Sivut

lauantai 21. tammikuuta 2017

I don't believe that anybody feels the way I do, about you now

And all the roads we have to walk are winding
And all the lights that lead us there are blinding
There are many things that I would
Like to say to you
But I don't know how

Because maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall


Mä teen typeriä valintoja, ne sanoo. Mä en välitä paskaakaan. Puhukoon mitä puhuu, naurakoon selän takana tai päin naamaa, mä olen valintani tehnyt.

Uusi mies, jolta oletin paljon, petti mun luottamuksen. Ei ollut lainkaan sellainen, kuin luulin. Ja nyt hän katuu, itkee perääni ja yrittää korjata. Ei uusia mahdollisuuksia. Tästä lähtien kaikilla on yksi mahdollisuus. Satuta mua kerran ja se on game over, loppu, the end. Poistan numeron, unohdan, jatkan eteen päin. Mä olen niin loppu. Valheisiin, pettymyksiin, kaikkeen.

Ja silti, silti mä olen päättänyt antaa vielä yhden mahdollisuuden. Lauri tuli kihlasormus taskussaan mun ovelle. Osoitti taas kerran, että on muuttunut. Ja mä uskoin. "Typerä, sinisilmäinen, hölmö", muut sanoo. Sanokoon. Mä en ottanut sormusta. En luvannut mitään, en anna olettaa, esitän kylmää ja tunteetonta. Ja sitä mä kai suurimmilta osin olen. Mä kuitenkin annan vielä sen sadannen mahdollisuuden näyttää muutos. Hän on hankkinut apua, hankkinut töitä, käynyt koulussa. Lopettanut tupakoinnin, pelaamisen, hölmöilyn. Hän oli avoin, todisti mulle kaiken, mitä mä pyysin. Ja mä annan vielä mahdollisuuden, vaikkei hän sitä tiedäkään. Suurimmilta osin lapsen takia ja vaikka aluksi sen kielsin, niin osittain myös omien tunteideni takia.

Ottajia olisi muitakin, mut mä en lämpeä. Ei jaksa mitään miehiä. Se on joko mun lapsen isä, jolloin meistä tulee oikeasti perhe tai sit ei kukaan. Pärjään mä yksinkin. Pian edessä on myös muita isoja päätöksiä. Pitäis päättää, mikä musta tulee isona ja tehdä töitä sen eteen. Pitäis päättää, missä tämä kaikki tapahtuu. Ei ainakaan täällä. Jossain, lähempänä Lauria varmasti. Onko se järkevää? En tiedä. Ei varmastikaan. Mutta mä en välitä. Ei mulla ole mitään menetettävää. Mä yritän ja jos ei natsaa, mä jatkan omillani, kuten tähänkin asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti