Mitä luultavammin pilasin taas kaiken, kuten tavallista. Mun oli vain pakko ottaa aikaa, pitää taukoa kaikesta. Sanoin kaikille, että menkää pois, antakaa mun olla. Ja he menivät, kenties lopullisesti. Mä haluan vain olla yksin, en välittää kenestäkään enää koskaan, koska se sattuu. En ainakaan luottaa kehenkään enää ikinä.
Tyttö on nähnyt isäänsä nyt muutaman kerran. Elättelen taas toiveita, mutten voi koskaan antaa anteeksi. Kuulustelut ja kaikki on yhä edessä päin, luultavasti myös oikeudenkäynti.
Mä olen väsynyt, mutta hengissä yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti