Pettymykset

Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin, tässä suhteessa ei vältytä pettymyksiltä. Ei todellakaan. Ainakaan minä.

Eilen meidän oli tarkoitus mennä syömään vanhempieni luokse, jotka siis luulevat Tommin olevan paras ystäväni. Sovimme, että Tommi hakee minut yhdeltä ja äitini lupasi laittaa ruuan valmiiksi puoli kahdeksi.

Tiesin, että Salla on Tommilla yötä, joten tiesin myös, että Tommin on vaikeaa päästä Sallasta eroon. Aavistin jo, että Tommi tulisi myöhässä. 

Odotin ja odotin, kello tuli jo kaksi, äiti soitti ja kysyi, että missä olemme. En tietenkään voinut soittaa tai edes tekstata Tommille, sillä hän oli varmasti edelleen Sallan kanssa. Valehtelin siis äidilleni, että Tommin piti mennä käymään sukulaisillaan ja nyt hän ei vastaa puhelimeen. Äiti lupasi pitää ruuan lämpimänä.

Kuudelta soitin äidille, ettemme tule. En edelleenkään ollut kuullut Tommista mitään. Olin vihainen ja pettynyt. Olin laittanut parhaat vaatteet päälle ja kihartanut hiukset, ihan vain miellyttääkseni Tommia, eikä hän ikinä tullut. 

Kahdeksalta Tommi soitti. Hän oli käynyt syömässä Sallan kanssa, ja myönsi jopa unohtaneensa, että oli sopinut mitään minun kanssa. Suutuin, enkä epäillyt näyttää sitä. Huusin puhelimessa Tommille ja loppujen lopuksi löin luurin korvaan ja suljin puhelimen. Pian tietokoneeni täyttyi anteeksipyynnöistä ja huomasin, että onnistuin tekemään Tommin surulliseksi ja hän todella katui sitä, ettei vanhempieni tapaaminen onnistunutkaan. (Vaikka hän siis on tavannut heidät jo aiemmin.)

Illalla menin vielä käymään Tommilla ja saimme asiat sovittua. Tein selväksi, että ymmärrän toki, että Salla on edelleen ykkönen, mutta että tälläinen ei sovi. Jos ei pääse tulemaan, täytyy ilmoittaa ajoissa.

Kaikista ihaninta oli, kun yöllä heräsin siihen, että ovikello soi. Tommi ilmestyi ovelleni, hän oli leiponut patonkia, toi sitä minulle ja jäi jopa yöksi.

Koko päivän olin yhtä hymyä, kun olen aamulla saanut herätä oman rakkaan vierestä, lämpimän peiton alta. Tälläiset pienet hyvät hetket auttavat jaksamaan niiden huonompien hetkien yli.

On se vaan ihana, minun oma mies.

Nyt istun yksin kotona, odotan josko saisin huomennakin herätä hänen vierestään...