Oon pahoillani, usko mua, mutten tiedä kumman puolesta

Emme sopineet Tommin kanssa viimeeksi mitään siitä, milloin hän soittaa seuraavaksi. En jaksanut kysellä mitään, soittakoon silloin kun haluaa. En jaksa pakottaa häntä mihinkään, ei se toimi niin. Saa nähdä kuinka kauan herralla kestää taas muistaa minut ja se meidän kahvittelu hetki. Onkohan tästä jo kenties kuukausi kun hän ensimmäisen kerran puhui, että mennään kahville. Eipä olla vieläkään menty.

Tommin ja Sallan kuukausipäiväkin meni taas. Se, mitä ei pitänyt ikinä tulla.

En tiedä enää mitä haluan. Tai tiedän, Tommin minä haluan, mutta en tule varmasti ikinä häntä saamaan. Mitkä ovat tavoitteeni tässä elämässä? En tiedä. Enkä halua ajatella. Elän nyt hetken kerrallaan, yritän olla ajattelematta kovin kauas tulevaisuuteen.

Lauantaihin asti kuitenkin ajattelen. Silloin loppuu koulu, lukion eka vuosi on suoritettu. Ensin tarkoitukseni oli mennä juhlistamaan koulun loppua muiden mukana keskustaan, mutta minulle on viime aikoina taas tullut erittäin selväksi, että seurassani ollaan vain silloin, kun muut eivät pääse, joten ajattelin olla tekemättä mitään, istua kotona.

Tai jos olen oikein ahkera, menen rantaan istumaan ja odottamaan auringonlaskua, nauttimaan siitä yksin kaikessa rauhassa. Joo, niin minä teen.