Sinussa on jotain, jota muut ei ehkä näe. Se on jotain, joka minuun iäksi jää.

Salla menikin Tommille eilen, joten emme nähneetkään illalla. Tänään kuitenkin näemme, sillä Sallalla on illaksi muita suunnitelmia, joten Tommi on yksin. Minäkin menen kyllä juhlimaan myöhemmin, mutta sitä ennen poikkean Tommia moikkaamassa.

Vaikka minusta eilen tuntui pahalta olla "vain ystäviä" Tommin kanssa, niin on tämä loppujen lopuksi ihan hyvä ratkaisu. Ei pidä hätiköiden rynnätä suhteeseen, ei varsinkaan varatun miehen kanssa. Ystävyys saa jatkua näin ja joskus kun molemmat meistä on sinkkuja, voimme miettiä asioita uudelleen.

Monet teistä varmasti edelleen tuomitsevat tämän ja ovat sitä mieltä, että Sallalle täytyy kertoa. En kuitenkaan näe siinä mitään hyötyä nyt, kaikkia osapuolia vain sattuisi lisää. Nyt kaikki on edes hetken hyvin, niin en halua pilata tätä.

Eipä minulla muuta tällä kertaa... Ihanaa vappua teille, pitäkäähän hauskaa!

Happy

Tommi on soitellut tänään monesti, kysellyt mitä kuuluu ja jutellut kaikkea turhaa. Juuri tätä halusin, söpöjä puheluita silloin tällöin ja soittoja, vaikkei olisi edes mitään asiaa.

Nyt tuntuu taas, että kaikki on hyvin. Vaikka tiedän kyllä, ei tämä ole normaalia. Ei kenenkään pitäisi joutua olemaan salaa ystäviä tai ylipäätänsä salaa mitään. Pitäisi pystyä olemaan avoimesti niiden ihmisten kanssa kenen kanssa haluaa. Se ei kuitenkaan nyt ole mahdollista ja yritän sopeutua tilanteeseen.

Tommi lupasi tulla käymään illalla, jos vain pystyy. Hän ei tiennyt tuleeko Salla heille vai ei, joten mikään ei ole varmaa. Hän kuitenkin yrittää ja minä odotan. Huomenna minä lähden ottamaan pienen irtioton arjesta vapun kunniaksi ja lupasin poiketa moikkaamassa Tommia. En malta odottaa! Parhaat päälle ja vähän juhlimaan!

Palataan taas! Heips!

Kommentteja, kysymyksiä?

Teitä on viisitoista jo, kiitos siitä! Jättäkää toki merkkejä itsestänne, kysymyksiä, kommentteja, mitä vain. Sitä varten tämä blogi on, joten vastailen teille mielelläni.

Eipä minulla mitään asiaa varsinaisesti ollut, ajatukset pomppivat päässäni edes takaisin. En ole tyytyväinen tähän tilanteeseen, mutta en ainakaan joutunut luopumaan Tommista ja kaikki on nyt edes hieman selvempää.. Palaillaan huomenna uuden postauksen merkeissä, heittäkäähän kommenttia!

Jos ei tänään niin ehkäpä huomenna. Tai ensi vuonna, mahdollisesti ei koskaan. Mut ei se mitään mä en muuta tahtoskaan.

Aamulla herätessäni en osannut aavistaa mitä tulee tapahtumaan. En ollut ennalta varautunut mihinkään ja kaikki tuli täysin puun takaa. Mikään ei ole enää niin kuin ennen.

"Haloo"
"Ootsä kotona?
"Öö joo?"
"Mä tulen sinne, ihan viis minuuttia menee."

Tommi soitti. Ja tuli käymään. Hän oli saanut viestini ja minä seisoin ovella kylpytakissa ilman meikkiä kun hän tuli. Aloin itkeä samantien. En voinut sille mitään, itku vain tuli kun näin Tommin. Kaikki se pettymys, ikävä, viha purkautui ulos itkuna.

"Se hakkas mut taas."
"Mua ei kiinnosta. Ei paskan vertaa."

Silloin Tommi tajusi, että olen oikeasti suuttunut. Hän yritti vain saada minut puolelleen ja halusi, että säälin häntä. En säälinyt ja olen niin ylpeä siitä mitä seuraavaksi sanoin. Räjähdin totaalisesti, itkin ja huusin samaan aikaan, sanoin kaiken mitä olen pitänyt sisälläni koko tämän ajan. Kysyin kaikki ne kysymykset, joihin en ole saanut vastausta.

"Sä vaan käytät mua hyväkses, eiks niin? Mitään muuta et halunnut kun seksiä. Tukeuduit muhun silloin kun sulla oli vaikeaa, mut unohdit aina kun Sallan kanssa meni hyvin. Mua ei enää kiinnosta sun valhees. En aio sääliä sua enää. Minuun sattuu niin paljon, että en vaan kestä enää. En jaksa kantaa tätä salaisuutta, en jaksa vaan odottaa ja odottaa. Sä katsot mua nyt silmiin ja kerrot mulle, mitä sä haluat. Ja katokkin että kerrot totuuden! En kuuntele yhtään valhetta enää!"

Tommi tosiaan hämmentyi. Hän oletti, että olisin säälinyt häntä taas, mutta en säälinyt. Tommin suusta pääsi vain pieni hiljainen "Kun mä en tiedä." Silloin räjähdin vielä enemmän.

"Sä olet meistä se enemmän aikuinen, sä olet se kenen pitää tehdä ne päätökset. Mulle on täysin selvää mitä mä haluan. Tai ainakin oli ennen, enää en ole niinkään varma. Mut sun pitää kertoa mulle nyt heti mitä sä haluat. Ei voi olla niin vitun vaikeaa päättää. Sä vaan leikit ihmisten tunteilla, satutat tahallasi. Oletko sä tosissas Sallan kanssa vai et? Mitä sä haluat minusta? En jaksa odottaa enää. Haluan vastauksia nyt!"

"Mut sä sanoit mulle, että voit odottaa vaikka maailman loppuun..."

"Vittu että voi ihminen olla tyhmä! Mä sanoin, että odotan vaikka maailman loppuun, mutta en todellakaan odota sua, jos et edes pidä yhteyttä muhun! Viikko sitten viimeeks soitit ja silloinkin vain koska käskin! Ei tää toimi näin. En voi soittaa sulle, koska Salla kieltää sua olemasta mun ystävä. En voi edes laittaa viestiä, en voi pyytää sua kahville, en voi tehdä yhtään mitään. Kaikki on sun vastuulla, sun pitää ottaa yhteyttä ja sä et ota niin eiks tää ole silloin aika selvä?"

"Mä meinasin kyllä tänään soittaa..."

"Kun kerran viikossa ei riitä! Ei todellakaan! Ja sitäpaitsi... Miks olisit soittanut? Haluatko minut vai Sallan?"

Nyt vihdoin sain Tommista jonkunlaisen mielipiteen ulos. Hän sanoi haluavansa yrittää Sallan kanssa vielä kerran. Toivoi kuitenkin, että me voitaisiin olla ystäviä. Sanoin, että jätän tämän täysin Tommin vastuulle. Minä en soita, en laita viestiä, en mitään. Hän lupasi soitella ja tulla kahville alkuviikosta, heti kun Sallan silmä välttää.

Sovimme myös, että Sallalle en kerro vielä. Tommi aikoo nyt tosissaan yrittää hänen kanssaan ja me olemme vain ystäviä. Vain ystäviä. Ei se tule toimimaan niin. Molemmilla on syvempiäkin tunteita, mutta Salla menee silti minun edelleni. Tommi kysyi kyllä monesti, että haluanko, että hän jättää minut rauhaan nyt, mutta en minä halua. En vain voinut sanoa, että haluan, koska en halua. Tuskin kukaan on ikinä ollut minulle noin tärkeä kuin Tommi on. Olen kertonut hänelle ihan kaiken, suurimmatkin salaisuuteni ja tiedän hänestä paljon. En halua luopua. Nyt olemme vain ystäviä. Ei tämä ratkaisu kauaa tule toimimaan, enkä ole tyytyväinen siihen, että asiat menivät näin, mutta tämä on vain väliaikaista. Eilen olin niin varma, että Tommi ja Salla eroavat pian ja tämä pyöritys loppuu, mutta enää en tiedä.

Lähtiessään Tommi suuteli minua ja sulki oven. Minä jäin seisomaan yksin kotiin ja hän lähti Sallan luo. Olemme siis alkupisteessä taas. Ei tämän pitänyt mennä näin. "Vain ystäviä." Ja paskat. 

Viesti

Eilen illalla laitoin Tommille viestin joka kuului suurinpiirtein näin:

"Taisit kuitenkin kusettaa mua, kun väitit vaan kostavas Sallalle. Ja sitä paitsi, ei se oo reilua et kiusaat sitä noin. Mua satutit jo, enkä halua katsoa sivusta kun satutat Sallaa kokoajan vaan lisää. Väitit mulle, että minut haluat etkä Sallaa ja sit yhtäkkiä lopetit yhteydenpidon. Joten halusin vaan kertoa, että teidän viidettä kuukausipäivää tuskin tulee. Joko sinä jätät Sallan tai sitten joudun kertomaan sille meistä. Ei oo reilua et se luulee ettet petä sitä ja oot oikeesti tollanen sika. Mulla vaan meni hermot kaikkeen joten ilmota mulle mitä haluat, eroatko itse vai erotanko minä teidät. Ota nyt kerrankin vastuuta tekemistäs asioista äläkä aina pakene niitä! Ilkeää, tiedän, mut et sinäkään ihmisiä hyvin kohtele."

Vastausta ei ole vielä kuulunut ja tuskin kuuluukaan. Ei Tommi osaa ottaa vastuuta mistään, hän vain pakenee asioita ja luulee niin välttävänsä ne. No, viidettä kuukausipäivää ei kuitenkaan tule, siitä pidän huolen.

Silence

Eipä se Tommi eilen tietenkään töissä ollut, eikä näyttänyt tänäänkään olevan. Aloin jo miettiä, että onkohan herra saanut potkut tai vaihtanut työpaikkaa...

On kulunut jo kuusi päivää siitä, kun viimeeksi puhuimme ja sen jälkeen ei mitään. Ei soittoa, ei viestiä, ei mitään. Tajusin kyllä jo, ettei Tommi minua halua, enkä minäkään väkisin häntä yritä, mutta oman mielenrauhani takia haluan vielä puhua hänen kanssaan ja tehdä selväksi, että Sallalle kerrotaan, jos hän ei kerro, niin sitten minä. Haluaisin saada Tommin kertomaan, koska niin kaikki olisi helpompaa, mutta en usko, että se onnistuu. Aion silti yrittää puhua hänelle. Ajattelin nyt laittaa viestin  ja katsoa josko hän vaivautuisi vastaamaan...

Nouse kyytiin kerran, oot kyydissä aina

Eilisen postauksen kommenteissa syntyi ihan mielenkiintoista keskustelua, kiitos vielä kaikille kommentoijille. Mielipiteitä on monenlaisia ja niin kuin jo sanoin, omani vaihtelee kokoajan. Välillä olen jo menossa kertomaan kaiken Sallalle ja välillä olen sitä mieltä, etten ikinä kerro kenellekkään.

Minusta ja Tommista tuskin tulee enää mitään, ei hän minua halua, mutta ei Tommin ja Sallankaan suhde tule kauaa kestämään.

Tämä häiritsee minua todella, salaisuuden taakka on hirvittävän raskas kantaa, ja minusta tuntuu pahalta katsoa, kun Salla on niin onnellinen Tommin kanssa nyt, mutta oikeasti kaikki on vain valhetta. Haluaisin todella puhua Tommin kanssa, käskeä hänen lopettaa tämä leikki nyt, erota Sallasta. Se vaan ei ole niin helppoa. Ajattelin tänään mennä katsomaan josko Tommi olisi töissä, ja mennä häntä vastaan sinne kun hän pääsee. En kuitenkaan usko, että hän on siellä, mutta aion yrittää. Haluan tämän koko sotkun päätökseen. 

Mitä pikemmin, sen parempi.

Where were you when everything was falling apart?

Eiköhän tämä ollut nyt tässä. Tommista en ole kuullut mitään sunnuntain (maanantain?) jälkeen, mutta Salla näytti tänäänkin menevän koulusta suoraan Tommille.

Itse en aio ottaa mitään yhteyttä, mutta eiköhän Tommi viimeistään sitten ilmoittele itsestään kun hänellä ja Sallalla menee huonosti. Minua ei kiinnosta enää. En halua olla se, joka kuuntelee Tommin murheet ja tekee hänet iloiseksi silloin, kun Salla ei sitä tee. En halua olla se, ketä hän tulee panemaan silloin, kun Salla ei anna.

Tiedän, että kun Tommi soittaa minulle, olen taas aivan eri mieltä. Olen onnellinen ja annan kaiken anteeksi. Niin käy aina, mutta yritän parhaani, ettei niin kävisi nyt. En halua enää antaa kaikkien asioiden mennä läpi sormien, haluan, että Tommi tajuaa, että minuun sattuu.

Ei Tommi aikonut ikinä mitään kostaa. Hän vain halusi pyörittää kahta samaan aikaan. Tiesin sen kyllä sisimmässäni kokoajan, mutta halusin uskoa muuta.

Miksi? Miksi annoin kaiken mennä näin pitkälle? Satutan itseäni tahallani.

Salla

Tommista tosiaan kirjoittelin jo eilen jonkunlaista kuvausta kun sille oli kiinnostusta, joten tässäpä nyt sitten Sallasta samantyyppinen pätkä.

Tosiaan tutustuimme Sallan kanssa koulussa, kun olimme yläasteen puolesta välistä lähtien samalla luokalla. Emme aluksi olleet missään tekemisissä, sillä ajattelin Sallan olevan ärsyttävä, sillä hän oli todella puhelias, nauroi kovaan ääneen ja tuntui hakevan huomiota kokoajan. Sallan ystävien kanssa kuitenkin ystävystyin melko nopeasti ja sitä kautta aloin liikkua Sallan kanssa samoissa piireissä.

Juuri ennen lukion alkua muutin asumaan lähemmäs Sallaa ja pyysin hänet meille käymään. Salla tuli ja silloin ystävystyimme paremmin. Aloimme liikkua päivittäin yhdessä ja olimme tosi läheisiä. Tällöin jo huomasin, että Salla ei pitänyt siitä, että minulla on muita ystäviä ja oli heistä todella mustasukkainen. En vain silloin käsittänyt kuinka paha ongelma mustasukkaisuus Sallalle oikeasti oli.

Tällöin tunsin vielä eri Sallan kuin nyt tunnen. Hän oli mukava, huumorintajuinen ja puhelias. Hän oli kuitenkin myös erittäin itsepäinen, tempperamenttinen, eikä antanut anteeksi helposti. Huomasin myös, että hän  muodosti ihmisistä käsityksiä, vaikkei tuntenut heitä ja alkoi tämän perusteella vihata heitä. "Tuolla menee tuo kamala lehmä", saattoi helpostikin kuulua Sallan suusta, vaikka hänellä ei ollut mitään perustetta näille väitteille. Hän jotenkin tunsi kaikki muut naiset uhkana itselleen.

Salla myös useasti kertoi minulle, kuinka hän voisi maksaa siitä, että olisi minun näköiseni, hän kehui vaatteitani ja ulkonäköäni jatkuvasti, ja se oli mielestäni jopa häiritsevää. Välillä jopa ajattelin, että se on vain vittuilua, eikä hän oikeasti tarkoita mitä sanoo.

Kun Salla alkoi seurustella Tommin kanssa, kaikki negatiiviset luonteenpiirteet tulivat yhä vahvemmin esiin. Olin hänen mielestään liian kaunis, liian hauska, liian itsevarma ja loppujen lopuksi minustakin tuli Sallalle "kamala lehmä" tai huora, kuten hän minua nykyään nimittää.

En olisi ikinä uskonut, että yksi tärkeimmistä ystävistäni voisi muuttua noin lyhyessä ajassa noin paljon, kääntyä täysin minua vastaan ja syyllistää minua asioista, joita en ole tehnyt.

Tiedän kyllä, että Sallalla olisi kaikki oikeudet vihata minua, mutta kun hän ei tiedä mitä olen tehnyt. Hän vihaa minua ilman mitään syytä. Jos hän tietäisi mitä tein ja teen, ymmärtäisin vihan täysin, mutta nyt en ymmärrä.

Salla oli minulle tärkeä ystävä, tavallaan ikävöin häntä, mutta en todellakaan haluaisi häntä takaisin ystäväkseni nyt, kun tiedän millainen hän todella on. Silti en toivo Sallalle mitään pahaa, vaan haluan hänelle vain parasta ja Tommi se ei ole, sen tiedän.

Tommi

Mulle tulikin jo aiemman postauksen kommenteissa melko ikävänkin laatuista kommenttia Tommista. Toki ymmärrän, että melko helposti ihmisille syntyy sellainen kuva, että Tommi ei löydä oman ikäistään naista, mutta sanoisin kuitenkin, että asia ei ole näin. Ja sitäpaitsi ikähän on vain numero.

Tommilla on takanaan useita suhteita, niin itseään vanhempien, saman ikäisten kuin nuorempienkin naisten kanssa. Pisin suhde, Tommia vuoden nuoremman naisen kanssa, kesti lähes kaksi vuotta. Tommi kertoo tosi avoimesti kaikista suhteistaan aina jos kysyn ja arvostan sitä todella. Rehellisyys ja avoimuus on tärkeää. Tommin menneisyys ei ole mistään helpoimmasta päästä, mutta siitäkin hän minulle kertoi, eikä salaillut mitään.

Tommin viimeisin suhde päättyi siihen, että nainen petti Tommia. Sen takia olin aluksi melko hämmentynyt, että Tommi pettää Sallaa minun kanssani, kun kuitenkin itse tietää miltä tuntuu tulla petetyksi. Tavallaan kuitenkin ymmärrän Tommia. Luulen, että hän haluaisi erota, mutta on niin huolehtivainen, että pelkää Sallan tekevän itselleen jotain eron jälkeen.

Tommi todella on huolehtivainen ja haluaa kaikille aina parasta, vaikkei siltä aina ehkä vaikutakkaan. Hän ei kannata väkivaltaa, vaan asiat pitää sopia puhumalla ja se on minusta hieno piirre. Tommi on myös ahkera. Hän tekee paljon töitä ja haluaa pärjätä omillaan ilman muiden apua.

Aluksi ihastuin Tommin huumorintajuun ja siihen, miten hän osaa lukea ihmisiä. Hän tietää aina mitä ajattelen ja mitä haluan. Välillä se on jopa ärsyttävää, mutta silti niin suloista. Välillä meillä tosiaankin käy niin, että minä aloitan lauseen ja Tommi sanoo sen loppuun.

Tommi on myös puhelias ja hän löytää aina tilanteeseen sopivat sanat. Mielipiteistään Tommi taas ei luovu millään ja se on jopa hieman ärsyttävää.

Tommi rakastaa autoja. Hän tykkää ajella yöllä pimeässä keskustassa, kuunnella musiikkia ja laulaa mukana. Hän tykkää myös katsoa elokuvia ja käpertyä lämpimän peiton alle kaakaomukin kanssa kynttilöiden valossa.

Vaikka tämä on melko rankkaa odottaa ja odottaa, elää salasuhteessa, minä rakastan sitä miestä. Hän on se kenet haluan.Tätä kirjoittaessa tuli kauhea ikävä... <3

Toivottavasti saitte edes jonkinlaisen kuvan Tommista tämän perusteella, ja toivon, ettei se olisi niin negatiivinen kuva kuin teillä ehkä aiemmin oli. Itse yritän nähdä sen "pettäjä-Tommin" läpi ja nähdä sen todellisen ihmisen siellä takana, ja olen mielestäni onnistunut melko hyvin. Unohtakaa tekin hetkeksi se "pettäjä" -etuliite ja yrittäkää hahmottaa Tommi sellaisena kuin hänet kuvailin. Ihana mies, eikö?

Kaikki pyörii paikallaan, mitä jos mikään ei koskaan muutukkaan?

Tommista ei edelleenkään ole kuulunut mitään. Olen jo alkanut miettiä, että jättikö hän minut näin, sanomatta mitään, vai haluaako hän ensin selvittää asiat Sallan kanssa, ennen kuin ottaa yhteyttä. En vain jaksaisi odottaa.

Näin kyllä Tommin tänään autolla liikenteessä, mutta hän ei kai nähnyt minua. Ihme kyllä, hän oli jopa yksin eikä Sallan kanssa.

Olen miettinyt, että nyt kun Tommin suhteen ei tapahdu oikeastaan mitään, voisin kirjoittaa tänne tarkemmat luonteenkuvaukset Tommista ja Sallasta, itsestänikin ehkä jos teitä kiinnostaa. 

En tiedä onko teille herännyt mitään kysymyksiä, aina en muista mitkä asiat olen kertonut jo ja mitkä en, joten kysykää toki jos tulee jotain mieleen.

Mä haluun uskoo tunteisiin

Tommista ei ole kuulunut mitään tänään, hän tosin on töissä koko päivän, joten ymmärrän kyllä. Ehkä illalla... Tai huomenna...

Olen ikävöinyt sinua niin,
että elämäni hukkui kyyneleisiin.
Ja mä haluun uskoo tunteisiin,
oikeisiin, kultaisiin,
ainutlaatuisiin, ainutkertaisiin.

Yksi yksinäinen, toisen yksinäisen,
Sen toisen yksinäisen yksinäisyyden
voi poistaa, unohtaa.
Elämä alkais loistaa, kukostaa,
ja mä tiedän ettei niin tapahdu koskaan.

Harhakuvitelma - Kaiken piti olla täydellistä

Sekavaa

Suurimman osan ajasta elän kuin jossakin toisessa todellisuudessa, en myönnä itselleni, että asiat eivät ole hyvin. En anna ahdistukselle valtaa. Elän yksisarvisten ja vaaleanpunaisten hattarapilvien maassa. Uskottelen itselleni, että kaikki on hyvin, saan Tommin itselleni pian ja elän hänen kanssaan vaaleanpunaisessa maailmassani koko loppu elämän. 

Ja sitten on niitä hetkiä, kun putoan pilveltä maahan. Tajuan todellisuuden, ahdistun. Mitä luultavammin minulla ja Tommilla ei ole yhteistä tulevaisuutta. Minua sattuu jo nyt, mutta lähitulevaisuudessa minua tulee sattumaan vielä enemmän. Pilasin kaiken. Ei olisi ikinä pitänyt alkaa suhteeseen varatun miehen kanssa, ei varsinkaan kaverin poikaystävän. 

Rikoin jo ystävyyteni Sallan kanssa. Vain Tommin takia. Olen tehnyt myös muita uhrauksia; koulu menee huonommin kuin ennen, en nuku tarpeeksi, ruoka ei maistu. Kaikki vain Tommin takia. Onko se sen arvoista? En tiedä. En todellakaan tiedä, mutta silti jatkan tätä kokoajan. 

Ahdistaa, en saa ajatuksiani sanoiksi. Nytkin pitäisi olla nukkumassa, odotan josko Tommi soittaisi. Ei hän soita kuitenkaan, hän nukkuu jo. Tai on Sallan kanssa. 

Silti vain odotan. Kaikki ne pienet hetket Tommin kanssa, ne ihanat puhelut, ne kauniit sanat saavat minut jaksamaan. 

Sekavaa, tiedän. Niin ovat ajatuksenikin.

Huora

Tänään oli taas hyvä päivä. Pitkästä aikaa. Tommi soitti aamulla, kysyi mitä kuuluu, kertoi omia kuulumisia ja puheli kaikkea söpöä. Päivällä näimme pikaisesti ja Tommi lupasi vielä soitella myöhemmin. En odota liikoja, tuskin hän edes soittaa, mutta pitkästä aikaa tuntuu, että odottaminen palkittiin ja kaikki menee edes hetken hyvin.

Näin myös Sallan tänään. Hän oli ystäviensä kanssa kaupassa samaan aikaan kun minä. Tuijotti vain vihaisesti. Tommi sanoikin jo, että Salla puhuu hänelle minusta nimellä "huora" ja haukkuu kaikkea mitä teen. Vaatteitani, käyttäytymistäni enkä saisi kuulemma edes liikkua julkisilla paikoilla. En saisi käydä kaupassa keskustassa, en saisi käydä koulussa, en saisi poistua kotoa ollenkaan. Kaikki tekemäni asiat tekevät minusta huoran.

Viimeviikolla minulla oli punaista kynsilakkaa, joten olen huora. Jos käytän hametta, olen huora. Jos minulla on avonainen paita, olen huora. Jos minulla on korkokengät, olen huora. Jos meikkaan, olen huora. Jos kiharran hiukset, olen huora. Jos hiukseni ovat kiinni, olen huora. Jos minulla on koruja, olen huora.

Ulkonäköön ei saisi panostaa. Pitäisi liikkua jätesäkissä. Minulla ei myöskään saisi olla ystäviä. Kaikki ystävänikin ovat huoria, se on siis ilmeisesti tarttuvaa. Jos saan miespuoliselta ystävältäni kyydin kouluun, kauppaan, mihin vaan, olen varmasti pannut häntäkin, eihän kukaan muuten minua kuskaisi.

Odotan sitä hetkeä, kun minun ja Tommin suhde paljastuu. Kaikki nämä juorut lähtevät liikkeelle. Olen huora, yleinen nainen. Tämä tuntuu erityisen pahalta siksi, että totuus on ihan päinvastainen. Ikinä en ole pyytänyt seksistä maksua, en keneltäkään, enkä aiokkaan pyytää. En myöskään ole mikään jakorasia. En todellakaan.

Knowing things would never be the same. With your empty heart and mine full of pain.

Tommi soitti. Mikään ei mennyt niin kuin olin suunnitellut. Tommi onnistui taas vakuuttamaan minut siitä, että haluaa minut ja vain minut. Hän kuulemma aikoo vain kostaa Sallalle ja ottaa sitten minut. Sanoin, etten odota enää kauaa. Hän lupasi, että saan hänet pian.

Tyhjiä lupauksia vain. Sanoja, joita ei todisteta teoilla. Valheita valheiden perään. Miksi jatkan tätä vielä?

Joka kerta olen menossa päättämään tämän suhteen, muuttamaan asioita ja aina palaan kotiin eikä mikään ole muuttunut. Joka kerta.

Mutta päätin jo, etten edelleenkään ota mitään yhteyttä Tommiin. Jos hän todella haluaa minut, hänen olisi parempi pitää minut tyytyväisenä ja ottaa yhteyttä pian taas.

Pakko

Olin koko eilisen yksin, mietin asioita ja yritin päättää, mitä teen. Nyt olen siitä melko varma.

Odotan, että Tommi soittaa. Voi olla, että tässä kestää kauankin, mutta odotan. Kyllä hän soittaa ennemmin tai myöhemmin. Sen jälkeen sanon, että haluan tavata. En kerro miksi, sanon vain, että haluan. Kyllä hän suostuu, tiedän sen.

Ollessamme kasvotusten, on paljon helpompi puhua. Hän ei pysty paeta tilannetta katkaisemalla puhelun tai jättämällä vastaamatta viestiin. Hänen on pakko vastata. Kysyn, kumman hän haluaa, minut vai Sallan. Pakotan vastaamaan heti. "Jos et vastaa, soitan Sallalle nyt.", sanon.

Loppu riippuu siitä, mitä Tommi vastaa. Jos hän sanoo haluavansa Sallan, en ota Tommiin enää mitään yhteyttä ja luultavasti kerron Sallalle suhteestamme. Jos hän sanoo haluavansa minut, annan hänelle päivän aikaa erota Sallasta ja jos eroa ei tule, katkaisen välit Tommiin ja kerron Sallalle.

En halunnut, että tämä menisi näin vaikeaksi, mutta mitään ei tapahdu, jos en pakota Tommia tekemään päätöksiä. Nyt vain odottelen, että hän soittaisi.

Vaikea valinta

Olen nähnyt Tommi tänään kolme kertaa. Joka kerta Sallan kanssa. Tommi on myös nähnyt minut ja hymyillyt joka kerta. Vittuillakseenko? Ei hän aio Sallaa jättää. Tiedän sen.

En ole edelleenkään päättänyt, kerronko Sallalle ja samalla tuhoan oman maineeni, mutta pelastan Sallan huonolta suhteelta, vai jätänkö kertomatta ja pelastan maineeni, mutta annan Sallan jatkaa valheiden keskellä. Jos kertoisin nyt, Sallaa sattuisi ja hän vihaisi minua ikuisesti, mutta niin vihaisi luultavasti muutenkin. Mutta silloin myös Tommi vihaisi minua. Jos taas jättäisin kertomatta, Sallaa luultavasti sattuisi myöhemmin, jos pettäminen tulee julki, mutta Tommi ei ehkä vihaisi minua silloin.
Jos olisit minä, mitä tekisit?

Haluaisin puhua Tommin kanssa, se ehkä selventäisi asioita, mutta en aio ottaa mitään yhteyttä Tommiin. Se on hänen vuoronsa, hän lupasi soittaa. Viikonlopun hän on tietääkseni taas toisella paikkakunnalla töissä, joten tuskin hänestä kuuluu mitään ennen ensiviikkoa. Pysyn vahvana, en soita. En vaikka mikä tulisi.

"Jätä se"

Voi kun se olisikin niin helppoa. Kukaan ei ymmärrä minua. Ei kukaan. En voi jättää Tommia noin vain. En halua. Rakastan liikaa.

Toiset sanovat, että ajattelen vain omaa parastani ja satutan muita. Olen liian itsekäs.
Toiset sanovat, että minun pitäisi ajatella enemmän omaa parastani, satutan vain itseäni. Olen liian epäitsekäs.

Mikä minä olen? Mitä minun pitää tehdä?

Vain sanoja

Tommi ei ole edelleenkään soittanut. Enkä ole saanut edes vastausta niihin kymmeniin kysymyksiin, joita hänelle esitin. En yhteenkään niistä. Meni tänään Tommin työpaikalle aikomuksenani pyytää häntä tulemaan meille töiden jälkeen, jotta saisimme puhuttua, mutta hän ei ollut siellä. Kävelin myös Tommin talon ohi, auto oli pihassa ja valot päällä. En tiedä oliko hän yksin vai Sallan kanssa.

Aavistin jo aikoja sitten, että minuun tulee sattumaan ja nyt tiedän sen varmasti. Tiedän, että helpointa olisi jättää Tommi nyt, mutta en halua jättää asioita näin. Haluan puhua, saada vastaukset kysymyksiini, ihan vain itseni takia. 

Miksi Tommi tekee kaiken näin vaikeaksi? Hän tietää, että minuun sattuu, eikä enää edes näytä välittävän.

We're all alone in this world, sunshine

Arvasin, että tulen pettymään taas. Tommi toi Sallan kouluun tänään. He siis näkevät toisiaan, vaikka minulle muuta väitettiinkin. Tommi tuskin tietää, että näin heidät tänään, eikä hän myöskään ole soittanut vaikka lupasi. Uskoin tosissani, että hän soittaisi. Uskoin, että hän valitsi minut.

Kaikki ne pienet hetket Tommin kanssa tekevät minut onnelliseksi ja auttavat jaksamaan vastoinkäymisten ja valheiden yli. Nyt vain tuntuu, ettei niitä pieniä hyviä hetkiä ole tarpeeksi. Voimat loppuvat kesken.

Kaikki ne saamani hymyt, rakastavat katseet, Tommin tuoksu takissani, kaikki se läheisyys, kaikki se on saanut minut jaksamaan tähän päivään asti. En vain tiedä jaksanko enää. 

Yksin ollessani olen aina niin pettynyt kaikkeen, pettynyt valheisiin ja väsynyt odottamaan. Aina kuitenkin kun näen Tommin, jo pelkkä katse tai hymy häneltä saa minut unohtamaan kaikki ne pettymykset. Se läheisyys ja tunne, että joku välittää minusta, ne saavat antamaan kaiken anteeksi.

Tommi on tällä hetkellä töissä, näin kun hän meni sinne, mutten halua mennä käymään. En halua soittaa, en edes laittaa viestiä. Odotan yhteydenottoa Tommilta ja jos sitä ei tule, tämä oli tässä. En jaksa enää olla se, joka aina juoksee Tommin perässä ja ottaa yhteyttä kun hänestä ei kuulu mitään. Nyt on hänen vuoronsa.

Hyvä päivä

Tänään on hyvä päivä. Pariin edelliseen verrattuna suorastaan loistava. Kun tulin koulusta, Tommi ajoi ohitseni, pysähtyi ja vei minut kotiin. Puhuimme jonkin verran ja sovimme, että annetaan asioiden mennä omalla painollaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Tommi ja Salla ovat tauolla tällä hetkellä, eivätkä he näe tällä viikolla toisiaan ollenkaan. Tommilla oli kiire töihin, mutta hän lupasi soittaa huomenna. Edelleen elättelen toiveita, että hän tulisi yöksi tänään, mutta tuskin...

Tommi tuoksu tarttui takkiini ja istun nyt takki päällä sisällä. Rakastan sitä tuoksua.

Lyriikoita

Viime päivinä on tullut kuunneltua paljon musiikkia. Kuuntelen yleensä sellaisia kappaleita, jotka kuvaavat sen hetkistä elämääni ja ajattelin jakaa näitä pätkiä myös teille.

Huoneessa tuoksui vielä rakkaus
hän lähti ennen aamua
odottaa enempää ei voinut, se joka makas vuoteella
ja kuunteli kuinka rakkaansa käsi avas oven
avas oven ja lähti pois

muuta odottaa ei voinut
nainen, joka tiesi itsekin
ettei ollut miehen ainut

(Heli Kajo - Barcelona)


Me tarvittais breikki tästä rumbasta,
haluun olla sun kanssa avoimesti, kulta.
Tääl mun yksiössä on tylsää ja niin tunkkasta,
käydään vaik Tukholmassa kohentamas tulta.
                          ---
Me toimitaan vain niin järjen vastasesti.
Sano rehellisesti,
miten paljo se esti sua lähtemäst mun mukaa,
et sul on jo joku, kerro se.
Kerro miten voin luottaa ettei mua satu nextii?
Joo mä tajuun, tää on niin vitun eri tilanne,
mut oli teijänkin tilanne varmasti ennen eri.
Ennen sitä kun se juttu meni pilalle,
mitä kaikkee sä sanoit sille, mieti ajas takaperin.
"Mä en petä koskaan" - samat sadut.
Miten sä voit todistaa et sä kasvat ja kadut?
                           ---
Ei se historia opeta, niin kauan,
ku mua itteeni ei satu, mä en lopeta. 

(Pyhimys - Toisen miehen laulu)

Mä tiedän että kadun, ehkä joskus myöhemmin
Kun sulle parhaat vuodet, rakkautta tuhlasin
Sä mies oot toisen naisen, ja mä vielä yksin jään
Mut kuitenkaan en luotas, mä pysty lähtemään

(Arja Koriseva - Kun minuun kosketat)


Tälläisiä soittolistaltani löytyy tällä hetkellä, saa toki vinkata jos teillä tulee mieleen joitakin kappaleita joista saattaisin pitää :)

Salla

Edellisen postauksen kommenteissa Sallasta kyseltiinkin jo, joten ajattelin tähän vielä siitä kirjoittaa. Kaikki tuskin kuitenkaan kommentteihin eksyvät vastaustani lukemaan ja pohtivat kuitenkin samaa.

Tosiaan, Sallasta en ole kuullut mitään pitkään aikaan. Olisikohan tästä viikko, kun hän pisti välit poikki minuun ja ilmoitti ettei halua kuulla minusta mitään enää ikinä ja se oli viimeinen kerta, kun hänet näin. Olemme samassa koulussa, mutta eipä häntä ole sielläkään näkynyt.

En tiedä edes seurusteleeko Salla enää Tommin kanssa vai ei. Tommiin ei saa mitään kontaktia ja nyt hän ei ole edes kaupungissa, joten asioista on vielä vaikeampi saada selvää.

Toivon, että Salla on kunnossa...

Kun poissa on hän

Tommi lähti. Hän ilmoitti minulle, että kaipaa aikaa ja haluaa miettiä asioita. Hän lähti koko kaupungista, en tiedä minne, enkä tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Olen huolissani, mutta samalla huojentunut. Ehkä kaikki selviää kun hän tulee takaisin...
Nyt olen yksin. Niin yksin. Ja niin on Tommikin. Pelottaa.

Se paha, paha olo tuntuu pahalta täl sekalla. Mut sekunnin päästä voi kirkastuu taas taivas, ja mä tunnen, että jokainen lahja on kirous ekana.

Tämä tietämättömyys tekee minut hulluksi. En tiedä miten asiat tulevat olemaan viikon päästä, en tiedä miten ne ovat huomenna, mutta kaikista pahinta on, etten tiedä miten asiat ovat nyt.
Haluan selvyyden kaikkeen. Haluan tietää, kenet Tommi haluaa. Minä haluan hänet, mutta haluaako hän minua?
Ahdistus on kasvanut niin suureksi, että minun on fyysisestikin paha olla. Ruoka ei maistu, oksettaa ja huimaa kokoajan. Raskauttakin jo ehdin ajatella, mutta testi näytti negatiivista, onneksi. Vauva se tästä vielä olisi puuttunut...
Kaikki ajatukset ovat niin sekaisin, etten saa edes tänne kirjoitettua mitään järkevää enää. Mitä minä teen? Kuinka kauan tämä tietämättömyys vielä jatkuu?

Rakastan sua, ikuisesti, maailman loppuun ja vielä sen jälkeenkin

En edelleenkään saa yhteyttä Tommiin. Hän ei ole töissä, vaikka sanoi olevansa. Hän on kotona, tiedän sen, mutta hän haluaa olla nyt yksin. Tommi on yhtä sekaisin kuin minäkin, jos ei jopa enemmän.

Eilen Tommi laittoi minulle viestin "En jaksa enää mitään tai ketään." Ei mitään muuta. Ei vastausta kysymyksiini, ei selitystä vastaamattomista puheluista.

Vastasin hänelle, että minun täytyy saada tietää mitä hän haluaa minusta vai haluaako enää mitään.

Minä haluan Tommin, tiedän sen. Mitä vaikeammaksi tämä menee, sitä selvemmin sen tiedän.

Nyt vain odotan Tommin vastausta. Annan hänen nyt olla ja odotan yhteydenottoa, jotain merkkiä, josta tiedän, että odotinko turhaan.

Luulen, että pian pääsemme johonkin ratkaisuun. En tiedä onko se hyvä vai ei, mutta kaikki on nyt kiinni Tommista.

Minua pelottaa loputtoman avaruuden ikuinen hiljaisuus

Olen kirjoittanut tämän postauksen aina vain uudelleen ja uudelleen. Joka kerta kuitenkin päädyn pyyhkimään sen pois. En osaa kertoa tunteistani enää. En osaa kirjoittaa. En osaa tuntea. Minua pelottaa. Tulevaisuus. Kaikki.

Olisi vain niin helppoa lähteä. Paeta tätä kaaosta. Pian kaikki on vielä enemmän sekaisin, tiedän sen. Haluan pois. Pois ihmisten vihaisten, halveksuvien, pettyneiden, arvostelevien ja joskus jopa säälivien katseiden alta.

Kaikki vihaavat minua. Jotkut avoimesti, jotkut vain salaa. Ja nyt he tietävät vasta jäävuoren huipun. Kun pinnan alla oleva osuus paljastuu, en kestä enää. Tiedän jo nyt, että minusta tulee koko kaupungin vihatuin ihminen.

Tiesin sen jo silloin, kun suutelin Tommia ensimmäisen kerran. Tiesin, että teen väärin. Otin tietoisen riskin, annoin kaiken edetä siihen pisteeseen, että meillä on suhde. En missään vaiheessa jarrutellut. Edelleenkään en kadu mitään tekemääni, mutta olen peloissani. Peloissani tulevaisuudesta ja kaikista asioista mihin nyt tekemäni valinnat tulevat vaikuttamaan.

Mietin kokoajan, että riskeerasinko kaiken turhaan. Aina vain päädyn siihen tulokseen, että ei, en ottanut turhaa riskiä. Ikinä en ole ollut niin onnellinen, kuin Tommin kanssa ollessani olen. Kaikki ne pienet hetket ovat kaiken tämän vaivan arvoisia. En vain tiedä tuleeko niitä pieniä hetkiä enää. 

En ole edelleenkään nähnyt Tommia, saati puhunut hänen kanssaan kunnolla. Minä en ole maailman vastuullisin ihminen, mutta ei ole kyllä Tommikaan.

Mä sua unhoita en, sua illoin muistelen. Ja kaipaan, aina kaipaan.

En jaksa tätä enää ja ero taitanee olla ainoa vaihtoehto, mutta en halua erota tekstiviestillä tai puhelimessa. Haluan puhua kasvotusten, selvittää asiat ja erota vasta sitten. Se vain tuntuu mahdottomalta. Tommi ei ilmesty paikalle silloin kun on luvannut ja välttelee minua muutenkin.
Tekisi mieli lähteä pois. Jonnekkin kauas, lopullisesti.

Come back and make me smile again

Vasta nyt pääsin kirjoittamaan, vaikka eilen lupasin tulla. Tai olisin varmasti päässyt eilenkin, mutta kotiin tultuani menin suoraan nukkumaan.
Menin eilen Tommin työpaikalle, jossa hän ei ollut. Laitoin viestin hänelle ja vaadin selvyyttä asioihin. Mitään ei kuulunut tunteihin, Tommin auto ei ollut pihassa, eikä Sallallakaan näyttänyt olevan ketään kotona. Olin pettynyt, vihainen ja varma erostamme. Sitten Tommi vastasi. "Tulenko yöksi?"
Hetkeksi mieleni sumentui, olin onnellinen ja unohdin kaikki riidat. "Tule vaan.", vastasin. Sitten muistin kaikki ne pettymykset ja ymmärsin, ettei Tommi edes välttämättä tulisi ja olin oikeassa. Ei hän tullut.
Hän ei edes vastannut puhelimeen kun yritin soittaa ja lopulta päätin, että laitan yhden viestin ja sitten annan olla. Siinä luki jotakuinkin "Et ikinä vastannut kysymyksiini, joita aiemmin esitin, mutta se, että jätit tulematta, on selvempi vastaus kuin mikään, mitä olisit voinut sanoa."
Tommi vastasi heti. Hän kuulemma oli ollut baarissa ja sammunut kotiin ennen kuin ehti tulla tänne. Silti en häntä sääli, eikä selitys varmasti ollut edes totta. Sovimme, että näemme tänään, eipä hän tietenkään osannut sanoa, että monelta, mutta lupasi ilmoittaa myöhemmin.
Tuskin hän edes tulee.

No matter how far you run, you can never truly escape.

Tänään illalla tapaan Tommin. Tai hän ei tiedä tästä vielä, mutta aion tavata hänet. Luulisin, että hänellä on töitä, joten ilmestyn hänen työpaikalleen. Haluan saada asiat selviksi ja olla joko Tommin ainoa tai olla olematta hänelle enää mitään. 

Näin Tommin ja Sallan tänään yhdessä kaupungilla, he eivät kuitenkaan nähneet minua. Tommilla siis näyttää olevan aikaa Sallalle, muttei minulle. Se on väärin, enkä jaksa tälläistä enää.

On jo korkea aika selvittää, onko hän tosissaan kanssani vai ei...

Maybe you're right. Maybe I did it on purpose. Because I can. Because I know things about you, about your family, about your boyfriend. And I know them before you do.

Heti aluksi haluan kiittää teitä siitä, että olette alkaneet lukijoiksi! On mukavaa, etten kirjoita vain itselleni, vaikka toki blogin alkuperäinen tarkoitus oli, että saan omat ajatukseni selvitettyä tänne, mutta on aina kivaa saada kommentteja ja muiden näkökulmia asioista.

Tosiaan, Tommista ei ole kuulunut mitään tänään. Ymmärrän kyllä sinänsä, koska hän on toisessa kaupungissa töissä ja on kiireinen, mutta olisi ollut mukavaa saada edes yksi viesti tai pikainen puhelu. Ehkä myöhemmin, ehkä ei. 

Mutta silti minua lohduttaa se tieto, että Tommi ei ole myöskään Sallan kanssa. Salla meni kotiin koulun jälkeen ja Tommin auto ei ollut pihassa, joten tiedän, että Tommi puhui minulle totta sanoessaan olevansa töissä.

Olen kai kauhea kyttääjä, kun tarkoituksella kävelen Tommin talon ohi, vain tietääkseni puhuiko hän totta, mutta mitä muutakaan voisin tehdä? Pitäisi luottaa, tiedän, mutta vielä en siihen täysin pysty, valehteleehan Tommi Sallallekkin kokoajan, joten miksi ei myös minulle?

En tiedä kuinka kauan kestää, ennen kuin voin täysin luottaa, mutta uskon, että niin käy. Kunhan vain pääsemme Sallasta eroon, enkä ole enää vain kolmaspyörä.

Huomenna kuitenkin haluan nähdä Tommin. Oli hän töissä tai ei, haluan silti. Olemme viimeeksi viettäneet aikaa yhdessä yli viikko sitten ja sen jälkeen vain nähneet pikaisesti hänen työpaikallaan. Sinnekkään en voi enää mennä, sillä viimeeksi siellä ollessani kiinnijääminen käytti liian läheltä. Olen kyllä koko päivän koulussa ja Tommilla on luultavasti vasta illalla töitä, joten näkemisemme menee yöhön, mutta olen valmis valvomaan nähdäkseni hänet. 

En malta odottaa huomista. Vaikka tiedänkin, että tulen luultavasti pettymään taas.

Muuta odottaa ei voinut nainen, joka tiesi itsekkin, ettei ollut miehen ainut.

Tommi soitti. Ei me nähdäkkään tänään, koska herra haluaa ryypätä. Hänellä on vapaa ilta ja huomenna töitä vasta illalla, joten hän päätti pyhittää koko illan kavereille ja alkoholille. Ei sitten käynyt mielessä, että minäkin olen olemassa.
Huomenna hän kuluttaa koko illan töissä, joten emme näe toisiamme myöskään silloin. Suoraan sanottuna teki mieli erota jo nyt, mutta ensi maanantaihin asti odotan. Hänellä on kuusi päivää aikaa erota Sallasta ja todistaa, että haluaa minut.
Minulla on vahva tunne, että he eivät eroa, mutta pian kerron Tommille mitä aioin tehdä, jos hän ei eroa Sallasta. Lähetän kaikki Tommin ja minun keskustelut Sallalle postissa. Salla jättää Tommin samantien ja Tommi jää yksin. Siinä vaiheessa on myöhäistä enää tulla itkemään minua takaisin.
Tommi ryyppää siis koko illan, soittaa ehkä pari kertaa ja kertoo rakastavansa, naurahdan, sanon "just, todista se", puhumme niitä näitä hetken ja lopetamme, minä menen ajoissa nukkumaan ja yritän olla miettimättä Tommia. Mitä luultavammin epäonnistun ja hän tulee myös uniini, mutta ainakin aion yrittää.
Mikä sen parempi tapa kuluttaa tiistai-iltaa?

Tääl on vara valittaa ku on vara valita

Tommi laittoi mulle sähköpostia tänään. Oli Salla kuulemma mennyt poistamaan mun numeron Tommin puhelimesta. Pyysi vain soittamaan ja ilmoittelemaan itsestäni.
No minähän soitin. Tommi heti ensin kysyi, että mitä kuuluu. Nauroin Tommille päin naamaa. Olin niin suutuksissa, kun hän oli viettänyt hauskan viikonlopun Sallan kanssa, eikä ottanut minuun mitään yhteyttä.
Sanoin Tommille että hänellä on viikko aikaa erota Sallasta, tai minä eroan hänestä. Tommi kyllä lupasi, mutta saa nähdä...
Sanoin myös, että haluan nähdä tänään, sillä en jaksa myöskään mitään etäsuhdetta, että puhumme puhelimessa kerran päivässä, jos sitäkään ja muuten emme näe. No tänään Tommilla oli töitä, mutta huomenna kuulemma näemme. Ja sanoin myös, että jos hän pettää lupauksensa, emmekä näe, niin pistän tämän poikki.
Vedin nyt tiukan linjan ja laitoin omat tarpeeni edelle. Kerrankin niin päin.
Saa nähdä mitä tapahtuu. En haluaisi lopettaa tätä, sillä rakastan Tommia todella, mutta en enää ole varma, että rakastaako hän minua, ja hänen olisi nyt korkea aika todistaa se minulle. Huomista odotellessa...

Paljastuksia

Tommista ei ole vieläkään kuulunut mitään, enkä tiedä kauanko vielä jaksan odottaa. Hän lupasi soittaa viimeistään tänään, joten jos soittoa ei kuulu, tuskin odotan enää yhtään kauempaa. Mutta mitä jos päätän erota? Miten sen teen?
Olen miettinyt, että kerronko Sallalle kaiken, jos päätän erota Tommista, vaiko en. Olen tullut siihen lopputulokseen, että kerron. Vaikka se aluksi satuttaakin Sallaa, niin pidemmän päälle on parempi kuulla totuus heti, kuin elää valheessa.
Ajattelin, että soittaisin ensin Tommille ja kysyisin, että mitä tapahtuu Sallan ja hänen välillä ja että jatkammeko me yhä normaalisti. Sitten kerron, etten halua enää jatkaa. Että olen väsynyt odottamiseen ja tyhjiin lupauksiin. Että olen väsynyt tekosyihin ja pettymyksiin. Sen jälkeen etsisin Sallan käsiini ja antaisin hänelle kirjeen. Kirjeen, johon olen kirjoittanut alusta loppuun asti kaiken siitä, mitä tapahtui ja laittanut liitteeksi kuvat Tommin ja minun keskusteluista, niin facebookissa kuin tekstiviestilläkin ja loppuun vielä puhelimeni lokitiedot, joista näkyy miten paljon Tommi minulle aioinaan soitteli.
Tiedän, että Salla tulee vihaamaan minua vielä enemmän kuin nyt, mutta niin aion silti tehdä, jos ero tuntuu ainoalta ratkaisulta.
En kuitenkaan tee hätiköityjä päätöksiä, vaan mietin vielä.
Palaillaan myöhemmin!

Kommentteja

Tosiaan, blogistani on keskusteluja melko paljon erinäisillä palstoilla, niin itse tekemiäni, kuin muidenkin tekemiä. Blogiin ei vielä kovinkaan paljon kommentteja ole tullut, mutta keskusteluissa olen saanut jos jonkinlaista kommenttia.
Toisinaan kommentit onnistuvat tekemään pahan mielen, mutta toisinaan ne saavat minut myös ajattelemaan asioita ja antavat uusia näkökulmia. Halusin myös tänne kirjoittaa joitakin keskustelupalsoilla saamiani kommentteja, kysymyksiä ja näkökulmia ja vastata niihin myös täällä.

Aloitan Suomi24 -palstan keskustelusta. Tämä on siis jonkun muun aloittama keskustelu siitä, miksi naiset aina haluavat varatun miehen. Vastasin kysymykseen, että tottakai mielummin olisin ottanut sinkun, kuin varatun, mutta täydellisellä miehellä nyt sattui olemaan tyttöystävä. Linkitin keskusteluun myös blogini, ja ei mennyt kauaakaan kun sain kommentin.

Rakas Taivaan Isä,mitä vilpittömimmin rukoilen Sinua, että tämä Ada Amalia -blogin kirjoittaja varattuine miehineen sairastuisi mahdollisimman pian ALS-tautiin.
Kiitos. Aamen.

Ja siis selventääkseni, ALS-tauti on etenevä sairaus, joka rappeuttaa sekä ylempiä että alempia liikehermoja.

En ymmärrä, miten joku voi olla noin julma, että toivoo toiselle niin paljon pahaa. En ikinä, ikinä voisi toivoa kyseistä sairautta, tai ylipäätänsä mitään sairautta kenellekkään, enkä varsinkaan ihmiselle, ketä en tunne ja olen muodostanut käsitykseni hänestä parin kirjoituksen pohjalta. Annoin kommentin kuitenkin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Samaisessa keskustelussa oli myös asiallisempi kommentti, joka laittoi minut taas miettimään asioita.

Valitettavasti mies jättää sinutkin, kun mielenkiintoisempi tulee kohdalle. Suhteesta suoraan toiseen siirtyvä ei ole koskaan mitään laatumatskua.

Tiedän, että näin saattaa käydä, olen ottanut tietoisen riskin ja yritän nyt elää sen kanssa. Helppoa se ei ole, mutta näillä mennään.

Seuraavaksi luin Cosmopolitan -palstan kommentteja. Siellä sain enemmänkin kysymyksiä muun muassa siitä, miksi olen ryhtynyt suhteeseen varatun miehen kanssa ja enkö tajua, että mies jättää minutkin pian. No, näitä asioita olen pohtinut täällä blogin puolella aiemminkin, joten en niitä enää tähän kirjoita, vaikka kysymykset hyviä olivatkin.
Ketjuun viimeisenä tullut kommentti kuitenkin iski kaikista eniten. Mainitsin siitä jo aiemmassakin postauksessa, mutta se jäi yhä pyörimään mieleeni. Se oli kommenteista paras, asiallisella sävyllä kirjoitettu ja täynnä totuuksia, joita olen yrittänyt itseltäni piilottaa.
Kommentin kirjoittanut nainen oli itse Sallan roolissa ja heillä tilannetta vaikeutti yhteinen lapsi. 

Hän ei halua todellista vastuuta toisesta ihmisestä, eikä todellista suhdetta. He ovat hänelle kuin vuokrattu auto tai lomamatka. Sieltä kuitenkin haluaa palata kotiin. 

Hän keksii kaikenlaisia tekosyitä. Tiedätkö- Sinulle ,itselleen ja toiselle naiselle. 

Ehkä sinun on aika avata silmäsi ja etsiä vierellesi joku joka oikeasti haluaa sinut. Sinähän annat kaiken tommille muttet itsellesi. 

Sitähän tommikin haluaa. Hän ei rakasta sinua, koska ei ole vierelläsi. 
Hän rakastaisi sinua jos ei pyytäisi sinua odottamaan "sopivaa hetkeä". 

Kuten ei rakasta Sallaakaan. Näin se vain on.

 Rakkaus on todella yksinkertaista, mutta ilman kunnioitusta ei ole rakkautta. On vain surullisia pelejä, eivätkä ihmiset halua nähdä todellista itseään. 

Tässä olivat kommentista vasta ne iskevimmät kohdat, alkuperäinen versio oli paljon pidempi, mutten sitä kokonaisuudessaan tänne kopioinut, ettei menisi romaaniksi tämä postaus. Nämä todella saivat miettimään. Vastasin kommentoijalle keskustelu palstalla pitkästi, täällä kuitenkin olen näitä asioita paljon pohtinut ja tulen pohtimaan, joten en nyt vastaustani tähän kopioi.

Kamalia kommentteja, loistavia kommentteja, kiitokset silti niistä kaikista. Heittäkää jotain toki myös blogin puolelle ja lisäsin sähköpostin oikeaan sivupalkkiin, sinnekkin saa kirjoitella.
Kysymyksiä voi myös laittaa, jos jotain tulee mieleen, ilmoitelkaa paikalla olostanne!
Nyt, hyvät yöt kaikille, palaillaan huomenissa :)

Inho

Iltapuuro kiehuu keittiössä. Ulkona tuulee. Istun kylmällä eteisen lattialla, peilin vastapäätä. Nojaan seinään. Kello tikittää. Jään kuuntelemaan tikitystä, enkä pääse enää eroon siitä. Kuuntelen ja kuuntelen. Joka sekuntti olen yhä vanhempi. Aika kuluu liian nopeasti, mutta silti niin hitaasti.

Katson itseäni peilistä. Siinä minä olen. Siniset silmät ja vaaleat hiukset. Päälläni pelkät alusvaatteet. Juuri suihkusta tulleena, ilman meikkiä. Juuri niin luonnollisena, kuin vain voin olla.

Katson itseäni silmiin, yrittäen kai nähdä sieluuni. Miksi olen juuri minä? Kuka minä olen?

Ajatukset kiemurtelevat päässäni. Hiljaisuus ahdistaa, mutta on samalla niin rauhoittavaa. Kuulen yhä kellon tikittävän. 

Tommi ei tullut. Eikä edes soittanut. Kai Salla on siellä vieläkin. Kai heillä on hauskaa yhdessä. 

Miksi olen tässä? Minä, joka yritän pilata entisen ystäväni suhteen. Minä, joka jokainen sekuntti ajattelen varattua miestä.

Itseinho valtaa mieleni taas. Ällötän itseäni. Ällötän itseäni suunnattoman paljon. Nousen seisomaan ja katson itseäni päästä varpaisiin. Jokainen sentti tästä vartalosta ansaitsisi tulla tuhotuksi. Tai ei vartalossa varmaankaan ole mitään vikaa, vaan mielessä. Jos vain voisinkin olla pelkkä ruumis ilman mieltä, ilman sielua, ilman omaatuntoa, ilman ajatuksia, ilman mitään. Mutta en voi.

Jokainen sekuntti tuntuu minuutilta, jos ajattelen liikaa, jopa tunnilta. Joudun jokaisen sekunnin elää itseni kanssa, sietämään itseäni ja tekojani. Rakastan niin paljon, niin paljon, etten ole ikinä rakastanut, mutta tiedän, että se on väärin. En vain voi sille mitään.

Kävelen keittiöön, puuro on palanut pohjaan, ulkona on alkanut sataa lunta, ja tässä minä olen edelleen. Epätäydellinen, paha minä.

En mä voi venaa, päästä mut pälkähästä. Onks tää nyt se et haluut mut pois sun elämästä?

Kello on kohta puoli kuusi. Tommista ei ole vieläkään kuulunut mitään. Kävin äsken lenkillä ja kävelin Tommin talon ohi. Auto oli pihassa ja keittiössä paloi valo. Siellä he siis varmasti ovat. Sekä Tommi, että Salla. Kai Tommi olisi muuten soittanut jo, jos hän olisi yksin kotona. 
Odotin siis taas turhaan, eikö niin?
Sain tänään erääseen keskusteluun kommentin joltakin blogini lukijalta. Se iski todella syvälle. Itkin jo toisen kappaleen kohdalla. Koko kommentti oli täysin totta ja se sisälsi kaikki ne asiat, jotka olen halunnut kieltää, vaikka sisimmässäni tiedän ne todeksi. Kommentin viimeisen kappaleen kohdalla itkin jo niin paljon, että meikit olivat levinneet poskille. 

"Rakkaus on todella yksinkertaista, mutta ilman kunnioitusta ei ole rakkautta. On vain surullisia pelejä, eivätkä ihmiset halua nähdä todellista itseään. "

Ei tämä ole helppoa, ei todellakaan.

Odotus

En ole kuullut mitään Tommista perjantain jälkeen. Ikävä. Hän on ilmeisesti Sallan kanssa, joten ei ehdi eikä pysty soittamaan, enkä todellakaan uskalla soittaa hänelle.
Tänään menemme ehkä vanhemmilleni kahville, jos vain Tommi pääsee Sallasta eroon. Ei ole helppoa, kun ei tiedä yhtään mitä tapahtuu. Odotan ja odotan ja jossain vaiheessa totean, ettei hän tulekkaan. Näin kävi viime viikolla ja toivon, ettei niin kävisi nyt. Salla on saanut viettää jo kaksi yötä Tommin kanssa, minun vuoroni välillä!

Nukuin Tommin vieressä viimeeksi maanantaina, melkein viikko sitten. Odotus on kamalaa.

Mä pelkään niin saatanasti et kaikki menee pielee, halusin olla sun vieres, mut en haluu sua mun vieree

Tämä päivä alkoi aurinkosena ja oloni oli paljon parempi kuin eilen. Tommi oli illalla töissä ja puhuimme pitkään puhelimessa. Näemme ehkä kuitenkin jo huomenna, jos saamme järjestettyä Sallan muualle. Ikävä on kova jo nyt ja olemme olleet näkemättä toisiamme vain hetken.
Oli niin piristävää kuulla toisen ääni taas, saada kertoa, että rakastaa ja kuulla, että hän rakastaa myös. Toivon niin kovasti, että huominen tapaaminen onnistuu.
Tänään aion kuitenkin nauttia tästä hyvästä mielestä niin kauan, kuin se kestää ja yrittää olla murehtimatta mitään.
Menen perheeni kanssa syömään ja nautin rakkaideni seurasta. Ihanaa lauantaita!

Mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta, en voi sitä saada mutten haluu mitään muuta

Tämä kaikki alkaa olla jo liikaa. Pää hajoaa. En kestä.

Salla leikkii kuoleman kanssa. Lääkkeet, viina ja veitset ei ole toimiva yhdistelmä.

En halua omalletunnolleni yhtään kuolemaa, eikä halua Tommikaan. Mitä teen? Miten pääsen pois tästä tilanteesta?

Yksin

On perjantai, ja kaikki kaverit ovat pitämässä hauskaa poikaystäviensä kanssa. Minä istun yksin kotona. Keitän kahvia itselleni. Luen päivän uutiset netistä. Katson ehkä jonkun huonon elokuvan ja nukahdan sohvalle.
Tommi on kai Sallan kanssa.

Kahvi on valmista. Ostin kahvikermaa maidon sijasta. Nyt uppoudun sohvalle peiton sisään höyryävän kahvin kanssa ja yritän nauttia yksinäisyydestä.

Me tarvittais breikki tästä rumbasta, haluun olla sun kanssa avoimesti, kulta.

Nyt on perjantai. Vasta maanantaina näen Tommin. Ehkä maanantaina. Mitä jos odotan taas turhaan? Maanantainakin näemme kuulemma vasta yöllä, Tommin töiden takia tosin, mutta silti.
Valvon koko yön odottaen Tommia vain todetakseni, ettei hän tule. Olen melko varma, että niin käy, mutta silti elättelen toiveita näkemisestämme.
Sallaa hän ehtii nähdä jo tänään. Eihän heidän tarvitse nähdä salassa, niinkuin meidän. Kyllä Tommi löytäisi aikaa minullekkin, mutten halua ottaa sitä riskiä, että joku näkee meidät yhdessä. Sitä ei voisi enää selittää mitenkään. Kaikki aiemmat kiinni jäämiset olemme saaneet selitettyä Sallalle ja minä olen ottanut syyt niskoilleni, mutta enää yksikään selitys ei menisi läpi.
Pelkään kokoajan, että jos jäämme kiinni, Salla eroaa lopullisesti Tommista ja Tommi syyttää minua tästä, eikä halua minuakaan enää. Aina kun olemme lähellä jäädä kiinni, pelkään, että Tommi suuttuu. Ei hän kuitenkaan vielä kertaakaan ole minulle suuttunut, kai hän ymmärtää, että on itse ihan yhtä paljon aiheuttamassa näitä kiinni jäämisiä kuin minäkin.

Ajatuksia?

Mainostin siis blogiani parilla keskustelupalstalla, ihan vaan saadakseni kommentteja ja mahdollisesti lukijoiden omia kokemuksia aiheesta. Olisi myös ihan mielenkiintoista kuulla, että mitä tunteita tämä muissa herättää.
Melko negatiiviseen palautteeseen olen varautunut ja sitä olen myöskin saanut. Epäilijöitäkin löytyy, enkä ihmettele Candyn ja muiden jälkeen.
Laittakaa toki kommenttia tänne bloginkin puolelle!

Omatunto

"Omatunto on ihmisen sisäinen kokemus, jonka on oletettu neuvovan ihmistä erilaisissa tilanteissa. Yleensä omantunnon "olemassaolo" havaitaan, kun yksilö katuu tekoaan tai jättää tekemättä vääränä pitämänsä teon."
Näin kertoo Wikipedia. 
Olen viime päivinä miettinyt, että minkä takia omatunto ei soimaa minua tekemistäni teoista. Tapaamisia, suudelmia ja viime aikoina jopa seksiä varatun miehen, entisen ystäväni poikaystävän kanssa. Silti minusta ei tunnu pahalta. Miksi?
Yleensä omatuntoni alkaa kolkuttamaan heti, kun olen tehnyt pienenkin virheen ja kadun suuresti kaikkia tekemiäni vääriä tekoja. Niin ei kuitenkaan ole tällä kertaa.
Luulen, että katuisin, jos olisin tehnyt tämän kenelle tahansa muulle ihmiselle, mutta en, koska kyseessä oli Salla. Hän on julkisesti kuuluttanut, että toivoisi minun kuolevan, hän on lyönyt minua, hän on tehnyt niin paljon pahaa, että alitajunnassani mietin hänen ansainneen tämän. Sallan kanssa meillä oli myös hyviä  hetkiä, hän oli jonkun aikaa paras ystäväni ja välitin hänestä todella. Silloin en vain tuntenut hänen todellista persoonaansa.
Tiedän, että on väärin syyttää muita tästä. Salla on kuitenkin periaatteessa "uhri", mutta silti. En ikinä voisi tehdä tätä kenellekkään muulle. En aikonut tehdä tätä myöskään Sallalle, mutta tein silti, joten sanoillani ei kai ole merkitystä.

Tottakai hetkittäin omatunto soimaa minua, mutta suurimman osan ajasta en tunne tehneeni väärin. Nämä pienet hetket ovat kuitenkin kauheita. Ällötän itseäni. En toivoisi kenellekkään muulle sitä tunnetta, mikä minulle tulee silloin tällöin. Haluaisin lähteä pois. Paeta koko tilannetta, en varsinaisesti kuolla, mutta lakata olemasta. Tunnen, etten ansaitse ketään ihmistä lähelleni. Tunnen, että haluaisin olla yksin, tulla hylätyksi, jotten aiheuttaisi enää lisää ongelmia ja pahaa mieltä muille.
Kai minulla on jonkinlainen omatunto. Pakko olla.

"Haista vittu, huora"

Olen minä sen ansainnut. Tiedän sen. Mutta tuntuu se silti pahalta. Tosi pahalta. Sanat jäävät pyörimään päähän. Tulevat mieleen kokoajan. 

Hän ei vaan tiedä, että kuinka paikkaansa pitävä tuo arvio on. Salla kertoi jo minulle, että mitä ajattelee minusta ja odotan sitä hetkeä kun juorut lähtevät liikkeelle.

Ja kaikki tämä sen takia, että puhuin Tommille. Mitä sitten käy, jos jäämme kiinni muista touhuistamme?

Ero?

Eilisen viestisotkun jälkeen kaikki on ollut todella sekavaa. Puhuin hetken puhelimessa Tommin kanssa, Sallalle laitoin viestin. Salla tietää, että olen puhunut Tommille kielloista huolimatta, muttei mitään muuta. Hän ei halua olla missään tekemisissä enää. Haistatteli minulle ja lopuksi julisti vihaavansa minua enemmän kuin ketään muuta. Hän jätti myös Tommin, mutta Tommi sai selvitettyä asiat ja he "yrittävät vielä palata yhteen".
Minä ja Tommi jatkamme luultavasti niinkuin ennenkin, tosin sovimme näkevämme seuraavaksi vasta ensi viikon alussa, jotta molemmat saavat miettiä asioita rauhassa.
Näin Tommin tänään pikaisesti. Kun olen yksin, kaikki tuntuu todella pahalta, en tiedä haluanko jatkaa tätä enää ja olen muutenkin todella epävarma, mutta heti kun näen Tommin, olen varma kaikesta. Haluan Tommin enemmän kuin mitään muuta. Toivon vain, että Tommi ajattelee samoin minusta.
En tiedä kuinka kauan jaksan tätä enää..

Veitsen terällä

Jäätiinkö me kiinni? En tiedä. Olo on melko sekava, kukaan ei vastaa viesteihini, enkä tiedä mitä tapahtuu.
Tommi soitti äsken ja kysyi, että olenko näyttänyt meidän keskustelut Sallalle. No en todellakaan!
Salla kuitenkin jostain tietää, että olemme puhuneet, tai ainakin hän epäilee niin. Ei hän minulle mitään sanonut, mutta Tommille vihjaili tietävänsä.
En varmasti ole näyttänyt mitään Sallalle! En varmasti jättänyt puhelintani mihinkään, että hän olisi voinut lukea viestini! En varmasti!
Mutta mistä hän tietää? Ja mitä hän tietää? En halua jäädä kiinni...

Mitä jos...

Mitä jos joku saa tietää?

Mitä jos hän ei rakastakkaan minua? 

Mitä jos hän ei haluakkaan minua? 

Mitä jos hän leikkii tunteillani? 

Mitä jos olen ikuinen kakkonen? 

Mitä jos he eivät ikinä eroa? 

Mitä jos tulen raskaaksi? 

Mitä jos Salla tulee raskaaksi? 

Mitä jos menetän viimeisetkin ystäväni? 

Mitä jos saan huoran maineen? 

Mitä jos riskeeraan kaiken turhaan? 

Mitä jos hän haluaakin vain seksiä?

Mitä jos jään ikuisesti yksin?

Mitä jos vanhempani tuomitsevat suhteemme?

Mitä jos kukaan ei ikinä hyväksy meitä?

Mitä jos meistä ei ikinä tule mitään vakavaa?

Mitä jos elättelen toivoa turhaan?

Mitä jos minuun sattuu?

Mitä jos satutan muita?

Mitä jos ikäero onkin liian suuri?

Mitä jos en olekkaan hänelle "se oikea"?

Mitä jos hän pettää myös minua?

Mitä jos mikään ei muutu?

Mitä jos kaikki onkin valhetta?

Mitä jos joudun pulaan?

Mitä jos...?

Pettymykset

Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin, tässä suhteessa ei vältytä pettymyksiltä. Ei todellakaan. Ainakaan minä.

Eilen meidän oli tarkoitus mennä syömään vanhempieni luokse, jotka siis luulevat Tommin olevan paras ystäväni. Sovimme, että Tommi hakee minut yhdeltä ja äitini lupasi laittaa ruuan valmiiksi puoli kahdeksi.

Tiesin, että Salla on Tommilla yötä, joten tiesin myös, että Tommin on vaikeaa päästä Sallasta eroon. Aavistin jo, että Tommi tulisi myöhässä. 

Odotin ja odotin, kello tuli jo kaksi, äiti soitti ja kysyi, että missä olemme. En tietenkään voinut soittaa tai edes tekstata Tommille, sillä hän oli varmasti edelleen Sallan kanssa. Valehtelin siis äidilleni, että Tommin piti mennä käymään sukulaisillaan ja nyt hän ei vastaa puhelimeen. Äiti lupasi pitää ruuan lämpimänä.

Kuudelta soitin äidille, ettemme tule. En edelleenkään ollut kuullut Tommista mitään. Olin vihainen ja pettynyt. Olin laittanut parhaat vaatteet päälle ja kihartanut hiukset, ihan vain miellyttääkseni Tommia, eikä hän ikinä tullut. 

Kahdeksalta Tommi soitti. Hän oli käynyt syömässä Sallan kanssa, ja myönsi jopa unohtaneensa, että oli sopinut mitään minun kanssa. Suutuin, enkä epäillyt näyttää sitä. Huusin puhelimessa Tommille ja loppujen lopuksi löin luurin korvaan ja suljin puhelimen. Pian tietokoneeni täyttyi anteeksipyynnöistä ja huomasin, että onnistuin tekemään Tommin surulliseksi ja hän todella katui sitä, ettei vanhempieni tapaaminen onnistunutkaan. (Vaikka hän siis on tavannut heidät jo aiemmin.)

Illalla menin vielä käymään Tommilla ja saimme asiat sovittua. Tein selväksi, että ymmärrän toki, että Salla on edelleen ykkönen, mutta että tälläinen ei sovi. Jos ei pääse tulemaan, täytyy ilmoittaa ajoissa.

Kaikista ihaninta oli, kun yöllä heräsin siihen, että ovikello soi. Tommi ilmestyi ovelleni, hän oli leiponut patonkia, toi sitä minulle ja jäi jopa yöksi.

Koko päivän olin yhtä hymyä, kun olen aamulla saanut herätä oman rakkaan vierestä, lämpimän peiton alta. Tälläiset pienet hyvät hetket auttavat jaksamaan niiden huonompien hetkien yli.

On se vaan ihana, minun oma mies.

Nyt istun yksin kotona, odotan josko saisin huomennakin herätä hänen vierestään...

Ensimmäinen

Ja näin loin ensimmäisen blogini. Minä, joka en ikinä kuvitellut sortuvani tähän. En tosin ikinä kuvitellut sortuvani myöskään siihen, mistä kirjoitan. Olen tosielämän Candy. Toinen nainen. Salarakas. 
Eikä mies ole kuka tahansa baarista bongattu säätö, vaan ystäväni poikaystävä, minua viisi vuotta vanhempi mies, kulkekoon hän täällä vaikka nimellä Tommi.

Itse olen siis 17-vuotias lukiolainen, yksin asuva ja itsenäinen nuori neiti. Olen aina ollut "tavallinen nuori", jos niin voi sanoa. Kerrottakoon sen verran, että vanhempani ovat naimisissa ja minulla on pikkuveli. Olen asunut hieman yli vuoden omassa asunnossani noin puolen tunnin matkan päässä vanhemmistani. Ystäviä minulla ei ikinä ole ollut kovin montaa, vain muutama läheinen.
Olen tuntenut ystäväni, kulkekoon hän täällä nimellä Salla, pian kaksi vuotta. Aluksi emme olleet kovinkaan läheisiä, mutta viimeisen vuoden aikana lähennyimme ja liikuimme lähes päivittäin yhdessä. Salla on siis saman ikäinen kuin minä.
Alku vuodesta Salla löysi facebookista täydellisen miehen, meni juttelemaan, pyysi treffeille ja alkoi seurustella. Kaikki tapahtui nopeasti, vain viikossa. Sallan uusi poikaystävä Tommi alkoi liikkua meidän seurassamme ja tutustuin myös häneen.
Tulin heti hyvin toimeen Tommin kanssa. Meillä oli hauskaa kolmestaan, kävimme ajelulla, kahvilla ja vietimme todella paljon aikaa yhdessä. Toki annoin heidän olla myös kahdestaan, mutta mieluusti vietin aikaa heidän kanssaan jos he pyysivät.
Tommi oli ihana. Aikuinen, itsevarma, hauska ja hyvännäköinen. Kielsin kuitenkin itseltäni kaikki nämä ajatukset, olihan Tommi Sallan poikaystävä.
Sitten kaikki muuttui. Olen aina tiennyt, että Salla on mustasukkainen, mutta en ikinä osannut kuvitella mitä on tulossa.
Joka kerta kun katsoin Tommiin päin, nauroin hänen vitsilleen, hymyilin hänelle tai kehuin häntä, Salla suuttui. Aluksi suuttumista ei huomannut kovin helposti, vaan Sallasta tuli vaisu, mutta hän väitti ettei mikään ole pielessä. Kun he olivat seurustelleet kaksi kuukautta, kaikki meni siihen pisteeseen, että Salla ei halunnut minun näkevän Tommia enää koskaan. Sallan mielestä olin Tommille tärkeämpi kuin hän. Salla katkaisi yhteydet minuun ja käski Tommin valita joko minut tai hänet. Olin tyrmistynyt. Salla tiesi hyvin, ettei minulla ole paljon ystäviä, ja silti hän teki sen minulle. Tommi valitsi Sallan, tottakai.
Tähän asti Tommi oli minulle vain ystävä. Toki jotain romanttisiakin tunteita oli, mutten antanut niiden näkyä ulos päin, enkä kertonut niistä kenellekkään. Tiesinhän, että Tommi on Sallan ja ystävän mieheen ei kosketa.
Menetin siis samalla kertaa kaksi ystävää. Tai niin luulin. Samana iltana, kun kuulin, että Tommi valitsi Sallan ja hylkäsi minut, Tommilta tuli viesti "Voinko tulla illalla käymään?" Suostuin, ja töidensä jälkeen Tommi ilmestyi ovelleni. Hän kertoi, ettei halua luopua minusta, muttei myöskään Sallasta. Tällöin aloimme tapailla salaa, silti yhä vain ystävinä. Tai niin ainakin uskottelimme itsellemme. Tajusimme myös, että ainoat hetket jotka voisimme viettää yhdessä on yöllä, joten Tommi yöpyi meillä lähes joka yö, aina kun Salla ei ollut heillä.
Kaikki illat istuin Tommin työpaikalla ja pidin seuraa hänelle ja odotin häntä meille yökylään.
Sallaa en enää nähnyt muualla kuin koulussa. Ajan kuluessa sain sovittua asiat Sallan kanssa, mutta vapaa-ajalla emme edelleenkään nähneet. Ystävyytemme oli mennyttä. Minun ja Tommin ystävyys sen sijaan syveni.
Vietimme kaikki mahdolliset hetket yhdessä. Tässä vaiheessa minun ja Tommin ensi tapaamisesta oli kulunut hieman yli kaksi kuukautta. Halailimme ja olimme todella läheisiä, mutta edelleen vain ystäviä.

Sallalla ja Tommilla alkoi mennä huonosti, vielä huonommin kuin aiemmin. Salla oli mustasukkainen kaikista Tommin ystävistä, suuttui helposti ja löikin Tommia pari kertaa, ihan mustelmille asti.
Eron tullessa puheeksi Salla ei kuitenkaan halunnut erota. Hän uhkaili itsemurhalla, katoamisella ja ties millä. Heidän suhteensa jatkui, Tommi oli hajalla ja minä tuin häntä. Kuuntelin silloin kun hän tarvitsi kuuntelijaa ja lohdutin kun hän oli surullinen.
Tällöin puhuimme Tommin kanssa ensimmäistä kertaa meidän suhteestamme. Mietimme mitä meille tapahtuu jos he eroavat. Myönsin tunteeni Tommia kohtaan ja hän kertoi omaavansa samanlaisia tunteita. Tästä eteen päin kaikki eteni nopeasti. Olin poissa koulusta saadakseni viettää aikaa Tommin kanssa. Tein paljon uhrauksia, mutta en kadu niitä edelleenkään.
Puhuimme asioista avoimesti. Toki riitojakin tuli, sillä Tommin oli edelleen pakko laittaa Salla ensimmäiseksi, jotta meidän suhteemme pysyisi salassa, ja välillä oli vaikeaa hyväksyä se, että mitkään suunnitelmamme eivät meinanneet toteutua Sallan takia.
Tällöin kuitenkin huomasin, että kun olimme pari päivää erossa, oli jälleennäkeminen tuplasti ihanampi. Eräs ilta kun olin nukkunut pari yötä yksin ja vihdoin pääsin Tommin viereen, kaikki eteni siihen pisteeseen, että suutelin Tommia. Hän yllättyi, muttei epäröinnyt vastata suudelmaan. Sovimme kuitenkin, että housut pysyvät jalassa niin kauan kunnes hänen ja Sallan ero on selvä ja voimme liikkua avoimesti yhdessä. Tämä oli molemmille ihan ok.
Kauaa tämä sopimus ei kuitenkaan kestänyt. Oli päiviä, jolloin en nähnyt Tommia ollenkaan tai ehdimme nähdä vain ohi mennen, mutta oli myös niitä päiviä, milloin olimme koko päivän yhdessä. Olin täysin varma tunteistani ja niin oli Tommikin. Olimme puhuneet seksistä jo monta kertaa, molemmat halusivat sitä, mutta emme silti halunneet suunnitella mitään etukäteen. Pian meillä ollessamme asia kuitenkin johti toiseen ja päädyin harrastamaan seksiä Tommin kanssa.
Seuraavana aamuna puhuimme pitkään. Kumpaakaan ei kaduttanut ja halusimme jatkaa näin. Toki helpompaa olisi ollut, jos molemmat olisivat sinkkuja, mutta niin ei ole, ainakaan vielä.

Tällä hetkellä tapaamme salaa lähes päivittäin, yleensä vasta yöllä kun hän pääsee töistä.
Olen toki miettinyt, että kuinka kauan kestän tätä salailua, mutta tarkat pelisäännöt tekevät kaiken helpommaksi. Sovimme, että jos löydän jostain unelmieni miehen, pistämme pelin poikki ja kukaan ei saa ikinä tietää. Tottakai hetkittäin vihaan itseäni erittäin paljon tämän takia, mutta silti ajattelen, ettei minulla enää ole mitään hävittävää. Löysin miehen, jonka haluan ja joka haluaa minut, joten mikä minua estää? Ei mikään.

(Kuvat: weheartit.com)