihan joka kerta. En halua ympärilleni enää ketään. Haluan olla itse oman onnellisuuteni avain.

Mutta mitä minä teen elämällä, jos minulla ei ole ihmisiä? 

Tänään olen ollut yksin, nukkunut vain, ja niin taidan tehdä jatkossakin. Nukkua päivät pois.

Mä tänään ehkä kosketin sua viimeistä kertaa

Kello on vähän yli neljä ja tulin juuri kotiin. Kävellen. Laurilta.

Itkulle ei tule loppua, enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Toinen puoli minusta käskee soittamaan Laurille ja toinen puoli unohtamaan kaikki miehet.

Menin siis illalla kahdestaan Laurin kanssa heille ja päätin jäädä yöksi. Kaikki oli ihanaa ja tunsin olevani niin onnellinen. Ja yhtäkkiä Laurista tuli esiin täysin uusi puoli, se idiootti, joka kaikissa miehissä näyttää olevan. Kestin tätä puolta hetken, kunnes hänen suustaan pääsi niin loukkaava kommentti, että en vain kestänyt enää. Keräsin tavarani ja lähdin.

Lauri kyllä tuli perääni, yritti halata ja pyysi anteeksi, mutta sitä en ihan helpolla anteeksi anna. Hän tietää, että asia on vaikea minulle, olemme puhuneet siitä ja silti hän heitti niin töykeän kommentin. Kävelin koko matkan kotiin ja itkin. Puolet tavaroistani jäi Laurille, mutta tuskin niitä ikinä haluan hakea takaisin.

Sekin mies onnistui osoittamaan todellisen luonteensa. On vain helpompaa olla sinkku. Yksin. Kokonaan yksin, ilman ketään.

On vain minä, joka voin itseäni satuttaa. En vain jaksa sitä, että aina minua satutetaan, uudelleen ja uudelleen. Haluan olla yksin.

Happiness is not a state to arrive at, but a manner of traveling

Tänään luvassa hyvää ruokaa kavereiden ja Laurin kanssa. Olen onnellinen. Viettäkäähän tekin hauska maanantai!

Me sovittiin ettei saa unohtaa

Tommi soitti puoli kuudelta, haki minut meiltä ja kävimme vain ajelemassa. Aloin itkeä heti kun pääsin autoon, joten emme menneetkään kahville.

Puhuimme vakavasti ensimmäisen kerran varmaan ikinä. Koko keskustelu oli niin sekava, että en jaksa sitä edes kokonaisuudessaan tänne selittää, mutta siis pääpiirteittäin sanoin Tommille, että haluan Sallan tietävän ystävyydestämme, hän sanoi, ettei käy ja riitelimme siitä koko matkan. Tommi ehdotti, että pitäisimme taukoa ystävyydestämme kuukauden tai pari. En suostunut, ei siitä olisi mitään hyötyä kuitenkaan. On helpompi vain jättää hyvästit ja yrittää unohtaa. Sanoin, etten aio valehdella Laurille. Sanoin, että Tommin koko parisuhde perustuu valheeseen. Se on valhe. Olin kuulemma Lopulta Tommi ajoi meidän pihaan, riitelimme siinä vielä hetken, kunnes minä nousin ylös autosta.

"Mä en kerro Sallalle mitään, mitä meidän välillä on käynyt. Mä en kerro kenellekkään. Se jää meidän kahden välille, ikuiseksi salaisuudeksi, älä huolehdi siitä. Mä pidän salaisuuden, ihan vaan sun takia. Oli kiva tuntee, anteeks kaikesta, älä muistele pahalla. Hyvästi."

Löin auton oven kiinni ja menin kotiin.

Juuri kun pääsin sisään ja sain kengät pois jalasta, puhelin soi.

"Kenelle mä tästä eteen päin soitan, kun mun on paha olla? Mitä mä teen, kun mä tarvitsen ystävää?"

"Soita Sallalle, se on ainut kuka sulla enää on. Ja se on ihan sun oma vikas. Mä en merkitse sulle mitään, mä en ole minkään arvoinen. Niin kuin mä just äsken sanoin, niin älä muistele mua pahalla. Mä olen pahoillani, että tän piti mennä näin."

"En mä voi puhua Sallalle. Ei sitä kiinnosta, ei se halua kuunnella. Ei mulla ole muita ystäviä kun sä."

"Katso nyt jo peiliin. Sä laitat Sallan kaikkien edelle. Sä et arvosta sun ystäviäs. Mä vihaan sua. Ja tällä kerralla mä todella, todella tarkoitan sitä."

"Mitä mun pitää tehdä, että mä saan anteeks? Mä välitän susta, mä haluan olla sun ystävä."

"Kerrot Sallalle, että sä haluat olla mun ystävä. Se joko hyväksyy sen tai ei, mutta sä kerrot. Muuten tää oli tässä. Lauri tietää kaiken, mä en salaile siltä mitään. En vaadi sua kertomaan menneisyydestä mitään, mutta sä kerrot, että me ollaan ystäviä."

"Anna mulle aikaa jooko, juhannuksen yli edes. Anna mulle vähintään kaks viikkoa."

"Sulla ei Tommi kuule ole mitään muuta kun aikaa. Soita kun oot kertonu. Sitä ennen mulla ei ole sulle mitään asiaa."

Olen ihan tyytyväinen, että tämä meni näin. Ei minusta ja Tommista mitään läheisiä ystäviä enää tule, mutta kahvitteluseuraksi hän kyllä kelpaa. Sellaiseksi, kenelle voi soittaa, kun muut eivät vastaa. Sellaiseksi, kuka kuuntelee, kun muut eivät jaksa.

Mutta salassa en tätä enää jatka. Saa nyt nähdä, kertooko hän ikinä Sallalle, vai oliko tämä tässä. Kyllä minä uskon, että kertoo. Jos ei kerro, niin annan vain olla. Unohdan.

Kun sua tervehdin, se myös hyvästin sisältää

"Joskus neljän jälkeen" näyttää olevan melko laaja käsite. Kello on puoli viisi, eikä herrasta ole edes kuulunut mitään. Minulle on täysin selvää mitä aion hänelle sanoa, kunhan hän nyt joskus ilmestyy, jos ilmestyy.

En edelleenkään luota siihen, että hän edes tulee, mutta jos hän ei kahteentoista mennessä ilmaannu, soitan hänelle. Aivan sama missä tai kenen kanssa hän silloin on, mutta minä soitan.

Minulla on erittäin selvät ehdot ystävyytemme jatkumisen suhteen, enkä usko, että hän niihin suostuu, mutta niitä aion vaatia.

Ensinäkin haluan, että voin soittaa tai tekstata hänelle silloin kun haluan. Jos minulla tulee asiaa, minä soitan. Oli hän kenen kanssa tahansa. Hän lisää puhelinnumeroni puhelimeensa, eikä joka kerta etsi sitä puhelinluettelosta. Hän soittaa minulle omalla numerollaan, eikä tuntemattomalla. Hän voi tulla kanssani kahville keskustaan, eikä pelkästään toiseen kaupunkiin. Hän voi moikata minua kun tulee vastaan. Hän voi halutessaan tykätä facebookissa kuvistani, eikä vain kertoa chatissa, että tykkäsi siitä.

Ei hän suostu ehtoihini, ei ikinä. Eikä tämä tule toimimaan. Minulla on Lauri ja hänellä Salla. Emme me ole ystäviä enää tämän päivän jälkeen, en usko ainakaan.

Hyvästit eivät tule olemaan helpot, mutta minä yritän. Laurin takia. Ja vähän ehkä myös itseni.

Kun ei koskaan voi tietää kenet huomenna tapaa

Oi, miten paljon elämä voikaan muuttua niin lyhyessä ajassa. Tässä tapauksessa parempaan päin.

Tapasin Laurin koulujen loppuna ja siitä lähtien ollaan oltu jyrkässä ylämäessä. Hitaasti, mutta varmasti ylös päin mennään. Toivon, että ylämäen jälkeen tulee tasaista, eikä alamäkeä, ainakaan kovin pitkää sellaista. Pohjalla tai ainakin lähellä sitä ollaan oltu ja sinne en enää halua, en todellakaan.

Tällä hetkellä olen melko onnellinen. Toki Tommi tuo pienen miinuksen tähän kaikkeen, mutta sekin asia on hoidossa. Välillä sitä vain unohtaa nauttia niistä elämän pienistä hyvistä asioista, kun kiinnittää kaiken huomionsa niihin huonoihin asioihin.

Aina illalla ennen kuin käyn nukkumaan mietin, että mitä hyvää tänään on tapahtunut. Jos en keksi tästä päivästä mitään hyvää, mietin eilistä, kulunutta viikkoa, kulunutta kuukautta. Aina keksii jotain, mistä voi iloita. Ei ilman sitä jaksaisi. Vaikka olenkin melko negatiivinen ihminen, niin yritän aina nauttia niistä pienistäkin hyvistä jutuista.

Tässä viikossa parasta on ollut se tuoksu sateen jälkeen, auringon säteet synkän pilven takaa, aamukahvi hyvien yöunien jälkeen, pikkuveljen hymy, koiran askelten äänet laminaatti lattiaa vasten, pimeässä hohtavat tarrat vessan seinässä, kaupan myyjän pirteän keltaiset kynnet, söpö vanha pari kaupungilla, hetket ihanien ihmisten kanssa, kylmä olut ruuan kanssa, kissan kehräys, rakkaan tuoksu lakanoissa, uusi mekko, monta kommenttia blogissa, paljon sähköposteja, lenkki öisessä kaupungissa, suomalaiset mansikat...

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta jätän sen tehtävän teille. Mikä on ollut parasta teidän viikossa? Kommentoikaahan! Ihanaa loppu viikkoa kaikille, muistakaa nauttia pienistäkin hyvistä jutuista!

Tähän yksiöön ilta taas päättyi

Eilen tosiaan suunnitelmana oli tulla meille parhaan kaverini kanssa katsomaan leffaa, syömään ja juomaan parit lonkerot. Loistavan älynväläyksen seurauksena kuitenkin kaverini poikaystävä tuli tänne meidän kanssamme ja pian hänen jälkeensä tuli Lauri.

Ilta jatkui toisessa paikassa suuremman porukan kanssa ja sieltä myöhemmin lähdin Laurin kanssa meille ja kaverini meni poikaystävälleen yöksi. Hauskaa oli ja tämänkin päivän vietin Laurin kanssa. Aamulla näimme kaveriani ja myöhemmin menimme Laurin kaverille kahville ja katsomaan leffaa.

Tulin juuri äsken kotiin ja ensi yön nukun yksin. Lauri lähti vielä moikkaamaan kavereitaan ja muutenkin on ihan hyvä ottaa rauhassa näin aluksi, eikä olla liikaa yhdessä. Näemme kyllä ehkä huomenna, tosin lupasin käydä sukulaisilla kylässä ja Tommiakin pitäisi ilmeisesti nähdä, joten koko päivää en Laurin kanssa ehdi viettää. Laitan kylläkin Laurin Tommin edelle, tottakai, joten jos näyttää siltä, ettei aikaa jää, en näe Tommia huomenna.

Huomenna teen Tommille selväksi, että olemme ystäviä joko niin, että kaikki tietävät, tai sitten emme ollenkaan. Tai näin ainakin suunnittelin. Saa nähdä mitä tapahtuu.

Nyt kaikki tuntuu olevan hyvin. Onneksi.

Ole, ole vaan, ihan sinä vaan

Tommi jopa soitti tänään!

"Mä haen sut sunnuntaina joskus neljän jälkeen, jos sä kerran haluat riidellä ihan kasvotusten."

Sunnuntaita odotellessa siis. Ja sitten parempia uutisia. Näin Laurin. Olin juuri lähdössä kotiin, kun hän ilmestyi jostain ja tuli kysymään, että tavattaisiinko ruuan merkeissä tässä lähipäivinä.

Suostuin, tottakai. Juttelimme siinä jonkin aikaa ja sitten Lauri jatkoi matkaa kaverinsa kanssa.

Ei tämä tähänkään siis kaatunut, rehellisyys kannatti taas.

Tänään on luvassa tyttöjenilta parhaan ystäväni kanssa meillä musiikin, ruuan ja alkoholin kanssa. Ja ties vaikka saisin Laurinkin mukaan meidän tyttöjeniltaan! En malta odottaa, että pääsemme aloittelemaan!

Onni potkii taas, mutta kuinka kauan?

Eihän tässä pitänyt olla mitään menetettävää

Minä en tiedä enää mistään mitään. En tiedä mitä teen, en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Teen vain vääriä valintoja väärien valintojen perään.

Tommi siis tosiaan soitti yöllä, niin kuin aiemmin jo kirjoitin. No, menin tänään käymään kaupassa ja kukas se siellä taas. Tommi. Miksi, oi miksi meillä pitää olla sama lähikauppa? En pääse ikinä siitä ihmisestä eroon, en tosin tiedä haluanko edes.

Aina kun näen Tommin, ymmärrän, kuinka tärkeä hän on minulle, ystävänä tosin vain. Hänelle voin puhua kaikesta. Hän ei tunne niitä ihmisiä, kenestä puhun. Hän ei tuomitse minua mistään, hän ei yritä pakottaa minua ammattilaisen juttusille ongelmieni takia, hän ei puutu asioihini, jotka eivät hänelle kuulu. Hän ei arvostele minua ongelmieni takia. Hän ei muistele menneitä, vaan elää tässä hetkessä. Hänellä on mielipide joka asiaan ja hän tuntuu oikeasti välittävän ja olevan kiinnostunut niistä asioista, joista puhun.

Samalla hän on täysi idiootti, tyhjiä lupauksia kokoajan. Valheilla korjataan kiinnijäämiset. Valheita, valheita, valheita. Ei mitään muuta.

En kuitenkaan kaupassa viitsinyt alkaa selvittämään mitään asioita hänen kanssaan, mutta hän lupasi soittaa huomenna ja menemme sunnuntaina kahville. Just just. Taas kaksi uutta tyhjää lupausta, luulisin.

"Sä et valehtele mulle tällä kerralla. Sä pidät sun lupaukses."

"Mä vannon."

En minä luota enää. Sen ihmisen sanoilla ei ole minulle mitään merkitystä.

Ja sitten Lauri. Hän laittoi aamulla viestiä.

"Onks tää sun ja Tommin juttu kovinkin uus? Mä luulin, että se ois vanhempikin tapaus."

"Siis joo, oon mä puhunu puhelimessa sen kanssa viime yönäkin, kun se soitti niin kauan, että mun oli pakko vastata, mut mä en oo muuten ollu missään tekemisissä sen kanssa ainakaan kuukauteen, enkä aiokkaan olla. Ei se ihminen kiinnosta mua. Haluan kokonaan eroon siitä, ettei se pilaa tätäkin juttua."

"Juu, mut mun pitää nyt mennä."

"Okei, soittele mulle."

En sitten tiedä, että mistä Lauri oli keksinyt, että olisin viime aikoina ollut Tommin kanssa tekemisissä, mutta kovin ilahtunut hän ei näyttänyt siitä olevan. Toivon todella, että tämä ei pilaa meidän juttua. Täytyy puhua tästä kunnolla Laurin kanssa, jos hän nyt ikinä soittaa. En viitsi nyt soitella hänelle päin, ettei hän tunne oloaan liian ahdistelluksi, kun olen kohtalaisen usein soitellut sinne päin.

Haluan olla Laurin kanssa sata prosenttisen rehellinen, enkä salailla mitään Tommiin liittyvää, enkä muutakaan. Jos hän ei pysty niitä asioita hyväksymään, niin sitten ei voi mitään. En kuitenkaan aio lähteä sille linjalle kuin Tommi. Valehtelu on väärin ja siitä seuraa loppujen lopuksi vain ongelmia.

Jos haluan Laurin, joudunko tosiaan luopumaan ystävyydestä Tommin kanssa? Vai onko mitään ystävyyttä edes enää? Mitä jos menetän molemmat? Ei tämä toimi näin. Haluan pois täältä, johonkin kauas. Mutta en ole niin lapsellinen, että pakenen ongelmia. Otan vastuun tekemistäni valinnoista ja virheistä, olivat seuraukset millaiset tahansa.

Ja nyt minä odotan taas. Odotan puhelua Laurilta, odotan puhelua Tommilta, odotan sunnuntaita, jotta saan puhuttua kunnolla Tommin kanssa. Ei se puhelimessa onnistu kuitenkaan. Ahdistava tilanne ja pelkään, että tekemäni ratkaisut ovat vääriä. Seuraanko järkeä vai tunteita? En todellakaan tiedä.

Mä en yksin jaksa enää meistä välittää

Tommi soitti. Olin juuri nukahtanut, kun puhelin soi. Katkaisin puhelun. Meni minuutti ja herra soitti uudelleen.

"Miks sä löit luurin korvaan mulle?"

"Koska normaalit ihmiset nukkuu tähän aikaan, eikä mua kiinnostanu puhua."

"Sä et oo normaali. Mut joo, mitä kuuluu?"

" Ei kuulu sulle. Susta ei oo kuulunu varmaan viikkoon taas yhtään mitään!"

"Anteeks, mulla on ollu töitä. Ei jooko riidellä nyt..."

"Jaa miks ei? Mä riitelen jos mulla on aihetta siihen."

"Mä soitan sulle tässä parin päivän päästä, kun mulla on enemmän aikaa, niin voit sit sanoa mitä sulla on sanottavana."

"Just, varmaan soitat joo."

Tämän jälkeen puhuimme vielä jotain turhaa, vittuilin aina kun vain sain mahdollisuuden siihen. Lopuksi Tommi vielä toivotti hyvät yöt ja sanoi soittavansa parin päivän päästä. Taas minun täytyy odottaa, niin kuin aina. Ja luultavasti odotan taas turhaan. Haluan eroon siitä miehestä, mutta ensin selvitän kaiken hänen kanssaan. Seuraavaksi teen hänelle selväksi mitä aion tehdä ja sitten mitä luultavammin katkaisen yhteydet häneen tai hän minuun. Minulla on jo selvä suunnitelma siitä, mitä aion...

Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa

Lauri ei ole vastannut viesteihini koko päivänä, Tommista ei ole kuulunut myöskään mitään. Ahdistaa. Ihmiset ovat vaikeita.

Nyt vaan ollaan, huomen kaikki puidaan

Täydellinen päivä, vaikken Lauria nähnytkään tänään. Nukuin pitkään ja myöhemmin yksi täydellinen nainen tuli värjäämään minun hiukseni tänne minun luokseni. Kuuntelimme musiikkia ja olimme vain. Myöhemmin lähdin vanhempieni luokse syömään ja juuri äsken tulin kotiin.

Ei siis mitään erikoista, mutta juuri tarpeeksi rentoa. Illemmalla näen vielä toivottavasti sen täydellisyyden uudestaan, ehkä. Ehkä. Nyt kuitenkin olen vain, selailen vanhoja valokuvia ja kuuntelen musiikkia. Haaveilen Laurista. Hymyilen yksikseni.

Kivaa tiistai-iltaa teille!

Ps. Mietin muuten tässä äsken, että minkälaisen kuvan minusta saa blogin kautta? Miten kuvailisitte minua? Miltä kuvittelette minun näyttävän, entäs millainen luonne minulla on? Kertokaa kaikki mitä tulee mieleen!

This is the last straw, don't wanna hurt anymore

Minulla tulee päivittäin kauheita ahdistuskohtauksia, lähinnä silloin kun olen yksin. Silloin on aikaa miettiä asioita ja kaikki vanhat jutut palaavat mieleen.

Vaikka olenkin tällä hetkellä älyttömän onnellinen Laurista ja kaikesta, niin silti salaisuuden taakka painaa minua. Ei se ole poistunut mihinkään. Se on kokoajan mielessä, kummittelee siellä taustalla. Harrastin seksiä sen aikaisen kaverini poikaystävän kanssa. En kerran, vaan monta kertaa. En hetken mielijohteesta, vaan tarkkaan harkitusti. Ja nyt katson sivusta kun he leikkivät onnellista pariskuntaa. Katson, kun Tommi pitää yllä sitä kulissia, leikkii viatonta. Ja Salla uskoo kaiken.

Viiden vuoden päästä minua vastaan kävelee onnellinen pariskunta, vaimo työntää vaunuja, joissa nukkuu vauva ja mies katsoo heitä hymyillen. Sitten mies näkee minut, katsoo hetken varmistuakseen, että se todella olen minä. Hän kääntää katseensa pois ja suutelee vaimoaan.

Mitä jos niin käy oikeasti? Mitä jos Tommi ja Salla todella päätyvät naimisiin ja perustavat perheen? Rakennuttavat talon maalle, punainen tupa ja perunamaa. Kaksoset ja koira.

Tulen aina olemaan osa sitä suhdetta. Vaikka en olisi paikalla, vaikka en näkisi heitä ikinä, ei se valhe poistu mihinkään. Tommi valehtelee Sallalle aina. Jokainen katse, jokainen suudelma, jokainen hymy heidän välillään on valhetta. Ei Tommi rakasta oikeasti. Hän ei tiedä mitä rakkaus on. En väitä itsekkään sitä tietäväni, mutta ei Tommikaan tiedä. Minä sentään tiedän, että tuo ei ole rakkautta. Tuo on kulissi. Yksi suuri valheiden ketju.

Ja sen ketjun on korkea aika katketa. Totuuden on pakko tulla ilmi.

Aina ei kannata odottaa aamua

Mitä minä ikinä näin Tommissa? Lauri on täydellinen!

Tulin juuri kotiin, kävimme kahvilla ja poikkesimme myös Laurin kotona. Täydellinen mies, kaikin puolin. Tommin kanssa minulla ei ollut mitään vertailukohtia, mutta nyt kun vertailen Tommia ja Lauria, Lauri on täydellinen. Tunteet Tommia kohtaan hälvenevät kokoajan vain enemmän ja enemmän.

Puhuimme Laurin kanssa myös meistä ja sovimme, että emme seurustele vielä, vaan etenemme rauhassa. Näin on hyvä.

Kyllä ykkösenä on vaan niin paljon kivempaa, kuin toisena vaihtoehtona.

Teinkö oikein kun pyyhin viestisi pois?

Puhuin juuri Laurin kanssa puhelimessa ja illalla olisi tiedossa tapaaminen kahvin merkeissä. Jes! En malta odottaa!

Olen huomannut viime aikoina yhden asian, minkä Tommi on aiheuttanut. Olen nykyään kauhean varuillani miesten kanssa ja olen jo valmistautunut pettymään. Silloin kun olin Tommin kanssa, tiesin  aina, ettei hän soita vaikka lupaa, ettei hän tule vaikka lupaa ja tuskin ilmoittelee mitään itsestään pitkään aikaan. Olin jo niin tottunut siihen, etten edes jaksanut välittää.

Nyt odotan samanlaista käytöstä Laurilta ja aina olen jotenkin todella yllättynyt ja innoissani, kun hän pitää lupauksensa. Oletan automaattisesti kaikkien miesten olevan samanlaisia kuin Tommi, vaikka niin ei ole. Onneksi.

Lauri on tähän mennessä pitänyt lupauksensa aina. Hän on täsmällinen ja soittaa silloin kun on luvannut, enkä joudu odottamaan. On myös ihanaa, kun voin soittaa hänelle milloin tahansa. Tommin kanssa jouduin aina ensin selvittämään onko hän yksin vai ei, ennen kuin pystyin soittamaan.

Olen kokoajan varpaillani ja pelkään, että joudun pettymään Laurinkin kanssa. Minun vain täytyy oppia luottamaan miehiin uudelleen...

Tää sattuu, tähän tottuu

Ihmettelen edelleen, että mistä olen saanut noin ihanat anonyymit ja lukijat muutenkin. Kiitos teille kaikille <3

Tosiaan, huomenna ilmeisesti tapaan Laurin, enkä malta odottaa. Hänen kanssaan kaikki on jotenkin niin uutta ja jännittävää. Lauri on niin erilainen kuin Tommi, mutta pelkästään paremmalla tavalla.

Olen vasta viime aikoina, siis Lauriin tutustumisen jälkeen lähinnä, tajunnut millainen Tommi todella on. En minä häntä halua, eikä haluaisi Sallakaan jos tietäisi totuuden. Miten joku voi olla noin kylmä ja tunteeton, että valehtelee tyttöystävälleen päin naamaa ja suunnittelee samalla kihloja? Tommilla ei ole omaatuntoa. Hän ei ymmärrä tekevänsä väärin. Joskus Tommi ihan tosissaan sanoi minulle "En minä petä Sallaa!". Ei hän ymmärrä sitä, että hän on petturi. Jonkun pitäisi mennä ja avata Tommin silmät, kostaa hänelle niin, että hän ymmärtää, ettei voi toimia noin.

Ajattelin pitkään, että se joku olen minä, mutta tuskin olen. En halua pilata kaikkea nyt ja aiheuttaa vain harmia itselleni. Kaikki alkaa vihdoin kääntyä paremmaksi, joten annan olla. Vaikka kosto hieman kutsuisi minua, en alistu siihen. En halua alentua samalle tasolle kuin Tommi.

Täydellinen kosto olisi sellainen, että kertoisin Sallalle ja hänen koko perheensä saisi myös tietää ja sitten Tommi menisi kylään heille tietämättä paljastuneensa. Se olisi Tommille niin nöyryyttävää! Kamalaa myöntää, mutta nauttisin siitä. Kaiken sen jälkeen, mitä hän on minulle tehnyt, se olisi oikein hänelle. Kaikki ne turhat odotukset, tyhjät lupaukset ja kaikki. Tommi on pettäjä ja valehtelija. Mutta jostain syystä hän on myös äärimmäisen tärkeä minulle. Hän olisi täydellinen ystävä, jos voisin vain sivuuttaa kaikki nämä negatiiviset puolet. Silloin tällöin hän osaa olla täydellinen, mutta suurimman osan ajasta hän on täysi idiootti.

Mutta en voi kostaa. En voi riskeerata minun ja Laurin juttua nyt. En halua. Annan Tommin ja Sallan elää omaa elämäänsä ja uskon, että kohtalo puuttuu peliin jossain vaiheessa ja erottaa heidät. Toivottavasti. Se olisi vain Sallan parhaaksi.

Yritän vain unohtaa heidät ja keskittyä täysillä Lauriin. Huominen jännittää jo nyt!

Ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan

Laurin kanssa olen tekstaillut koko päivän ja huomenna ilmeisesti näemme. En tiedä mitä herralla oli mielessä, mutta sovimme, että soitan kahdelta. Olen niin onnellinen, että minulla on hänet. Ehkä tästä tulee oikeasti jotain. Kesäromanssi varmasti ainakin, en sitten muusta tiedä.

Tommi on myös ollut Sallan kanssa koko päivän. Ei hän ole minuun ottanut mitään yhteyttä vieläkään, ehkä ihan hyvä niin. Sattumalta vain näin Tommin auton Sallan talon edessä, joten siellä hän on.

En ymmärrä, miten Tommi pystyy siihen. Ties vaikka hän jo olisi etsinyt jonkun uuden tilalleni, eihän sitä ikinä tiedä. Minä en kuitenkaan siihen ihmiseen enää sekaannu ainakaan enempää kuin ystävänä. En tarvitse häntä. Pärjään ilmankin.

Olen onnistunut keräämään lähelleni ihmisiä, joita ilman en pärjäisi. Pari ystävää ja Laurin. Perheeni kanssa välit ovat ihan kohtalaiset ja aamulla lupasinkin mennä moikkaamaan pikkuveljeäni. Hän on yksi tärkeimmistä. Liian harvoin muistan kiittää läheisiäni tuesta. Se on korvaamatonta ja jo lyhyt tapaaminen, puhelu tai tekstiviesti piristää mieltäni todella paljon. Myös te kaikki siellä ruudun toisella puolella olette korvaamattomia. Kiitos <3

Mukavaa sunnuntaita teille!

Sinua katson kauemmin kuin koskaan

Sinua katson kauemmin kuin koskaan
Syvemmälle kuin koskaan aiemmin
Kävelet kanssani tumman virran rantaan
Annamme kuljettaa sen meidät pois
Kuinka virtaavaa voisi aikaa jarruttaa
Nyt kun tunti viimeinen kelloon kääntyy
Meidän liekkimme jolle hengen annoimme
Jota kauan vaalittiin nyt kuolee hiljaa

(Toni Wirtanen&Irina - Kuolee hiljaa)



Ei minua ja Tommia ole enää. En tiedä oliko meitä edes ikinä. Elin maailmassa, jota ei oikeasti ollut edes olemassa. Mutta nyt on aika laskea irti. Palata tähän todellisuuteen, pois sieltä vaaleanpunaisten yksisarvisten maasta.

Ei Tommi ollut minun. Hän oli Sallan. Koko sen ajan uskoin kaikki ne valheet, tein kaikkeni meidän eteen ymmärtämättä, että ei ole mitään meitä. On Tommi ja Salla ja sitten olen minä. Se ylimääräinen, se joka pilaa kaavan. Olen uhrannut liikaa Tommin takia. Sen on aika loppua.

Tiedän nyt, että haluan Laurin, enkä Tommia. Tiedän, että niin on parempi kaikkien kannalta. Vaikka minusta tuntuu äärettömän pahalta katsoa, kun Tommi valehtelee Sallalle, niin en voi tehdä sille enää mitään. Kaikki on jo liian myöhäistä, haluan vain antaa olla. Annan heidän elää omaa elämäänsä ja yritän elää omaani. Yritän unohtaa kaiken, mitä menneisyydessä on tapahtunut. Yritän nyt tosissani Laurin kanssa, jos hän vain haluaa minut. Tällaisen keskeneräisen ja epätäydellisen ihmisen. 

En ole kuullut Tommista vieläkään mitään. Tiedän, että Tommi on vielä pitkään minulle se, jonka murheita kuuntelen, kun hänellä menee huonosti. Se, kuka soittaa minulle yöllä humalassa kysyäkseen kuulumisia. Ehkä olisi parempi vain pyytää häntä jättämään minut rauhaan, mutta olen liian kiltti tehdäkseni niin. 

Kyllä minä jaksan kuunnella, kun hän soittaa. Mutta en halua tavata enää. En halua nähdä häntä enää ikinä. Kaikki vanhat tunteet vain heräisivät eloon, ikävä tulisi vain suuremmaksi. 

En minä halua Tommia. En saa, vaikka haluaisin. Haluan Laurin. Hän on niin erilainen, parempi.

On tämä silti väärin. Olen salaystävä. Sellainen, kenelle soitetaan salaa kotimatkalla ja poistetaan lokitiedot. Sellainen, kenestä ei puhuta kenellekkään. Sellainen, jota ei tervehditä kun nähdään kaupungilla.

Tommi ja Salla ovat menossa kihloihin.

Miten noin tyynenä, voi hyväksyä, sen totuuden

Kiva reissu oli ja nyt ollaan kotona taas. Kävin siis pääkaupunkiseudulla yhden kaverin kanssa vähän hoitamassa asioita, kahvittelemassa ja moikkaamassa yhtä vanhaa tuttua. Sain kaikki asiat järjestykseen ja oli kiva palata kotiin, kun ei tarvitse murehtia niistä enää. 

Huomenna näen toivottavasti tämän uuden tapauksen kanssa taas, jota siis päätin alkaa kutsua täällä Lauriksi. Näissä nimissä ei ole mitään logiikkaa, heitän ne vain ihan hatusta, koska en kuitenkaan halua puhua ihmisistä heidän oikeilla nimillään. 

Tommista ei ole kuulunut mitään ja toisaalta ihan hyvä niin. Kyllä minulla on hieman ikävä häntä, mutta ihan kaverina vain. Olisi kiva taas puhua, vaihtaa kuulumisia ja sellaista. Ehkä hän tässä lähipäivinä soittelee. Enemmän minä kuitenkin Lauria ikävöin. Toivottavasti hän ottaa huomenna yhteyttä. Minä tein aloitteen viimeeksi, joten nyt odotan aloitetta häneltä.

No, saa nähdä mitä tapahtuu. Päivittelen taas kun asiat liikkuvat johonkin suuntaan tai kun jotain tulee mieleen!

Minä

Hetkittäin haluan pois täältä. Johonkin kauas, yksin. Haluan aloittaa puhtaalta pöydältä jossain muualla. 


Viime aikoina tämä tunne on onneksi alkanut mennä pois ja olen hieman tyytyväisempi elämääni.








Kai minä olen outo. Mutta pidän siitä. En halua olla massan mukana menevä, minulla on omat ajatukset ja mielipiteet ja olen ylpeä niistä.

Minä olen minä. Kelpaan joko tällaisena tai en ollenkaan, en ala itseäni muuttamaan muiden ihmisten takia.

Rakastan autoja. Rakastan olla kyydissä kun joku ajaa. 

Rakastan sitä tunnetta, kun auto kulkee kovaa, musiikki soi ja tiellä ei ole ketään muita. 

Voisin istua autossa vaikka ikuisuuksia, kunhan on musiikkia ja seura on hyvää. 

Nauran omille vitseilleni. Aina. Ei elämä ole niin vakavaa, ettei itselleen voisi nauraa. Minä ainakin voin. 

Ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti.

Olen aina ollut luonteeltani sellainen, että stressaan jokaisesta asiasta. Jos teen jonkin virheen, murehdin sitä niin kauan, että saan sen korjatuksi. 

Se on toisinaan todella ahdistavaa, mutta kai se on myös hyvä piirre.

Minusta tuntuu usein, että ihmiset eivät ymmärrä minua. 

Kukaan ei tajua, miksi olen surullinen, miksi olen vihainen, miksi olen sitä mieltä kuin olen. 

Tähän sopii aikalailla sama teksti kuin tuohon nauru juttuun. Miksi en voisi välillä käyttäytyä kuin lapsi? 

Ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa. Ei minun tarvitse leikkiä aikuista, koska en sitä ole. 

Saatan istua kotona hiljaa tunteja ja miettiä vain asioita. Ajatus johtaa toiseen ja kaikki vain pyörii päässä. 

Se on yksi syy, miksi minulla on tämä blogi. Tänne purkaan näitä ajatuksia, etteivät ne ala ahdistaa liikaa.

Kaikki kuvittelevat, että olen ihan erilainen ihminen, kuin oikeasti olen. 

Vanhat tutut luulevat, että olen hiljainen ja yksinäinen ja istun vain kotona ilman mitään kontaktia miehiin. Uudemmat tutut taas luulevat, että olen huora ja myyn itseäni keskustassa.

Musiikki on minulle kaikki. 

Ilman sitä en jaksaisi. 

Kuuntelen musiikkia kokoajan. Ihan kaikenlainen musiikki käy, kunhan vain ei ole hiljaista.

Minä unelmoin paljon. 

Kehittelen hurjia suunnitelmia tulevaisuutta varten. 

Vaikka tiedän, että ne eivät tule ikinä toteutumaan, unelmoin silti. Se on todella rentouttavaa.

Olen taiteellinen. Piirrän ja maalaan paljon. En tiedä olenko hyvä siinä, mutta nautin siitä.


Voisin maalata vaikka tunteja. Sotkea maalien kanssa ja maalata mitä mieleen tulee.

En puhu ongelmistani kovinkaan monille ihmisille. 

En näytä ulkopuolisille miltä minusta oikeasti tuntuu, vaan hymyilen aina. 

Muistan kaikkia pieniä yksityiskohtia kaukaakin menneisyydestä. 

Välillä ihmisiä pelottaa, miten muistan mitä heillä oli päällä ensitapaamisellamme, mitä he sanoivat jollain tietyllä hetkellä yms.

Haluan kokea ja nähdä uusia asioita. 

Haluan matkustaa maailmalla ja nähdä kaikkea hienoa. Saada muistoja ja avartaa maailmankuvaani.

Valokuvaan paljon. 

Kaikki pienetkin hetket on tallennettu kuviksi ja niitä on kiva katsella myöhemmin ja muistella menneitä.

Tommista minulla ei ole yhtään kuvaa. Hän ei ikinä suostunut kuvattavaksi. Eikä kyllä ole tästä uudestakaan tapauksesta. (Jota btw ajattelin alkaa blogissa kutsua Lauriksi...)

Kaipaan läheisyyttä. 

Haluaisin vakaan parisuhteen, enkä mitään leikkimistä enää. Kaipaan rakkauta, öisiä kävelyitä merenrannalla. Kaipaan jonkun, jonka voin ylpeänä esitellä vanhemmilleni. Jonkun, jota voin sanoa poikaystäväkseni.

En halua olla enää ulkopuolinen. 

Haluan olla osa jotain porukkaa. Tuntua kuuluvani johonkin. 

Ehkä vielä jonain päivänä.

Haluan olla kahdeksantoista. 

Ikä on ongelma joka asiassa ja olisi niin paljon helpompaa olla täysi-ikäinen. 

Haluan olla iloinen. 

Se on kaikki, mitä haluan. Kunhan olen iloinen, se riittää. Paljon pyydetty, mutta sitä minä haluan.







Sellainen minä olen. Minä olen minä, enkä haluaisi tällä hetkellä olla kukaan muu. Haluan selvittää, mitä elämällä on minulle annettavana. Haluan ottaa kaiken, mitä se minulle tarjoaa.