Miten noin tyynenä, voi hyväksyä, sen totuuden

Kiva reissu oli ja nyt ollaan kotona taas. Kävin siis pääkaupunkiseudulla yhden kaverin kanssa vähän hoitamassa asioita, kahvittelemassa ja moikkaamassa yhtä vanhaa tuttua. Sain kaikki asiat järjestykseen ja oli kiva palata kotiin, kun ei tarvitse murehtia niistä enää. 

Huomenna näen toivottavasti tämän uuden tapauksen kanssa taas, jota siis päätin alkaa kutsua täällä Lauriksi. Näissä nimissä ei ole mitään logiikkaa, heitän ne vain ihan hatusta, koska en kuitenkaan halua puhua ihmisistä heidän oikeilla nimillään. 

Tommista ei ole kuulunut mitään ja toisaalta ihan hyvä niin. Kyllä minulla on hieman ikävä häntä, mutta ihan kaverina vain. Olisi kiva taas puhua, vaihtaa kuulumisia ja sellaista. Ehkä hän tässä lähipäivinä soittelee. Enemmän minä kuitenkin Lauria ikävöin. Toivottavasti hän ottaa huomenna yhteyttä. Minä tein aloitteen viimeeksi, joten nyt odotan aloitetta häneltä.

No, saa nähdä mitä tapahtuu. Päivittelen taas kun asiat liikkuvat johonkin suuntaan tai kun jotain tulee mieleen!