Lately

Edellisen postauksen kommentteihin mä vastaan tässä tekstissä, koska mä tiedän, että jokainen teistä ei eksy kommenttikentään ja mä tahdon teidän ymmärtävän, mistä tässä on kyse.

Mä en kirjoita nykyisin paljon. Mä en käytä nykyisin kirjoittamiseen aikaa läheskään niin paljon, kuin aiemmin. Blogi ei ole mun elämäni enää, enkä mä ole kenellekään velvollinen tekemään siitä sellaista. Nykyään mulla on oikea elämä, tekemistä, ystäviä ja sairaus, joka verottaa suuren osan mun ajastani. Mulla on ylioppilaskirjoitukset, poikaystävä, ystäviä, perhe. Mä käytän päihteitä, pidän hauskaa ja rentoudun. Mulla on kiire elää.

Se ei tarkoita sitä, etteikö tää blogi kiinnostais mua. Ei laiskinkaan. Tää blogi ja te lukijat kiinnostatte mua hurjasti. Mä tahdon kirjoittaa, mutta mulla ei juuri nyt ole aikaa siihen. Silti mä teen parhaani pitääkseni teidät kärryillä siitä, mitä mun elämässäni tapahtuu. Mä en tahdo jättää teitä miettimään, että mitäköhän mulle tapahtui. Mä tahdon kertoa jutun loppuun. Jos te kaikki ette tahdo kuunnella, mä en pakota. Joukossa kuitenkin on niitä, jotka tahtovat ja heitä varten mä olen täällä.

Mä olen siis yhdessä Laurin kanssa taas. Mä arvasin, että siinä käy niin. Hotellin lounaspöydässä istuttaessa mä otin asian puheeksi ja Lauri sanoi tahtovansa seurustella. Nyt me ollaan matkalla kotiin ja pian nähdään, kuinka arki pariskuntana lähtee sujumaan taas. Mä luulen kyllä, että asiat sujuu.

Tommin luonakin mä ehdin vierailla. Siellä on kotileikit täysillä käynnissä, pikkuvaimo asuu sukulaistensa luona ja Tommi pyörittää huushollia. Parisuhde rakoilee ja vatsa kasvaa. Mä en edes tahdo tietää, millainen katastrofi alkaa, kun lapsi pääsee tähän maailmaan sekoittamaan pakkaa. Tommilla on ikävä mua ja vastuuttomuutta, enkä mä epäile yhtään. Itsehän on tiensä valinnut.

"Poistetut" kommentit

Mun on pakko vielä näin ennen nukkumaan menoa julkaista ihan vain infona teille eräs juttu.

Mä käyn toisinaan tsekkaamassa mun roskapostikansiota ja joka kerta mä löydän sieltä jotain. Palautin tänään yhden 4.10 julkaistun kommentin sekä kolme kommenttia eiliseltä. Mä vannon, etten ole itse niitä roskapostiksi klikannut, vaan blogi tekee sen itsestään. Mä en tiedä miksi jotkut kommentit joutuvat suoraan roskapostikansioon ja se on tosi harmillista.

Mun tarkoitus on antaa teille samanlainen oikeus ajatustenne julki tuomiseen, kuin mullakin on, mutta toisinaan tää blogi vain temppuilee mun kanssani. Nyt kommentit on kuitenkin palautettu TÄHÄN ja TÄHÄN postaukseen ja mä vastaan niihin aivan tuota pikaa!

Ei ikinä enää valheita

Mä tahdoin nostaa erään vanhan postauksen kommenteista ylös yhden uuden kommentin, koska harva teistä varmasti enää uudelleen eksyy sinne. Mä sain siis tänään aamulla eräältä lukijalta kommentin, joka kuului näin:

"Mä näin vanhempana blogin lukijana ihmettelen, miksi sä et tajua yhtä asiaa: Tuo Tommihan syöttää sulle vaikka mitä skeidaa (ulkomaille lähdöt yms.) ja sä varauksetta uskot hänen puheisiin. Miksi ihmeessä? Tajuat kai, että hänen tarkoituksena on vain tuottaa sulle pahaa mieltä uhkailemalla lähtevänsä. Samoin kehuskelu uudella tyttöystävällä kuuluu samaan luokkaan. Ja että tyttis on jo raskaana. Uskotko sen? Mä en."

Mä vastasin tähän kommenttiin miltei välittömästi. Mä ymmärrän kyllä teidän epäilyt Tommia kohtaan ja mä epäilisin itsekin, ellen tietäisi näiden asioiden olevan totuuksia. 

"Mä uskon, koska mä tiedän niiden juttujen olevan totta. Ei mulla oo mitään syytä epäillä, kun mulle näytetään lentoliput tai kun mä istun Tommin tyttöystävän kanssa iltaa samalla kun tää on pää pöntössä. Kyllä mä epäilisin, jos mulla olis syytä epäillä, mutta ei mulla nyt oo. :)"

Mä tiedän Tommin historian, mä tiedän hänen valehtelevan useinkin, mutta ei mulla oo mitään syytä epäillä häntä enää. Silloin, kun hän oli lähdössä, näin mä lentoliput hänen olohuoneen pöydällään. Hän ei edes esitellyt niitä, mä vain törmäsin niihin muita tavaroita penkoessani. Ja samalla tavalla mä luotan raskauteenkin, ei mulla ole syytä epäillä. Mä olen tavannut Tommin naisen monesti, mä olen jutellut hänen kanssaan ja me puhutaan puhelimessakin silloin tällöin. Mä olen ollut hänen seuranaan heillä, kun Tommi on poissa ja mä teen kaikkeni tullakseni toimeen hänen kanssaan. Nykyisin tosin asiat ovat hieman toisin, kun mun ja Tommin välit ovat jäissä taas.

Voihan Tommi tietysti lainata jonkun muun lentolippuja ja ujuttaa ne omien tavaroidensa sekaan ja voihan Tommi pakottaa jonkun naisen valehtelemaan mulle, mutta en mä usko sellaiseen. Ei Tommilla olisi mitään syytä siihen. Ja kyllä se paistaisi läpi, en mä niin sinisilmäinen ole.

Kyllä tää tilanne on ihan todellinen, vaikka menneisyydessä valheita onkin.

Et pääsis mulle tunteit purkamaan

Edellisen tekstin kommenteissa heräsi taas keskustelu blogini aitoudessa. Kuten jo siellä tuli todettua, en tosiaan edelleenkään pysty millään todistamaan kaiken tämän olevan oikeasti arkipäivääni. Teidän vain täytyy luottaa sanaani - tai olla luottamatta. Olen ennenkin sanonut, ettei sillä loppujen lopuksi ole edes niin suurta merkitystä, lukeeko joku tätä satuna vai tositarinana, eläytyminen on tärkeintä.

Tällä hetkellä on olemassa kai vain yksi lukija, joka tietää minun todella olevan olemassa. Se yksi lukija on tavannut minut vähän aikaa sitten ja nähnyt ihan oikeat kasvoni. Teille muille en mitenkään voi todistaa, etten ole vain tylsistynyt kotiäiti keittiön pöydän ääressä kirjoittamassa satua. Eikä tuo lukijatapaamisenikaan tietenkään todista teille mitään, sehän on vain minun sanani, niin kuin kaikki muukin täällä.

Hidastuneen postaustahtini takia minulta on myös kysytty, olenko lopettamassa. Ei, en ole. Elämässä ei vain tapahdu niin paljon kirjoittamisen arvoisia asioita nyt tai jos tapahtuu, olen tosiaan elämässä niitä, enkä kirjoittamassa blogiin. Älkää kuitenkaan huoliko, innostus ei ole katoamassa mihinkään ja tuskin on päivittäinen postailukaan.

Tällä tekstillä ei oikeastaan ole mitään päämäärää, tahdoin vain selventää ajatuksiani teille ja itselleni. Kaikki jatkuu kuten ennenkin, älkää huoliko. Isot kiitokset uusille lukijoille, kommentoijille ja kaikille teille siellä ruudun toisella puolella. Mä lähden nyt nauttimaan auringosta, palataan taas!

Kiitos ihanat♥ part2

"Lukijan pyynnöstä tänään olisi vuorossa hieman huomiota teille siellä ruudun toisella puolella. Tämän päivän aiheena olette siis te, lukijat. En pysty sanoin kuvailemaan, kuinka tärkeitä teistä on minulle tullut. Juuri sinä siellä, joka luet tätä nyt, olet tärkeä minulle. Olet täällä sitten ensimmäistä tai sadatta kertaa, olet sitten kommentoinut useasti aiemmin, tai et kertaakaan, olet sitten lukija tai anonyymi, olet tärkeä minulle. Siksi ajattelinkin tämän olevan aivan loistava idea antaa hieman huomiota ja kiitosta teille.
Tähän alkuun ajattelin koota parhaimpia paloja kommenteista. Niin niistä negatiivisista, kuin niistä positiivisistakin. Jotkut kommentit vain jäävät hyvin mieleeni ja nämä ovat nyt juuri niitä. Toki myös ne kaikki mahtavat tsemppaukset ja neuvot ovat jääneet mieleeni, mutten jaksanut jokaista "voimia" -kommenttia liittää tähän erikseen, vaikka nekin ovat ihania. Järjestin kommentit vanhimmasta uusimpaan ja jokaisen kommentin ensimmäistä sanaa klikkaamalla pääset siihen postaukseen, johon kommentti on lähetetty. Sulkuihin kommenttien perään olen kirjoitellut joitakin omia ajatuksiani ja jokaiseen kommenttiin olen vastannut myös postausten kommenttikenttiin."

Näin kirjoitin marraskuussa ja nyt luvassa olisi samanlaista meininkiä. Osan yksi pääsette lukemaan TÄSTÄ ja sen pidemmittä puheitta siirrytään osaan kaksi! 

"ota mulle kuvakaappaus sun blogin tilastoista yms niin saat vähä uskottavuutta et tääl muka oikeesti käy niin saatanasti possee."

(Joo... Ja kuvakaappauksenhan te saitte ja todistin väitteeni todeksi.)

 
"Uskomatonta tekstiä. Sinä kirjoitat, en tiedä mitä päässäsi liikkuu, me näemme sen kuvaruudulta, mutta se todella osuu ja uppoaa. Se tuntuu iholla, se tuntuu sydämessä. Se jättää jäljen ja pakottaa tänne jokaisena päivänä uteliaana katsomaan löytyykö jotain uutta. Jotain joka koskettaisi samalla tavalla. Kai minä vain olen kauhean utelias. Mutta ei voi mitään.
Yleensä minä ole se joka kirjoittaa, nyt olenkin se joka lukee. Se tuntuu hyvältä. Sun kirjoittamislahjoja ei edes kadehdi, ne vaan on niin loistavia, että ihailee niitä ihan vilpittömästi. Tiivistettynä tältä minusta tuntuu."

(Ihana Bea taas kerran ♥)

"Mä toivon, että joskus unohdat tuon "huoran maine" jutun. Sulla on oikeus hymyillä ihmisille, elehtiä, puhua pitkään, lakata kynnet punaisella, kihartaa sun hieukset, laittaa huulipunaa: elää ihan niin kuin jokaisella meillä muillakin. Sulla on oikeus tehdä noita kaikkia asioita + paljon muitakin sen enempää miettimättä."

(♥) 

"ihanaa et oot löytäny ihmisen joka oikeesti rakastaa sua sellasena ku oot ja voit antaa sillekin takas sitä rakkautta, tsemppiä sulle <3"

 (Voi voi, ihania olette kaikki ♥)

"hei haloo oletko sä sit mekko märkänä edelleen tollaselle miehelle kuitenkin koko ajan?Unohda ja men eteenpäin !"
"Nytkö sit ryntäät lohduttaan Tommia lakanoiden väliin..."
"Toisessa ketjussa kuitenkin kehut kuinka tärkeä tommi on sulle ja kuinka tärkeitä muistot hänestä ovat.sä puhut neitisein itsees pussiin."
"Puhut ja kirjoitat ihan vastakkaisuuksia eri päivinä Tommista.Eka vihaat ja sit tokana pv melki meet antaa sitle säälistä.Ei oo loogisia nää sun juttus"

(Anonyymejä otti minun ja Tommin väliset jutut tunteisiin...) 

"voih :c me lukijat hyväksytää sut sellaisena kuin oot nyt ja aina"

(Sen takia olettekin niin hirmu ihania!)

"Odotatko että joku toinen kertoo asiat sallalle?Sen jälkeen sä ootkin sit kunnol pissi sukassa."

(Niinhän se on.. Kertominen vain ei ole vaihtoehto enää.)

"Siinä se just onkin sä pelkäät ja annat sille pelolle silloin vallan,sä elät murehtien vähän väliä."

(Niin totta...)

"Ihana postaus, sulla on oikee asenne. Kaikki muuttuu, mutta antaa muuttua. Vaikka elämä potkii päähän, niin se potkii myös eteenpäin. Ja me potkitaan sitä. Sulta on ihana lukee tällästä tekstiä. Oot oppinut tärkeitä asioita. (: "

(Aww :') )

 "Mä oon vaan niin onnellinen sun puolesta Ada. Tän takii me ollaan täällä <3"

(♥)

"Ei asiat ole hyvin, hyväksy se."

(Niin.. On hyvä, että on joku, joka palauttaa maan pinnalle.)



"Pyydä apua Ada, me lukijat välitetään susta liikaa katsellaaksemme kärsimystäsi."

(Ihanaa huomata edes jonkun välittävän.)

"Älä Ada syytä itseäsi."

(Eihän minun kai pitäisi, siitä ei seuraa kuin pahaa mieltä.)


" .. ja ada tuska muuttaa ihmistä halusit sitä tai ei,mut sun täytyy löytää se polku takaisin niihin arvoihin mitä kunnioitat"

(Tuska tosiaan on muuttanut minua.)

"Joskus tulee huonompia päiviä, mutta olet vahva ihminen ja selviät kyllä, vaikka tänään olisi huono päivä, voi huominen aina tuoda jotain yllättävää tullessaan!
Me lukijat tuetaan sua ja ollaan täällä sua varten <3"

(Ihana Suvi ♥) 

"voi ei :c ada oon oikeest tosi huolissani susta :// kunpa voisin jotenkin auttaa"
" Mitä on tapahtunu? Oothan kunnossa"
"Muista levätä välillä Ada. Sä painat aina eteenpäin niin täysiä ja nouset liian nopeasti jaloilles. Ja kun nousee liian nopeasti, jalat on huterat."

(♥)

"Se siitä sitten, kaikki on täyttä p**kaa.. Loppu lukeminen meneekin sitten ihan vaan ajan kuluksi, jos jaksaa..."

(Haha :D )

"Rehellisesti sanottuna se, onko tämä totta vai torua ei ole tässä vaiheessa enää olennaista. Olen lukenut sun blogia ihan alusta asti ensin vain viihteenä, mutta pian sen jälkeen eläydyin yhä enemmän postauksiisi ja nyt tämän blogin lukemisen lopettaminen tuntuu jo täysin mahdottomalta ajatukselta :) Jos totta puhutaan, en enää tässä vaiheessa haluaisi kuulla jos tämä blogi vain tarua olisikin. Vaikutat joka tapauksessa henkilöltä, johon olisi ihana tutustua myös oikeassa elämässä"

(Ihana ♥)

 "Sä oot sekasin kun vanha seinäkello"

(Haha, ihana :D )

"sä voisit muuttaa viel kaiken,käyt vierotukses,selvität sun asiat ja sopisit hänen kanssa,sulla on mahdollisuus,käytä se"

(Tästä kommentista tuli sellainen olo, että kommentoja tuntee minut. En tiedä miksi, mutta minusta tuntuu yhä siltä, vaikka hän kielsikin tuntevansa... Toiveajattelua kai.)

"Oot liian tärkee mulle kattoakseni sun kärsimystä näin läheltä. Mä en voi tulla suo ovelta hakemaan vieroitukseen, apuun tai mä en voi ees halata tai rohkasta suo, koska en tiedä missä sä olet. Mä pyydän siis Ada, tee jotain sun tilanteelle. Mä haluun sitä enemmän kun mitää, luopuisin tyylii mistä vaa, et voisit nyt hyvin. Mä pyydän. Voimii<3"

 (Ihana, joku tosiaan välittää ♥)


"MITEN MUUTEN SEURUSTELLAAN KUN TOSISSAAN? Helvetti.
Ite olisin toiminu samalla tavalla, sanonu samoja asioita ja haistattanu vitut."

(Minua tosiaan ymmärretään, haha :D )

"Kyl sulle ajajia löytyy...."

(No jep ;D )

"Jätät tollaset typerät kommentit ihan omaan arvoonsa sillä harvoin saa lukea tällaisia blogeja joissa vuodatetaan oikeasti aitoja, puhtaita tunteita eikä postailla mitään helvetin päivän asuja. Se että sinun elämässäsi sattuu ja tapahtuu on nyt vaan olemassa oleva fakta, kaikkien elämässä sattuu ja tapahtuu, toisilla kaikki asiat vaan tulee rytinällä, toisilla taas tasaisesti vuosien varrella." 

(Tästä kommentista kirjoitinkin jo täällä, ihana Reetta)

"Apua kun säikäytit pahasti! Huokaisin syvään helpotuksesta kun luin tuon lopputekstin, muistakin sitten ettet tee mitään peruuttamatonta vaikka tuntisit olevas miten pohjalla tahansa. Asioilla on aina lopulta tapana järjestyä, ja pari muuta kliseetä... :) Hirveesti tsemppiä! <3"

(Ihania tsemppejä!) 

"Voi Ada, et tiedäkään kuinka sama tilanne mullakin täällä toisella puolen Suomea on! Et oo yksin!"

(Kiva kuulla, että teksteihini voi samaistua)

"Sun taito kirjottaa on jotain niin mahtavaa ja ainutlaatuista, vau kaunista!"
"Kauheesti voimia sulle, oot mahtava tyttö!"
"mua surettaa sun tilanne enemmän kuin mitään :c siun pitäis pyytää apua oikeest,oot tärkee,paljon voimii<3"

(♥)



 "Aivan sanoinkuvaamattoman kaunis teksti. Muo itseäkin se kosketti tosi syvältå ja oli kuin olisit puhunut suoraan mulle. Mä tiiän ton tunteen, tiiän sen niin hyvin. Sun erikoistaito onkin puhua suoraan ihmisille. Musta tuntuu etten oo ainoo joka luki tän ja jäi miettimään omaa elämäänsä. Sä puhut ja opetat meitä ja annat ohjeita. Ja me yritetään auttaa suo."
" Kaunista tekstiä. Voin täysin samaistua tekstiisi. Kyllä se niin on että hyvää ystävää ei voi unohtaa. Raaka totuus on vaan se että mikään ei oo ikuista, mutta muistot säilyy."

(Aivan ihania kommentteja, mikään kehu ei ole parempi kuin se, että kirjoittamistani kehutaan!)

"Sä tarvisit kuuman ja kiihkeän 2-3h kestävän kunnon panon.Etkä mitään näitä mieskuvioides räpellyksiä."

(Ahaha :D )

"Tulee ihan kylmät väreet ja silmät kostuu näistä sun teksteistä. Oon sanaton"

(♥)

"Et oo tehny mitään väärää vaikka vietätkin aikaa tommin kanssa. Nauti niistä hetkistä ku saat olla täysin oma itsesi ja puhua asioista ihmiselle joka ymmärtää sua paremmin ku muut. Rakasta, sulla on täys oikeus rakastaa tommia. Sinä jos joku ansaitsee sen. Ei ole mitään väärää tehä semmosta mikä tuntuu susta hyvältä."
 "Tottakai sää rakastat Tommia ystävänä, enkä ymmärrä miksi vingutaan, että teet väärin Lauria kohtaan? Tommi on sulle ystävä, Lauri enemmän. Tottakai sää saat olla sun ystävies kanssa."

(Ihanat kommentit, kerrankin joku ymmärtää ja puolustaa minua!) 

"'Raskaustesti näyttää negatiivista ja sade on lakannut' , on elämän yksi onnellisimmista lauseista."

(Nimenomaan!)

 "Kukat mun hatussa vain heiluu taas"

(Voi voi Moona, vieläkin minä jaksan nauraa tälle :D )

"Minusta blogisi menee koko ajan vain parempaan suuntaan. Teksti virtaa eteenpäin ja osaat kertoa asiat kauniilla kielellä ja taitavilla lauseilla, mutta niin että ne välittyvät jokaiselle ja niistä saa selvää."
"Aivan mahtavaa! Yhdelltä istumalta luin blogisi läpi. Upeata tekstiä, vaikkakin käsittelet vaikeita ja kipeitä asioita. Kirjoituksiisi on ollut helppo samaistua, kuin omaa elämääni. Kukaan joka ei ole juuri nuita tunteita käynyt läpi, ei voi arvostella sinua. Teot eivät aina ole oikeutettuja, mutta tunteilleen ei aina vaan voi mitään." 

(♥)

 ----------------

Bea on täydellinen lukija, ahkera kommentoija ja tosi ihanan oloinen ihminen ♥
Nia on myös kirjoittanut monta tosi mukavaa ja tsemppaavaa kommenttia blogin historian aikana!
Moonan kommenteista kuuluu kokemus ja neuvot ovat aina hyviä.
Reetta osaa aina piristää!
Suvi hyppäsi mukaan kelkkaan marraskuun lopulla
xxxx on entisessä elämässä ollut siskoni ♥
mellu- on myös ollut linjoilla jo pitkään ja omistaa ihanan blogin!
Pieni Ihminen on pysynyt linjoilla jo melko pitkään.
Anonyyminä pysyttelevä 29.v mies ansaitsee myös oman mainintansa. Vaikka kommenteissa onkin aina hieman negatiivinen sävy, niin ymmärrän kyllä hänen tarkoituksensa olevan hyvä :)
liisa on jäänyt mieleeni hyvillä neuvoillaan!
Ronja muistuttaa olemassa olostaan silloin tällöin ihanilla kommenteillaan!
Essuu on melko uusi lukija ja omistaa ihanan blogin!
Nancy on myös jättänyt jokusen kommentin
Minttu on neuvonut muutaman kerran!
j ja jasu ja tietysti kaikki anonyymit ansaitsevat myös oman mainintansa!


Huhhuh, siinä ne nyt olisivat. Melkein kolme tuntia minä tätä tein, toivottavasti pidätte ja toivottavasti kukaan ei unohtunut! Olette rakkaita ♥

Puhtaita tunteita

AJASTETTU.
 (Miten tämäkin on vielä täällä, luulin julkaisseeni sen jo aikoja sitten!)

Sain jokin aika sitten kommentin, jota jäin miettimään vielä pitkäksi aikaa. Se on palannut mieleeni monesti viimeisen kahden päivän aikana ja etenkin yksi lause liikutti minua. Olen aina hirmu otettu siitä, kun joku kehuu kirjoitustaitoani tai blogiani, se on ehkä paras kehu jonka minulle voi sanoa. Jokin aika sitten Reetta kirjoitti tekstiini pitkän kommentin, josta olin todella otettu. Se mieleeni jäänyt lause oli kuitenkin tämä: "Harvoin saa lukea tällaisia blogeja joissa vuodatetaan oikeasti aitoja, puhtaita tunteita eikä postailla mitään helvetin päivänasuja."

Varmasti paras saamani kommentti koskaan, alkoi ihan itkettää. Siihen minä nimenomaan pyrin jokaisella tekstilläni, tuomaan tunteeni esiin ja olemaan täysin oma itseni. Haluan näyttää maailmani teille sellaisena, kuin sen omilla silmilläni näen. En halua kaunistella mitään tunteita, vaan tuon kaiken teille juuri sellaisena kuin se on. En häpeile sitä kuka olen tai mitä tunnen, vaan näytän koko sen tunteiden kirjon niin hyvin kuin suinkin osaan.

Ihania kommentteja aina, niin ihania ♥

Aktivoidakseni teitä heitäkin nyt ilmoille muutaman kysymyksen. Kirjoittakaa ihan vapaasti mitä mieleen tulee, ei tämä ole niin vakavaa. 

Tahtoisin vain kuulla, mitä mieltä olette blogistani tällä hetkellä. Minkälaiset tekstit ovat parhaita, mikä kirjoitustyyli on paras? Mistä ette pidä, mitä huonoja puolia blogissani on? Muitakin kommentteja ja mielipiteitä saa toki laittaa!
Käyn läpi myös jonkinlaista kriisivaihetta blogin ulkoasun suhteen ja siitä kuulisin myös mieluusti. Kaipaatteko jotain muutoksia ulkoasuun, vai onko tämä hyvä tällaisena?

Rajat

Sain edelliseen tekstiini hyvän kommentin, joka herätti minussa monia ajatuksia. Nyt olen taas jollainlailla kasannut itseni ja haluan ottaa esille joitakin kommentissa esille nousseita asioita.

"Just tämän takia on mun mielestä hyvä, jos nuori sais asua turvassa, huoltajansa kanssa. Kun ei nyt 16-vuotias ole välttämättä valmis vielä itsenäistymään. Sen ikänen tarvii rajat ja kuria. Tai ainaki itse oon huomannu, että oon ollu tosi tyytyväunen vanhenpien tiukkoihin rajoihin ja nyt ymmärrän vanhenpana, että ne vaan huolehti ja välittti musta. En päässyt sekoilemaan omiaan, ku mut soitettiiin aina kotia. Kyllähän se vitutti ku muut sai olla, mutta vanhenpana oon vaa ilonen siitä huolenpidosta ja näin. Mun mielestä nuorella pitää olla joku, joka asettaa rajat ym."

Yleisesti ottaen oikein hyvä kommentti ja ns. tavallisessa perheessä asuvan nuoren kohdalla olisin erittäinkin samaa mieltä kommentoijan kanssa. Itse en kuitenkaan näe olleeni milläänlailla samassa asemassa, kuin moni nuorista on.

Muuttaessani pois vanhempani olivat eron partaalla. Suurimman osan ajasta molemmat olivat töissä, kun eivät vain yksinkertaisesti kestäneet toisiaan ja silloin kun he sattuivat olemaan samaan aikaan kotona, elämä oli yhtä huutoa ja itkua. Jokainen varmasti ymmärtää, ettei se ole hyvä koti asua ja sieltä pyrkii pois.

En koe, että minulla olisi kotona asuessa ollut yhtään enempää rajoja ja kuria kuin nytkään. Esitin täydellistä ja kilttiä lasta, tein kaiken aina kuten pyydettiin, mutta kulissien takana kaikki oli toisenlaista. Eivät vanhemmat pysty kontrolloimaan sitä, mitä tehdään kavereiden luona tai yökylässä. Eivätkä he pysty kontrolloimaan minua täällä sen enempää kuin kotonakaan, eivät he koskaan olleet kotona, eivätkä he koskaan ole täällä.

Toki minulla oli kotiintuloajat, mutta harvoin niitä kukaan oli vahtimassa. Jos kotona piti olla yhdeksältä ja vanhemmat olivat töissä kahteentoista, niin tottakai olin kotona vasta juuri ennen kahtatoista. Ja kahdeksitoista kun järjestin itseni nukkumaan, ei kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, olinko pikku hiprakassa vai selvinpäin. Krapula-aamutkin olivat rauhallisia, kun herätessäni vanhemmat olivat jo lähteneet töihin tai toisiaan pakoon. 

Rajoja minulla siis aina oli, mutta fiksuna tietenkin opettelin kiertämään niitä niin, etteivät vanhempani tajunneet minun tekevän mitään väärää. Olen aina ollut unelmalapsi ja tehnyt kaiken juuri kuten pitää. Olen ollut se, ketä kehutaan muille ja se kenestä ollaan ylpeitä. Vaikka salaa olenkin ollut kaikkea muuta, kuin sitä.

Kiitos ihanat♥

Lukijan pyynnöstä tänään olisi vuorossa hieman huomiota teille siellä ruudun toisella puolella. Tämän päivän aiheena olette siis te, lukijat. En pysty sanoin kuvailemaan, kuinka tärkeitä teistä on minulle tullut. Juuri sinä siellä, joka luet tätä nyt, olet tärkeä minulle. Olet täällä sitten ensimmäistä tai sadatta kertaa, olet sitten kommentoinut useasti aiemmin, tai et kertaakaan, olet sitten lukija tai anonyymi, olet tärkeä minulle. Siksi ajattelinkin tämän olevan aivan loistava idea antaa hieman huomiota ja kiitosta teille.

Tähän alkuun ajattelin koota parhaimpia paloja kommenteista. Niin niistä negatiivisista, kuin niistä positiivisistakin. Jotkut kommentit vain jäävät hyvin mieleeni ja nämä ovat nyt juuri niitä. Toki myös ne kaikki mahtavat tsemppaukset ja neuvot ovat jääneet mieleeni, mutten jaksanut jokaista "voimia" -kommenttia liittää tähän erikseen, vaikka nekin ovat ihania. Järjestin kommentit vanhimmasta uusimpaan ja jokaisen kommentin ensimmäistä sanaa klikkaamalla pääset siihen postaukseen, johon kommentti on lähetetty. Sulkuihin kommenttien perään olen kirjoitellut joitakin omia ajatuksiani ja jokaiseen kommenttiin olen vastannut myös postausten kommenttikenttiin.

"Kaverit puhu tästä blogista töissä, ja sen innoittamana päätin tulla itsekkin katsomaan. Tästä tulee kieltämättä mieleen se edellinen ukkomiehen kanssa seurusteleva teinityttö, Candy(?) ja edelleenkin mietin ootko vain sunnuntairunoilija vai onko tämä oikeasti totta."

(Minun blogistani on puhuttu jonkun työpaikalla. Mitä, mitä, mitä? Hämmennyin todella, mutta olin myös todella otettu siitä. Ja Candyksi minua on myös epäilty moneen, moneen kertaan.)

"Apua... miks luin koko blogin läpi ku ei täällä oo ku paskaa? Sä kirjotat kun joku 13-vuotias ja valitat melkein jokaisessa kuinka et oo nähny Tommia."

(Negatiiviseksi kommentiksi tämä kai oli tarkoitettu, mutten silti osannut ottaa sitä negatiivisena. Useat ihmiset ovat kehuneet kirjoitustyyliäni ja voin sanoa itsekin pitäväni siitä, joten ei yksi negatiivinen mielipide pahoita mieltäni. Ja jokaisella tosiaan on oikeus mielipiteeseen.)

"Mut pikku muru, pidä nyt huoli ITSESTÄSI!"

(♥)

"Samaan aikaan blogisi herättää vihaa sinua kohtaan, mutta myös sympatiaa."

(Tätä olen kuullut myös usein ja olen ihan iloinen siitä, että onnistun tuomaan ajatukseni esiin niin, että ne herättävät tunteita.)

"Sinuna en kertoisi sallalle."
"No nyt paljastat kaiken sallalle!"

(Monenlaisia mielipiteitä tosiaan löytyy, enkä itsekään tiedä mitä tehdä.)

"Riippuvaisuutta on kamalan vaikeaa erottaa rakkaudesta. Enkä mä oikein tiedä, onkokaan niillä niin kauheasti eroa. Sitä, jota rakastaa, sitä tarvitsee."

(Tämä kommentti laittoi ajatukseni sekaisin. Se on täysin totta ja se on loistava kommentti, mutta silti. Mitä jos olinkin vain riippuvainen Tommista? Mitä on rakkaus?)

"Ehkäpä tää uus mies on sulle hyväks ja hänen avullaan ehkä pystyt päästään Tommista lopullisesti irti ja jos näin käy, niin ehkä hetken päästä tajuat, että mitä edes näit Tommissa jne."

(Niin hän tosiaan oli!)

"Pettäjä on huora"

(Tämä on yksi niistä älyttömistä kommenteista, jotka jäivät mieleen. Ei perusteluja, ei mitään.)

"Et löydä sellaista miestä ennen kuin alat itse arvostamaan itseäsi. Vedämme puoleemme sellaisia ihmisiä, joille meillä on myös sen hetkinen henkinen tilaus. Sinä tulet vetämään tällaisia miehiä niin kauan puoleesi, kunnes olet oppinut itsesi arvostamisen, rakastamisen ja rajanvedon. 
Kumpa ihmiset ylipäätään muistaisivat, että se, ketä oikeasti olemme odottaneet koko elämämme onkin me itse, ei kukaan muu."

(Aivan loistava kommentti. Ei mitään lisättävää.)

"Musta on ihana huomata että sä oot muuttunut vahvemmaks ja kasvanut. Sen voi aistia että sulla menee paremmin, ainakin tekstin perusteella. Mutta muistetaan kuitenkin että vahvakin hajoaa välillä."

(Ihana kommentti. Mukavaa kuulla, että muutkin huomaavat minun kehittymiseni ihmisenä.)

"Hae sitä apua, kilttipieni."

(Itkin. Itkin niin paljon. Muutkin näkevät hätäni, en ole yksin enää.)

"Sanoit pelkääväsi että blogisi menisi siihen pisteeseen, että kukaan ei usko siihen. Eikö tämä juuri todista että Ada on kokenut asiat aivan oikeasti. Sanot, että sinulla ei ole enää ystäviä ja vakuutat jatkuvasti että tämä on totta. Ada haluaa pitää meistä kiinni, joten eiköhän olla vain tukena eikä taakkana jauhamassa sitä, että tämä ei ole totta?"

(Jep, siinä se. Loistava kommentti.)

"PANITKO LAURIN KANSSA HETI EKANA YÖNÄ?"

(Oi voi, tässä postauksessa oli toinenkin mielenkiintoinen kommentti. Surullista sinänsä, kuinka helposti ihmiset muodostavat käsityksensä minusta.)

"...se huoran maine on siis ansaittua, kato peiliin ja mieti kaks krt et miks."

(Koko kommentti oli melko mielenkiintoinen, mutta etenkin tämä kohta osui silmiini. Olen siis ansainnut huoran maineen, vaikken ole huora...)

"Nyt oikeasti kyseinen anonyymi lopettat ton. Vois vähän miettiä kuitenkin mitä sanoo. Ja lisäksi, vaikka et nyt tunnekkaan blogin kirjoittajaa, nii anonyyminä on hyvä tulla tuollaista huutelemaan.... Jos sulla on jotain blogia vastaan, niin lukeminen on ihan vapaaehtoista."

(Silloin tällöin ilkeät anot alkavat ärsyttää muita lukijoita ja on mukavaa huomata, että myös minua puolustetaan ja oma näkökantani asioihin ymmärretään.)

"Kun sä kirjoitit tän tekstin, sä osoitit niin suurta toivoa ja haluan luottaa johonkin, että mulla nousi kyynelet silmiin."

(Te itketätte minua usein upeilla kommenteillanne ja neuvoillanne, joten kai se on vain ihan hyvä, että minäkin onnistun herättämään tunteita teissä.)

"Miten sä kuvittelet eläväs parisuhteessa.Sää oot ns toinen nainen ja tuut sitä aina olemaan.Sä joko petät itse tai sua tullaan pettämään suhtees.Kannattais vähän ensin miettii kun alkaa vamppaan kaverinsa miestä ja avaan sille jalkansa ja nussia.Sä oot vie pahempi kuin pettäjä.Sä petät
itsees ja ystäviäs ja ihan kaikkia ympärilläs"

(Tämä koko kommentti oli niin, niin käsittämätön, että se herätti muissa lukijoissakin ajatuksia. Olisin jollainlailla ymmärtänyt tämän, jos olisin saanut kyseisen kommentin aikana, jolloin olin vielä toinen nainen, mutta ei. Olin kommentin aikaan jo Laurin kanssa ja tosiaan elin jo suhteessa, enkä ollut enää se toinen nainen, joka "tulen aina olemaan".)

"Ja mikä sitten on se toinen ja ensimmäinen nainen. Kun on "toisena" naisena suhteessa, yleensä kuitenkin tietää,missä mennään. Se "ensimmäinen" todellakaan välttämättä ei. Ja tästä seuraa vähän niinkuin automaattisesti se, että sille toiselle ollaan muissakin asioissa rehellisempiä kuin sille ensimmäiselle. Tunnustetaan pelkoja ja heikkouksia ja sitä rataa, missä kotona pitää vaan porskuttaa."

(Tämä kommentti on tuosta samasta postauksesta kuin tuo aiempikin ja tämä oli aivan loistava. Tässä kommentissa tiivistyi taas yksi ajatuksistani ihan mahtavalla tavalla.)

"Luin tätä ja edellistä postausta aivan ihmeissäni. Jo ensimmäinen lause molemmista kertoi sen. Sinä olet kehittynyt aivan valtavasti. Vertauksista ja ajatelmista kuultaa puhdas järjenkäyttö. Sinä olet todella viisas ja lahjakas. Vaati paljon kirjoittaa tälläistä tekstiä. En tiedä mitä sanoa. Jatka ihmeessä kirjoittamista."

(Ihana♥)

"Mene ja nussi itseltäs ja Laurilta taju kankaalle,nih loppuu toi jatkuva ininä pahasta Tommista.Itse sille annoint ja itse tiesit mihin ryhdyit.Tyhmyydestäs saat itse kärsii.Turhaa sä Tommia syytät,teki sulle vaan palveluksen kun korkkas sut ja pääsit sinäkin munan makuun"

(Tästä kommentista alkoi melko mielenkiintoinen keskustelu kyseisen kommentoijan kanssa ja myöhempien viestien kautta ymmärsin häntä hieman paremmin, kuin tämän ensimmäisen, melko radikaalisti ilmaistun kommentin jälkeen.)

"Matkustan junassa hämeenlinna-Imatra jonne on kolmen tunnin matka ja luen aina pelkästään sun blogia :)!"

(Kiva kuulla, että blogini miellyttää :) )

"ei kukaan blogin lukija oo sun puolesta onnellinen, ne kehuu sua koska haluaa lukea lisää sun yksityiselämästä. Ne haluu nähä et muilla menee huonommin kun niillä. On Kyl Nii viihdettä lukee tätä, ku jotai salkkareita. Oon kakskymmentä ja en vois kuvitella et olisinollu noi tyhmä sun ikäsenä! Olin sua nuorempana sallana ja heti ku tommone yhen miehen horo ilmesty Nii lähin suhteesta. Mut kuule samalla Se kolmaspyörä "seksilelu" sai pakit ja Se mies tajua tehneensä elämänsä virheen.

Sä oot Se elämänvirhe! Puollustelet ittees rouva täydellinen. ET oo todellakaan uhri, etkä vaikuta ihmiseltä. Jos uskoisin jumalaan vertaisin sua saatanaan! Sulle vaan kaikki heti nyt! Toivottavasti olet joskus Sallan roolissa. Hyvää kulissi elämää!"

(Tämä on kenties yksi parhaimmin mieleen jääneistä kommenteista ja tein siitä ihan erillisen postauksenkin [klik]. En vain voinut millään käsittää kommentoijan ajatusmaailmaa.)

"lutka. sulla ei oo ihmisarvoa."

(Tämä on yksi näistä taas...)


Siinä nyt ne kommentit, jotka ensimmäisenä palasivat mieleeni ja jotka nyt pikaisesti blogia läpi selatessani löysin. Kaikki kommentit ovat tärkeitä minulle, mutta nuo ovat raivanneet jostain syystä tiensä mieleni syvyyksiin.

Halusin tähän seuraavaksi vielä sanoa muutaman sanan kommentoijista, jotka ovat erityisesti jääneet mieleen kommenteillaan. Useat kommentit on lähetetty anonyymeinä, joten heistä en ala sen enempää kertoa, koska en millään voi erottaa kaikkia anoja toisistaan. Nimimerkillä kirjoittavista käyttäjistä kuitenkin seuraavaksi muutama sana.
Heti ensimmäiseksi haluan nostaa esille erään kommentoijan, joka ansaitsee erityismaininnan. Hän kommentoi ahkerasti, neuvoo ja tsemppaa minua eteenpäin. Hän vaikuttaa kommenttiensa perusteella upealta ihmiseltä ja hänestä on blogin kautta tullut minulle tosi tärkeä, miltei kuin ystävä. Hän on tietysti Beea. Kiitos ihan tosi paljon kommenteistasi sinulle, Beea ♥
Moona on kommentoinut minulle useaan kertaan. Häneltä saan upeita neuvoja ja tsemppejä ja hän on kommenteillaan onnistunut jäämään mieleeni.

Lila oli aikoinaan ahkerakin kommentoija ja hänellä oli oma bloginsa, jota seurasin aktiivisesti. Lilan lopetettua bloginsa hän kuitenkin valitettavasti taisi kadota blogimaailmasta kokonaan. En kuitenkaan ole unohtanut häneltä saamiani ihania kommentteja.

Bea on myös kommentoinut minulle monta kertaa ja hänet haluan myös mainita tässä. Viime aikoina en kai ole saanut häneltä paljonkaan kommentteja, mutta aiemmat tsempit ovat yhä mielessäni.

mellu- on myös kommentoinut blogiini aina silloin tällöin ja jäänyt mieleeni. Hänellä on myös oma blogi, jonka tämän postauksen myötä muistin taas. 

xxxx on kommentoija, joka on myös tasaisin väliajoin muistanut tsempata minua. Hänen blogiaan seurailen myös ahkerasti.

Pieni Ihminen   onnistui myös tsempeillään jäämään mieleeni.

Näiden lisäksi haluaisin kiittää myös seuraavia kommentoijia: Ellu, Jerita, Tyylikäst@, Emppu, tahtisade, Riikka, mörr, Iinuska88, Minttu, Ronja, Em, Rakastunut mieli, Tyttö Epäkunnossa, Tuulia ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä Jamelia, joka muuten oli blogini ensimmäinen kommentoija.

Toivon, etten unohtanut ketään tärkeää ja jokainen tuli mainituksi. Kiitos kaikille mainituille, kaikille anonyymeille ja kaikille, ketkä ette ole vielä rohkaistuneet kommentoimaan. Kiitos kun olette siellä♥

Palataan huomenna ehkä taas jonkun muun aiheen parissa, nyt tämä neiti painuu pehkuihin. Öitä!

Tämän tyyppiset tapaukset huomiotta jätetään

Valtavan kiireinen päivä takana, mutta täällä ollaan taas. Nyt kun muistan, niin haluan heti tähän alkuun nostaa esille erään asian. Haluan kiittää teitä kaikista jättämistänne kommenteista, niitä on tullut ennätys paljon viimeaikoina. Myös kaikki saamani negatiiviset kommentit ja palautteet ovat olleet melkolailla asiallisia ja perusteltuja. Olen saanut jonkin verran kommentteja myös vanhoihin postauksiini, mutta yksi niistä vei huomioni. Pääsette lukemaan kommentin tästä KLIK. Sain siis tosiaan anonyymiltä kommentin, johon haluaisin enemmänkin mielipiteitä. Vastasin hänen kommenttiinsa ja linkistä pääsette lukemaan myös vastaukseni. Pitääkö anonyymin kommentti paikkaansa? Mitä mieltä olette hänen esille nostamistaan asioista? Oliko minun kommentissani mitään järkeä, vai oliko se vain itseni puolustelua?

Sitten on kai aika kertoa vähän tämän päivän kuulumisia. Heti aamulla mentyäni kouluun, näin Sallan. Myös hän näki minut, mutta esitti, ettei huomaa. Tommi on kai saanut hänet lepytettyä. Heillä on varmastikin sopimus, että minulle, eikä minusta puhuta. Tommista ei ole kuulunut mitään sunnuntain jälkeen ja hyvä niin.

Toinen juttu tässä päivässä oli se, että sain koulun jälkeen kahviseuraa. Jonkinlainen sopu on kai saatu ystäväni kanssa aikaan ja kävimme kahvilla siellä, missä Tommi on töissä. Häntä ei kuitenkaan näkynyt, onneksi.

Kahvilasta suuntasin Laurille syömään ja siitä kotiin. Elämän hyvät puolet alkavat pikkuhiljaa tulla esille. Ehkä minäkin alan nauttia niistä pienistä positiivisista jutuista elämässä ja osaan sivuuttaa ne negatiiviset asiat. Talvesta tulee hyvä. Loistava, toivottavasti.

Eipä minulla muuta tällä kerralla, kommenttikenttä on nyt teidän!

Kuka sä oot, lukija?

Edellisen postauksen kommenteissa käytiin keskustelua monenlaisista asioista ja se keskustelu taitaa jatkua yhä, ainakin toivon niin. Ne kommentit nostavat blogini viihdearvoa melkoisesti ja luin hymyssä suin jokaisen kommentin. Voitte itse käydä katsomassa mistä oli puhetta, mutta yhden asian haluaisin kuitenkin nostaa pinnalle. Te lukijat ja minun käsitykseni teistä. Jollainlailla sokeasti olen aina olettanut, että blogiani lukevat vain naiset, tai ainakin, että kaikki kommentoijat ovat naisia. Tänään kuitenkin ymmärsin olleeni väärässä ja se oli oikeastaan vain hyvä asia. Miesten näkökulma on vääjäämättä erilainen kuin naisten ja he usein katsovat asioita eri kannalta, joten on mukavaa saada myös niitä miesten ajatuksia esille.

Jotenkin automaattisesti, täysin ajattelematta sitä, muodostan jokaisesta kommentoijasta itselleni mielikuvan. Mitä useammin hän kommentoi, sitä vahvemmaksi se mielikuva kehittyy. Ja jollainlailla minua häiritsee, että todellisuudessa en kuitenkaan yhtään tiedä millaiset ihmiset blogiani lukevat. Blogini avataan keskimäärin neljäsataa kertaa päivässä, joten melko paljon porukkaa täällä käy. Olisin todella kiinnostunut kuulemaan edes muutaman sanan teistä, ketkä siellä ruudun toisella puolella olette. Joten nyt te laiskatkin kommentoijat, kertokaahan jotain itsestänne. Vaikkapa pelkkä sukupuoli tai ikä, mutta edes jotain. Toki saatte pidempiäkin tarinoita kertoa esimerkiksi siitä, mitä kautta päädyitte tänne, kuinka usein käytte täällä ja vaikkapa omasta parisuhde tilanteestanne. Eiväthän ne minulle varsinaisesti kuulu, mutta olisi mukavaa kuulla edes jotain.

Joten kertokaahan, rakkaat!

Kuulisin myös mielelläni teidän mielikuvianne minusta. Tätä olen kysynyt ennenkin, mutta tuskin te kaikki olitte silloin mukana. Miltä kuvittelette minun näyttävän, millainen on luonteeni, ihan mitä vain! Kirjoittakaa niin syvällisiä analyysejä kuin vain mieleenne tulee. Kunhan kerrotte jotain. Kaipaan vuorovaikutusta, haluan herättää keskustelua!

Tähän loppuun vielä kerrottakoon, että minulla on työnalla eräs suurempi postaus. En vielä tiedä milloin saan sen kirjoitettua loppuun, mutta yritän parhaani. Mutta nyt, pidemmittä puheitta, yllättäkää minut, jooko, ja täyttäkää kommenttiboksi kaikella mitä tulee mieleenne!

Suhtees molempien sana painaa saman verran

Eräästä saamastani kommentista minulle tuli mieleen aihe, josta haluan kirjoittaa. Olen pohtinut viime päivinä niitä positiivisia asioita, joita Tommiin tutustumisesta seurasi. En halua enää rypeä itsesäälissä ja miettiä vain niitä negatiivisia juttuja, vaan keskittyä niihin hyviin puoliin.

Paras asia, jonka minun ja Tommin suhteesta siirsin suhteeseeni Laurin kanssa on se, etten ole mustasukkainen. Tommin kanssa ollessani opin, ettei minulla ole varaa olla mustasukkainen Sallasta, olenhan kuitenkin se "kakkos vaihtoehto". Eikä suhteemme olisi edes toiminut, eikä siinä olisi ollut pienintäkään järjen hiventä, jos olisin mustasukkaillut kokoajan. Tommin kanssa ollessani hän saattoi kehua jonkun naisen ulkonäköä tai luonnetta, kehua Sallaa tai skipata sovitun tapaamisen Sallan takia. En kuitenkaan ikinä edes kokenut sitä ongelmaksi, vaan se oli ihan luonnollista.

Tämä sama asia on jatkunut suhteessani Laurin kanssa. "Hyvät tissit" saa minulta usein vastaukseksi "Joo ja toi paita korostaa niitä kivasti" tai jotain muuta positiivista. Vastaus on luonnollinen reaktio, enkä ajattele sitä sen enempää. Esimerkiksi Salla suuttuisi tuon tyyppisestä kommentista aivan hillittömästi ja uhkaisi erolla samantien. Minä en edes ajattele suuttumista. En näe mitään syytä suuttua. 

Olen myös tottunut siihen, että sovitut tapaamiset peruuntuvat. Sekään ei ole minulle enää isku vasten kasvoja, vaan osaan ottaa sen vastaan hyvin. "Okei, mennään joku muu päivä" on tyypillinen vastaus minulle, enkä ota tapaamisen peruuttamista milläänlailla loukkauksena. Tommin kanssa se oli arkipäivää minulle ja nykyään olen aina positiivisesti yllättynyt, kun Lauri on sovittuun aikaan sovitussa paikassa. Sanonkin usein Laurille "kiva kun sä tulit" tai jotain muuta vastaavaa ja hän ihmettelee sitä yhä. "Tottakai mä tulin." Ennen vain oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että saavuin paikalle vain todetakseni, ettei toinen osapuoli olekaan tulossa.

Tällä hetkellä minun kuuluisi olla Laurilla katsomassa elokuvaa ja tekemässä pannukakkuja. Ja täällä minä olen, kotona. Herra lähti kavereidensa kanssa baariin ja kysyi, sopisiko jos näemme joku toinen päivä. Minulle sopi oikein hyvin. Ja tiedän, että jos olisin sanonut, ettei se sovi, hän olisi kyllä ollut kanssani tämän illan. Mutta minua ei haitannut yhtään suunnitelmien muuttuminen, koska tiedän myös, että ne toteutuvat joku toinen ilta. En halua olla este. En halua erottaa Lauria ystävistään, enkä halua roikkua. Minulla ei ole ikää baariin, mutta ei se silti estä häntä menemästä. Luotan siihen, että hän lähtee baarista yksin kotiin tai korkeintaan kaverinsa sohvalle, eikä kenenkään naisen matkaan. 

Olen siis mustasukkaisuudessa täysin Sallan vastakohta ja se lienee se juttu, mikä minussa vetää Tommia puoleensa. Hänen täytyy kuitenkin niellä tappionsa, sillä kaikki tunteeni häntä kohtaan ovat sammuneet.

All I wanted was you

Kommenteissa on viime päivien aikana käyty melko kiivasta keskustelua, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Vaikka olen saanut nyt lähiaikoina enemmän negatiivisia kommentteja kuin yleensä, pidän silti siitä, että kommentoitte. Tykkään vastata kommentteihinne ja pohtia asioita myös teidän kannaltanne.

Ne ilkeät anonyymit ovat vihdoin löytäneet tiensä tänne ja sitä olen odottanutkin jo pitkään. Jollain kierolla tavalla kuitenkin nautin myös niistä ilkeistä kommenteista. Nautin saamastani huomiosta ja etenkin siitä, että kirjoitukseni ja elämäni herättää tunteita ja keskustelua. Joskus aikoinaan joku lukija oli eksynyt blogiini, kun hänen työpaikallaan oli puhuttu tästä. Olen yhä otettu siitä, sillä haluankin aiheuttaa keskustelua. Haluan, että blogini on kanssakäymistä minun ja teidän lukijoiden välillä. 

Haluan antaa osan itsestäni teille, mutta haluan myös jotain teistä takaisin ja sen olen saanut. Saan teiltä usein mahtavia tsemppejä, kannustavaa palautetta ja rakentavaa kritiikkiä ja se on aivan ihanaa. Ennen kuin itse aloin kirjoittaa blogia, olin melko laiska kommentoimaan kenenkään blogeihin, enkä ymmärtänyt sitä kommentoinnin merkitystä. Nyt kuitenkin ymmärrän sen, koska blogiin on aina paljon kivempi tulla, kun minua odottaa monta ihanaa kommenttia. Jo pelkkä 'tsemppiä' tai 'olen samaa mieltä' piristää tosi paljon.

Minulla ei tosiaan vieläkään ole mitään erityistä kertomista Lauriin tai Tommiin liittyen, koska en ole kummankaan kanssa puhunut nyt. Lauria näen luultavasti huomenna tai perjantaina ja Tommista minulla ei ole mitään käsitystä. Tuskin hänellä muutamaa viikkoa kauempaa kestää, ennen kuin hän minua alkaa ikävöidä taas. Olenhan niin mahtava, täydellinen ja ihana, että minusta ei malta olla erossa viikkoa kauempaa ;)

Hah, ei muuta tällä kerralla. Jättäkää toki kommenttia sekä palautetta, tai mitä vain mieleen tulee ja myös postaustoiveet ovat erittäin tervetulleita!

Vieläkö maljakossa on avaimet

Tommista ei ole edelleenkään kuulunut mitään, enkä minä jaksa soittaa. Odotan vielä muutaman päivän ja sitten ilmestyn hänen työpaikalleen. Se on ehkä viimeinen asia, minkä haluan tehdä, mutta niin teen, jos mikään muu ei auta. En tosiaan aio järjestää mitään kohtausta siellä, vaan menen sinne vasta hänen vuoronsa lopussa, jotta pääsemme selvittämään asiat johonkin muualle. Haluan edes kerran tämän yli puolen vuoden aikana puhua kunnolla ja saada hänet avaamaan silmänsä ja sen aika on nyt.

Sain muuten jokin aika sitten kommentin, jossa sanottiin, että rakastan Tommia vielä ja perusteluina oli se, että puhun hänestä täällä paljon enemmän, kuin Laurista. En siis milläänlailla loukkaantunut kyseisestä kommentista ja ymmärrän kyllä lähettäjän ajatuksen, mutta halusin silti kertoa ajatuksiani asiasta. 

Puhun täällä siis tosiaan enemmän Tommista, kuin Laurista. Syitä siihen on monia, mutta päällimmäinen niistä lienee se, että Tommista minulla on enemmän kerrottavaa. En jaksa jokaiseen postaukseen kirjoittaa tyyliin 'Olin Laurilla, oli ihanaa, meillä menee hyvin', koska kaikki tietävät sen jo valmiiksi. Minun on ihan turhaa jokaisessa tekstissäni kertoa kuinka ihana Lauri on, koska tiedätte tunteeni sen asian suhteen jo. Tommin kanssa taas tunteeni vaihtelevat laidasta laitaan, vihasta suruun ja välillä jopa välittämiseen ja huoleen. Siitä minulla on paljon enemmän kerrottavaa. Toinen syy siihen, että kirjoitan enemmän Tommista, on se, että perustaessani blogia, se kertoi vain ja ainoastaan minusta ja Tommista. Tommi on tämän blogin toinen 'päähenkilö', Tommin kanssa minulla on ongelmia, Tommin kanssa minulla oli salasuhde. 

Toki viimeaikoina Lauri on myös noussut blogissa paljon esille ja jos kun pääsen eroon Tommista, postausten aiheet siirtyvät paljon enemmän Lauriin ja minuun sekä ehkä muihinkin aihepiireihin. Sen näkee sitten. Nyt kuitenkin kirjoitan juuri niistä aihepiireistä, joista minulla on kaikista eniten kerrottavaa ja jotka pyörivät mielessäni.

Toinen asia, josta halusin puhua tänään, liittyy myös kommentteihin. Sain muistaakseni eilen kommentin, jossa kerrottiin, että olen helppo. Jakorasia, varaventtiili, huora, panopuu. Jokaisella on tietysti oikeus mielipiteeseen ja jokainen muodostaa blogini perusteella tietynlaisen mielikuvan minusta. En voi ketään estää ajattelemasta niin, mutten voi mitään sille, että kyseinen kommentti satutti. Minulla on koulussa huoran maine. Minulla ei ole ystäviä, ei pareja kursseilla, eikä ketään kenelle puhua. Olen huora ja sellaista ei kaivata mukaan porukoihin. Blogissa olen halunnut kumota sen huora-ajatuksen ja kertoa asiaa omalta kannaltani. Olen halunnut saada teidät ymmärtämään asian minun kannaltani. Tiedän kyllä, että saamani anonyymi kommentti on vain yksi negatiivinen niiden kymmenien positiivisten joukossa, mutta silti. En halua muodostaa kenellekään sellaista kuvaa itsestäni.

Ja heti tähän perään kiitän edelliseen postaukseeni kommentoineita. Kiitos ihanista kommenteista ja tsempeistä! 

Tänään tällaista, ihan tavallinen kuulumispostaus, ei mitään erityistä. Huomenna ehkä jotain muuta, jos vain kiireiltäni ehdin. Tuntuu, että olen kokoajan kamalan kiireinen, vaikkei minulla olekaan mitään erityisiä suunnitelmia tälle viikolle. Nyt kuitenkin lähden vielä hetkeksi ulos, jotta uni tulisi paremmin. Heippa!