"Tää". Mikä vitun tää? Minä? Me?
Ei koskaan mitään selityksiä. Lupauksia lupausten perään. Mistään asioista ei voi puhua ennakkoon. Pato kasvaa ja kasvaa ja sit kun se vihdoin leviää, leviää ihan kaikki.
Ollaan eron partaalla, kunnes hän muuttaa mieltään. Ja sama kaava toistuu, uudelleen ja uudelleen.
Ihan kun ei olis tarpeeks vaikeaa jo muutenkin. Mun lapsi on sairas, mä olen aika lähellä sitä itsekin. Mun mieli ei kestä tätä kaikkea.
Mulla meni hetken jo ihan hyvin ja nyt ollaan syöksykierteessä taas, tunnen ensimerkit iholla.
