Elämän polut tulee näköjään käveltyä sitä mutaisinta reittiä, se on tullut viime aikoina huomattua. Kun asioihin sotkeutuu puolen suvun lisäksi poliisit ja käräjäoikeus, ollaan mun mielestä menty rajan yli jo aikoja sitten. Ei tosin mun toimesta, onneksi. Mä olen se, joka roikkui siinä rajalla, sinnitteli pitkään oikealla puolen ja muiden ihmisten ratkaisujen takia loppujen lopuksi lipesi toiselle puolelle.
Toukokuun jälkeen pitäisi helpottaa. Kansalaisvelvollisuudet on silloin hoidettu, kesä tulee, ihmiset lomailee ja kaikki on hyvin. Toivon ainakin kovasti niin. Jos vanhat merkit pitää paikkaansa, ei se mene ihan niin. Sen näkee sitten.
Mä olen niin uupunut kaikkeen tähän ravaamiseen. Kokoajan saa järjestää lastenhoitajaa ja kyytiä ja rahaa. Voimavaroja olen yrittänyt etsiä myös, niitä löytämättä. Kaikesta näköjään selviää, kun ei ole vaihtoehtoja.
Pääsykokeet puskee päälle, ihan kuin tässä elämässä ei olisi tekemistä jo muutenkin.
torstai 20. huhtikuuta 2017
lauantai 15. huhtikuuta 2017
What am I supposed to say when I'm all choked up and you're OK
En edes tiedä mistä aloittaa. Elämä on kaaosta, ihan kamalaa sellaista. En edes muista, mistä kaikesta olen tänne kirjoittanut, mutta aloitetaan nyt aivan alusta ja palataan joulukuuhun 2016.
Olin eronnut Laurista, jatkanut eteen päin ja hän tulee ja tuhoaa kaiken taas kerran. Mä joudun soittamaan poliisit, häntä etsitään yöllä kaupungilta tuloksetta. Kuulusteluja, anteeksi pyyntöjä ja antoja. Uusi mies lähtee ja yksinäisenä ja hölmönä otan Laurin takaisin. Kadun heti.
Eräänä helmikuisena iltana Lauri menee läpi ovista ja ikkunoista, laittaa palasiksi lautasia ja muutaman tuolin. Lähden autolla yöhön lapsi mukanani. Mulle riittää. Tuo sama "uusi mies" palaa kuvioihin pikkuhiljaa. Lauri on poissa täysin.
Tällä hetkellä tilanne on se, että uuden miehen kanssa sujuu hyvin. On muutamia turn-offeja, mutta enköhän mä pääse niistä yli, ei mitään niin kamalaa. Hän on mun pienelle rakkaalle kuin isä. Tai no, ei kuin hänen oikea isänsä, vaan kuin isän kuuluisi olla. Rakastava, hellä ja huomioiva. Tyttö on nähnyt oikeaa isäänsä viimeaikoina yhden kerran puoli väkisin ja silloinkin mun piti hakea hänet pois, koska Laurilla oli "muuta tekemistä".
Meillä sujuu kohtalaisesti. Mä meinaan sortua vanhoihin tapoihin, mutta sinnittelen. Olen kipeämpi kuin aikoihin, sinnittelen senkin kanssa. Odotan syntymäpäivääni ja kesää, enemmän kuin vuosiin.
Olin eronnut Laurista, jatkanut eteen päin ja hän tulee ja tuhoaa kaiken taas kerran. Mä joudun soittamaan poliisit, häntä etsitään yöllä kaupungilta tuloksetta. Kuulusteluja, anteeksi pyyntöjä ja antoja. Uusi mies lähtee ja yksinäisenä ja hölmönä otan Laurin takaisin. Kadun heti.
Eräänä helmikuisena iltana Lauri menee läpi ovista ja ikkunoista, laittaa palasiksi lautasia ja muutaman tuolin. Lähden autolla yöhön lapsi mukanani. Mulle riittää. Tuo sama "uusi mies" palaa kuvioihin pikkuhiljaa. Lauri on poissa täysin.
Tällä hetkellä tilanne on se, että uuden miehen kanssa sujuu hyvin. On muutamia turn-offeja, mutta enköhän mä pääse niistä yli, ei mitään niin kamalaa. Hän on mun pienelle rakkaalle kuin isä. Tai no, ei kuin hänen oikea isänsä, vaan kuin isän kuuluisi olla. Rakastava, hellä ja huomioiva. Tyttö on nähnyt oikeaa isäänsä viimeaikoina yhden kerran puoli väkisin ja silloinkin mun piti hakea hänet pois, koska Laurilla oli "muuta tekemistä".
Meillä sujuu kohtalaisesti. Mä meinaan sortua vanhoihin tapoihin, mutta sinnittelen. Olen kipeämpi kuin aikoihin, sinnittelen senkin kanssa. Odotan syntymäpäivääni ja kesää, enemmän kuin vuosiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)