I don't believe that anybody feels the way I do, about you now

And all the roads we have to walk are winding
And all the lights that lead us there are blinding
There are many things that I would
Like to say to you
But I don't know how

Because maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall


Mä teen typeriä valintoja, ne sanoo. Mä en välitä paskaakaan. Puhukoon mitä puhuu, naurakoon selän takana tai päin naamaa, mä olen valintani tehnyt.

Uusi mies, jolta oletin paljon, petti mun luottamuksen. Ei ollut lainkaan sellainen, kuin luulin. Ja nyt hän katuu, itkee perääni ja yrittää korjata. Ei uusia mahdollisuuksia. Tästä lähtien kaikilla on yksi mahdollisuus. Satuta mua kerran ja se on game over, loppu, the end. Poistan numeron, unohdan, jatkan eteen päin. Mä olen niin loppu. Valheisiin, pettymyksiin, kaikkeen.

Ja silti, silti mä olen päättänyt antaa vielä yhden mahdollisuuden. Lauri tuli kihlasormus taskussaan mun ovelle. Osoitti taas kerran, että on muuttunut. Ja mä uskoin. "Typerä, sinisilmäinen, hölmö", muut sanoo. Sanokoon. Mä en ottanut sormusta. En luvannut mitään, en anna olettaa, esitän kylmää ja tunteetonta. Ja sitä mä kai suurimmilta osin olen. Mä kuitenkin annan vielä sen sadannen mahdollisuuden näyttää muutos. Hän on hankkinut apua, hankkinut töitä, käynyt koulussa. Lopettanut tupakoinnin, pelaamisen, hölmöilyn. Hän oli avoin, todisti mulle kaiken, mitä mä pyysin. Ja mä annan vielä mahdollisuuden, vaikkei hän sitä tiedäkään. Suurimmilta osin lapsen takia ja vaikka aluksi sen kielsin, niin osittain myös omien tunteideni takia.

Ottajia olisi muitakin, mut mä en lämpeä. Ei jaksa mitään miehiä. Se on joko mun lapsen isä, jolloin meistä tulee oikeasti perhe tai sit ei kukaan. Pärjään mä yksinkin. Pian edessä on myös muita isoja päätöksiä. Pitäis päättää, mikä musta tulee isona ja tehdä töitä sen eteen. Pitäis päättää, missä tämä kaikki tapahtuu. Ei ainakaan täällä. Jossain, lähempänä Lauria varmasti. Onko se järkevää? En tiedä. Ei varmastikaan. Mutta mä en välitä. Ei mulla ole mitään menetettävää. Mä yritän ja jos ei natsaa, mä jatkan omillani, kuten tähänkin asti.

Still missing you

Mitä luultavammin pilasin taas kaiken, kuten tavallista. Mun oli vain pakko ottaa aikaa, pitää taukoa kaikesta. Sanoin kaikille, että menkää pois, antakaa mun olla. Ja he menivät, kenties lopullisesti. Mä haluan vain olla yksin, en välittää kenestäkään enää koskaan, koska se sattuu. En ainakaan luottaa kehenkään enää ikinä.

Tyttö on nähnyt isäänsä nyt muutaman kerran. Elättelen taas toiveita, mutten voi koskaan antaa anteeksi. Kuulustelut ja kaikki on yhä edessä päin, luultavasti myös oikeudenkäynti.

Mä olen väsynyt, mutta hengissä yhä.

Ihmissaasta

Mihin katseesi päättyy ja tyhjyys alkaa, sitä ei tiedä enää kukaan. Onko siellä jossain, silmien takana yhä jotain, sitä ei tiedä kukaan.

Mä en koskaan halunnut satuttaa. En koskaan. Ei hänen pitänyt edes välittää. Hän oli kokoajan se itsekäs mulkku, joka ei välitä kenestäkään. Budi menee aina kaiken edelle ja niin edelleen. Kaikki aina jaksoivat muistuttaa, etten merkitse hänelle mitään. Ja siihen minäkin lopulta aina uskoin. Ja nyt, kun kaikki on mennyt, tiedän, että olin hänelle kaikki. Olin hänen liitoksensa, koko maailmansa. Ja kun olen poissa, hän on poissa. Kadonnut laitoksiin, sielu vaeltaa tyhjyydessä, eikä kukaan tiedä palaako hän koskaan.

Tämän ei koskaan ollut tarkoitus mennä näin rumaksi. Mä jatkoin jo eteen päin. Mulla on uudet kuviot, uudet suunnitelmat ja uusi tulevaisuus. En vain ole enää yhtään varma, voinko ottaa sitä vastaan. Mun omatuntoni ei ehkä kestä elää sitä täydellistä elämää, joka meillä piti olla, jonkun muun kanssa. Varsinkaan kun hänellä ei todellakaan ole kaikki hyvin.

Mä olen ihmissaasta.