Kaikki on mennyt huonosti viime aikoina. Tännekään ei ole tullut päivitettyä mitään, koska hetkittäin on ollut aamuja, kun on joutunut silmät avatessaan miettimään, että vieläkö mä oon elossa vai ollaanko tässä jo toisella puolen. On ollut aamuja, etten ole enää edes tiennyt, kumpaa haluaisin. Nyt kuitenkin auringon paistaessa tuntuu, että kyllä tää tästä vielä.
Raskaus lähenee loppuaan, kohta tää tuska on vihdoin ohitse. Pääsee taas opettelemaan uutta, aloittamaan kaiken alusta. Tutustumaan uuteen pieneen ihmiseen. En malta odottaa! Tää ei tosiaankaan ole ollut mikään unelmaraskaus ja sairaalassa saa ravata viikoittain tarkastuksissa erinäisten ongelmien takia.
Kotona pakka on jollainlailla saatu pidettyä kasassa edelleen. On ollut paljon riitoja, riittämättömyyden tunnetta ja yksinäisyyttä. Kaikkea, mitä mä en olisi tähänkin raskauteen tahtonut. Mutta nyt on ollut myös niitä hyviä päiviä. Kai se on tuo lähestyvä synnytys, mikä pikkuhiljaa alkaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen miehenkin mielessä. Ja kevät. Kaikki menee aina paremmin, kun on kevät, niin tälläkin kertaa.
Seuraavaksi palaan asiaan toivottavasti jo kahden lapsen äitinä <3
