Haaste!

Mä otin itseäni niskasta kiinni ja teinkin tän haasteen nyt, vähän oikaisten tosin. Reetalle kiitos haasteesta!

11 kysymyksen haasteen säännöt:

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
Haastettujen tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa ja välittää tämä  haaste heille.
Sinun tulee kertoa blogissasi, ketkä haastat.
Et voi haastaa uudelleen sitä henkilöä, joka haastoi sinut.

Laiska Ada ei siis haasta ketään tällä kerralla, vaan toteuttaa vain kaksi ensimmäistä kohtaa. Aloitetaan ykkös kohdasta.

11 asiaa minusta:
-Olen pian 18-vuotias.
-Rakastan eläimiä ja tahtoisin pienen koiran. Elämäntilanne ei vain ole sopiva sellaiselle.
-En ole koskaan ollut niin surullinen, enkä niin onnellinen kuin kuluneen vuoden aikana.
-Ihmiset sanovat aina, että minulla on kauniit silmät. Ehkä se vain johtuu tavastani meikata ne.
-Sitä myös ihmetellään usein, kuinka aikuiselta ja itsenäiseltä minä vaikutan.
-Olen hyvä piilottamaan tunteeni.
-Vihaan olla yksin kotona.
-Poikkean massasta ulkonäölläni.
-Toisinaan pidän ulkonäöstäni ja toisinaan vihaan jokaista tuumaa itsessäni.
-Minulla on ollut värjätyt hiukset neljännestä luokasta lähtien.
-Yksin ollessani ajattelen usein englanniksi.


11 kysymystä ja vastausta:
Mitä tekisit jos saisit 50 miljoonaa?
-Jättäisin koulun kesken, lähtisin pois tästä kaupungista ja ehkä koko maasta. Ostaisin kivan asunnon itselleni ja toteuttaisin unelmia. Eläisin laiskasti, urheilisin ja söisin hyvää ruokaa. Katsoisin paljon elokuvia ja kävisin baareissa. Sisustaisin kivasti ja niin edelleen. Ei mitään suurta ja mahtailevaa, vaan laadukasta ja kivaa elämää. Voihan se tosin olla, että "raha nousisi hattuun" ja tekisin jotain ihan muuta.

Mitä haluat elämältä?
-Tästä olen postannutkin joskus kai. Perheen; miehen ja muutaman lapsen, kivan ja hyvin sisustetun kodin, työn josta nautin ja ystäviä ympärilleni. Harrastuksen ja ehkä jonkin lemmikin. Ei sen kummempaa. Huonoina päivinä tosin mietin, että haluan elää yksin ja sekoilla, leikkiä ihmisten sydämillä ja kuolla nuorena. Vähän ristiriitaisia suunnitelmia.

Mikä on oudoin tapasi?
-Varmaan se perunajuttu, josta olen joskus kertonutkin täällä. Mä rakastan raakaa perunaa. Mulla on tapana pilkkoa peruna paloiksi ja syödä sitä raakana katsoessani televisiota.

Missä asiassa koet olevasi erityisen lahjakas?
-En nyt erityisyydestä tiedä, mutta tää blogi on parasta, mitä olen elämäni aikana saanut toteutettua. En ole missään asiassa mitenkään erityisen hyvä.

Jos voisit saada jonkun yliluonnollisen kyvyn, minkä haluaisit?
-Vaikea... Ehkä tahtoisin olla näkymätön. Ja siis sillä tavalla, että voisin kulkea seinien läpi yms. Tai sitten tahtoisin lentää. Ei, en tahtoisi lentää. Se sulkisi pois sen vaihtoehdon, että voisin kuolla putoamalla.

Mikä saa sinut suuttumaan?
-Epärehellisyys ja petetyt lupaukset.

Mikä on sinusta kaunista?
-Kesä yöt ja meri. Erikseen ja etenkin yhdessä.

Jos voisit nyt samantien muuttaa jonkin asian elämässäsi, mikä se olisi?
-En osaa valita vain yhtä. Tahtoisin olla rikas, tahtoisin lopettaa opiskelun ja tahtoisin ystäviä.
 
Ketä arvostat eniten?
-En epäile hetkeäkään vastatessani tähän. Isää.

Nukutko vai valvotko mielummin?
-Njaa, riippuu vähän... Jos joudun olla yksin, nukkuisin mielummin jos vain pystyisin, mutta muuten valvon.

Mikä taruolento olisit jos pitäisi valita?
-Keiju. En tiedä miksi. Kai sen sirouden ja kauneuden takia.

Yritä jotain, niin petyt. Älä yritä mitään, niin petyt.

Yksin asumisesta minulta kysellään tasaisin väliajoin, samoin kuten vanhemmistani ja menneisyydestäni. Eilen eräs lukija tiivisti kaikki nämä kysymykset yhteen kommenttiin ja nyt minä tiivistän kaikki vastaukset tähän postaukseen. Jos jotain jää vielä mielenpäälle, niin kommenttikentässä voitte toki kysyä!

Ajastin tämän postauksen teille eilen, joten nyt olen ties missä. Kommentteihin vastailen siis luultavasti illemmalla!

Nuorempana kun asuin vanhemmillani, olin joka vanhemman unelma. Täydellinen lapsi, hyvä koulussa ja todella tottelevainen. Tai niin he luulivat. Välillä olin kaikkea muuta. Tein juuri niin kuin kiellettiin tekemästä, mutta ihmeen harvoin jäin kiinni. Olin ja olen yhä taitava salailemaan asioita ja peittämään jälkeni.

Olisinkohan ollut 15-vuotias, kun olin ensimmäisen kerran humalassa. Vanhemmilla töitä myöhään, pikkuveli hoidossa, hyvä kaveri kylässä ja isän kaapeissa kaljaa. No, humalahan siitä tietysti seurasi, ei nyt mikään kaatokänni, mutta humala siltikin. Tiesin äidin pääsevän puoliltaöin ja isän vielä myöhemmin. Yhdentoista jälkeen korkkasimme viimeiset kaljat, kaveri pakkasi tavaransa ja hipsi kotiin. Minä pesin hampaat, heitin yöpuvun niskaan, sammutin valot ja ryömin peiton alle. Tyhjät tölkit kaveri vei mukanaan ja heitti matkanvarrelle ja minä nukuin onnellisena sängyssäni äidin tullessa kotiin, eikä kukaan ikinä tajunnut mitään.

Arki oli yleisesti ottaen leppoisaa, olin paljon yksin kotona, mutta miinus puolena oli pikkuveli, jota minun täytyi vahtia verrattain usein. Koulusta minulla ei oikein ole mitään negatiivisia muistoja, luokka oli loistava ja kavereita minulla oli mukavasti. Oli se yksi paras kaveri ja hänen lisäkseen Salla ja joukko Sallan ja minun yhteisiä kavereita. Tuosta ajasta en kadu oikeastaan mitään, muistot ovat pääosin positiivisia. Ikävöin elämän helppoutta ja sitä, että suurin murhe oli ketsupin loppuminen jääkaapista.

Sitten kaikki muuttui, vanhemmat erosivat ja minä muutin pois kotoa. Arki oli opettelua ja uusien haasteiden kohtaamista. Tahto pärjätä yksin oli kova. Tein kaiken ohjekirjan mukaan, minulla oli täydellinen päivärutiini ja elämä oli hienoa. Aina siihen asti, kunnes totuin asumaan yksin. Ymmärsin olevani vapaa, päihteiden käyttö lisääntyi, sekoilu lisääntyi, asunto jäi siivottomaksi yhä useammin. Menetin ystäväni, join suruuni. Tiedän kyllä, että osaan kokata, osaan siivota ja osaan hoitaa omat asiani itse. Teenkin niin, silloin tällöin, kun jaksan. Useinmiten en jaksa.

Nykyään tilanne on se, että syön lämpimän ruuan noin kerran viikossa, koulussa. Jääkaapissani on valon lisäksi ketsuppia, hyvinä päivinä maitotölkki. Pöydällä muutama hedelmä ja ehkä vihanneksiakin. Peruna on hyvää. Ja näkkileipä. Laskut maksan myöhässä, en ikinä saa hommattua rahaa ajallaan. En muista milloin olisin viimeeksi ostanut jotain "turhaa", kuten vaatteita. Rahaa ei ole senttiäkään ylimääräistä.

En ole kuullut äidistä pitkään aikaan, enkä haluakaan. Isän kanssa välit ovat loistavat ja hän tukee minua parhaansa mukaan. Opintotuki on kuukauden pelastus ja sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa. Tiukoilla ollaan, mutta pärjätään silti. Kasvishampurilainen on juhla-ateria ja tölkillinen maitoa on kuin Alkon kallein viini.

Fyysisesti pärjään kyllä, mutta henkisesti jatkuva säästäminen on pidemmän päälle melko raskasta. En koe olevani työkykyinen, koska en kykene edes opiskelemaan, joten sekään ei ole ratkaisu. Koen huonoa omaatuntoa siitä, etten tee mitään elämiseni eteen, mutta ei voi mitään. Näillä mennään niin kauan kuin mennään. Sen jälkeen asutaan ojassa valotolppaa halaten.

Vastauksia!

Nyt olisi vuorossa vastauksia lähettämiinne kysymyksiin. Kiitos jokaiselle kysyjälle! Pidemmittä puheitta siirrytään vastausten pariin.

Miten tutustuitte Sallan kanssa?
Tunnen Sallan aluinperin koulun kautta, yläasteella olimme samalla luokalla ja sitä kautta tutustuimme paremmin. Ensin olimme pareja joissakin koulutöissä ja muutettuani miltei Sallan naapuriin asumaan aloimme viettää enemmänkin aikaa yhdessä. Olen joskus kirjoittanutkin siitä, mutten nyt millän löydä kyseistä postausta.

Oliko sinulla sitä ennen iso kaveripiiri? 

Ala-asteen aikana kaveripiirini oli melko pieni, minulla oli kaksi parasta kaveria ja se oli oikeastaan siinä. Yläasteelle siirryttyäni kavereita kuitenkin löytyi, varsinaisia ystäviä oli kaksi, mutta kavereita useita. Liikuimme usein viiden tytön porukassa ja he olivat tärkeitä minulle.

Onko Salla käyttäytynyt nyt lähiaikoina jälkeen huonosti?

En ole nähnyt Sallaa joululoman aikana ollenkaan, onneksi. Olen muutenkin ollut koulussa melko vähän, joten kohtaamiset ovat jääneet vähälle. Viimeeksi kai marraskuussa hän koki jonkinlaista tarvetta huudella minulle koulun käytävällä ties mitä, mutta sen jälkeen on ollut ihanan rauhallista. 

Oletko lukenut kirjan: lemmikkikaupan tytöt? Suosittelen. 

Itseasiassa olen lukenut kyseisen kirjan ja se nököttää tuossa kirjahyllyssä, mutten kuollaksenikaan muista mitä siinä tapahtuu. Luin sen joskus jotain koulutyötä varten yhdessä yössä, enkä keskittynyt ollenkaan. Täytyisi kai ottaa se uudelleen luettavaksi ja lukea ihan ajatuksella.

Mikä on lempiruokasi? 

Yksinkertainen kysymys, mutta suoraan sanottuna ehkä yksi vaikeimmista. En tosiaan tiedä. Syömisen kanssa on ollut ihan hirmu vaikeaa jo jonkin aikaa ja sain viimeeksi tänään kuulla laihtuneeni. En edes muista milloin olisin viimeeksi syönyt lihaa, kasvissyöjä siis olen kai, eikä ylipäätään mitään lämmintä ruokaa tule syötyä kovin usein. Lanttulaatikko on hyvää, mutta olisi outoa vastata se tähän. En osaa vastata mitään, en pidä ruuasta. Nauran tälle vastaukselle jo nyt, mutta minkäs teet.

Mitä sulle ylipäätään kuuluu ja onko ns. pohja jäämässä taa? 

Minulla on suunnitelmissa kirjoittaa luultavasti huomenna laajempi kuulumispostaus ihan tämän hetken tunteista ja viime aikojen tapahtumista ylipäätään, joten tätä en ala kovinkaan paljon avaamaan tässä. Minusta kuitenkin tuntuu, että vielä ollaan aika syvissä vesissä, mutta ylös päin ollaan kyllä menossa.

Miksi aloitit blogaamisen? 

Aloittaminen oli hetken mielijohde. Ajattelin aina, etten ikinä koskaan perusta blogia, en kuvitellut pitäväni siitä. Tämä on kuitenkin ylittänyt kaikki odotukseni! Jokainen kommentti on tärkeä, jokainen uusi lukija piristää koko päivän. Kirjoittamista olen rakastanut aina ja olen tiennyt, että haluan kirjoittaa niin, että joku myös lukee tekstejäni ja nyt saan tehdä juuri nimenomaan sitä. 

Nautitko olostasi Tommin kanssa silloin kun näitte toisianne tiiviisti? 

Nautin. Voin sanoa hetkeäkään miettimättä, että kyllä nautin. Vaikka hän onkin tehnyt hirveyksiä minulle, kohdellut minua huonosti ja niin edelleen, niin en halua muistella niitä juttuja. Hyviä hetkiäkin oli niin paljon, että muistelen niitä paljon mielummin. En ole ikinä ennen tavannut ihmistä, joka olisi yhtä hyvä puhumaan ja neuvomaan kuin hän on. Hänessä on kaksi puolta ja sen toisen puolen kun sai esiin, niin silloin nautin olostani todella.

Miten usein käytät alkoholia?

Tällä hetkellä en lainkaan. Lääkkeet luovat niin euforisen olon, etten edes kaipaa alkoholia. Ennen käytin sitä ihan liikaa, useita kertoja viikossakin jossain vaiheessa, mutta en enää.

Milloin täytät 18?

Tänä vuonna, juuri ennen kesäloman alkamista.

Oletko koskaan viillellyt/satuttanut itseäsi? 

Tässä onkin aihe, jota olen vältellyt blogissa. En oikeastaan tiedä miksi, haluan kai vain välttää ne reaktiot, joita kertomani asiat herättäisivät. Mutta siis yksinkertaisesti kyllä olen. Nykyään tosi, tosi harvoin, mutta ennen melko useinkin.

Millainen perheesi on (tukeeko he sinua yms)? 

Isä on minulle kaikki. Juttelen hänen kanssaan puhelimessa monta kertaa päivässä, kerron hänelle tosi paljon asioitani ja luotan häneen. Hän tukee minua, mutten silti ole kertonut hänelle kaikista sekoiluistani. En halua tahallani tuottaa pettymystä, enkä näe kenenkään hyötyvän siitä. Että kerron hänelle juttuja joita hänen ei vain yksinkertaisesti tarvitse tietää. Pikkuveljeni on myös minulle tosi rakas. Viaton poika, tietämätön maailman pahuudesta. Ihailen sitä viattomuutta ja avoimuutta sekä rajatonta iloa pienistäkin asioista, joka hänellä on. 

Tietääkö kukaan tuttusi tästä blogistasi?

Ensinen ystäväni tietää, ei kukaan muu. Kirjoitan niin henkilökohtaisia juttuja, etten halua tiedon leviävän kenellekään. Häneen luotan, vaikkemme tekemisissä olekaan ja tiedän, ettei tieto leviä siitä eteen päin.

Missä kuussa ja mikä päivä oot syntyny? (En yritä selvittää sun henkilöllisyyttä, mua vaan kiinnostaa ihmisten syntymäpäivät)

Aiemmin vastasinkin tähän jo, eli juuri ennen kesäloman alkamista minulla on syntymäpäivät ja 18 siis täytän. Sen tarkemmin en vielä kerro, saatte sitten kyllä kuulla kun täysi-ikäisyys on saavutettu.

Onko sun oikea nimi Ada?

Ei ole. Kaikki nimet blogissa on keksittyjä, koska en halua tulla tunnistetuksi. Voin kuitenkin paljastaa sen verran, että kaikki nimet liittyvät kyllä henkilöiden oikeisiin nimiin, niin myöskin tuo Ada minun nimeeni.

Missä päin suomea asut?

Etelässä, melko lyhyen matkan päässä pääkaupunkiseudusta.

Onko sulla eläimiä?
Ei tällä hetkellä. Kun olin pieni, meillä oli kissa, mutta se on siirtynyt kissojen taivaaseen jo jokin aika sitten. Koirasta haaveilen, mutta tämän hetkinen elämäntilanteeni ei salli minkäänlaista lemmikkiä. En ole riittävän vakaa huolehtimaan edes itsestäni, niin saati sitten jostakin toisesta.

Sisaruksia?
Pikkuveli, hänestä kirjoitinkin jo aiemmin.

Asutko yksin?
Asun, olen asunut jo kauan. Olen kirjoittanutkin siitä jossain vaiheessa, mutten löydä sitäkään tekstiä nyt. Yksin kuitenkin asun ja nautin siitä todella. Toki olisi mukavaa asua yhdessä myös poikaystävän kanssa, mutta Laurin kanssa tilanne on mikä on, enkä tosiaan halua nyt alkaa säätää asumisjärjestelyiden kanssa. Näin on ihan hyvä.

Pidätkö itseäsi kauniina?
Vaikea kysymys. Yleisesti ottaen en, mutta toisaalta taas kyllä. Kehonkuvani on melko vääristynyt kuulemma ja toisina päivinä tunnen olevani hirviö ja toisina päivinä tulen ihan hyvin toimeen ulkonäköni kanssa. Olen ylpeä siitä, etten täytä niitä perus muotikriteereitä, vaan minulla on hieman eroava tyyli. Pidän myös silmistäni, mutta kokonaisuuteen en ole lainkaan tyytyväinen. Sekava vastaukseni tiivistettynä siis lienee se, että pidän kyllä joistakin piirteistä ulkonäössäni, mutta kokonaisuudessa on monia asioita, jotka muuttaisin.

Millä tavoin pidät huolta itsestäsi? Käytkö esim. salilla?

Tällä hetkellä en oikeastaan millään tavalla. Olen liikuntokiellossa, avohoitoon menossa ja yleiskuntoni on aikalailla olematon. Lähikauppaan kävely tuntuu tuskalliselta ja välillä jopa sängystä nouseminen on ylitse pääsemättömän vaikeaa. Ennen kävin salilla ja lenkkeilin ahkerasti, tanssi taustaakin löytyy paljon. 

Pidätkö suklaasta?
Kyllä! Ei kaipaa selityksiä, kyllä pidän.

Oletko tyttömäinen tyttö?
No joo, sanoisin olevani. En nyt mitenkään äärimmäisen paljon, mutta ihan perus tasolla tyttömäinen kyllä. En ole hametyyppiä varsinkaan näin talvisin, mutta muuten kyllä täytän ulkonäöllisesti kaikki tytön kriteerit. Varsinkin Tommi on tosi vaativa sen kanssa, että naisen täytyy näyttää naiselta, eikä hänellä ikinä ollut mitään huomautettavaa minulle, toisin kuin Sallalle oli, niin enköhän minä ole aika tyttömäinen.

Kuinka paljon teillä on välimatkaa Laurin kanssa?Liikaa! Ei siis oikeasti kovinkaan paljon, mutta olen tottunut siihen, että kaikki on kiven heiton päässä, kuten Tommi, Salla, koulu ja kauppa ovat. Kymmenen minuuttia autolla lienee oikea arvio.

Minkä ikäinen Lauri on?
20-vuotias. Pidin hänen oikeaa ikäänsä salassa blogissa melko kauan, mutta eiköhän tuo ole jo täälläkin kerrottu.

Mitä aiot lukion jälkeen?
Tämä on yleinen vitsin aihe etenkin Laurin kanssa jutellessani. Yleensä sanon muuttavani Saksaan huoraksi tai alkavani sossupummiksi. Ihan todellisia suunnitelmia minulla ei kuitenkaan ole. En jotenkin osaa kuvitella sen päivän tulevan, kun oikeasti pääsen lukiosta. Mikään ala ei tunnu omalta, eikä opiskelukaan enää kiinnosta. Jotain sitä kuitenkin täytyy keksiä, tukien varassa en aio elää. Se nähdään sitten, luultavasti pidän ainakin välivuoden ja yritän hankkia töitä ja jossain vaiheessa kouluttaa itseäni lisää. Tai sitten tulen hulluksi enkä ikinä saa sitä lakkia.

Mitä Lauri tekee?
Kirjoitin tähän ensin, että ei mitään. Sen jälkeen kirjoitin, että nukkuu. Molemmat kuitenkin kuulostivat liian pahalta, eivätkä oikeastaan edes vastanneet totuutta, joten sanotaan nyt sitten, että hän tekee keikkatöitä. Hyvinkin epäsäännöllistä, ärsyttävää työtä. Välillä hän saattaa olla viikon putkeen joka päivä aamusta iltaa töissä, mutta usein hän on töissä kerran viikossa pari tuntia ja se on siinä. Hän siis valmistui koulusta viime syksynä ja sen jälkeen on vain ollut tekemättä mitään. Kai tämä siis on hänelle jonkinlainen välivuosi. Pian kutsuu armeija ja sen jälkeen hänellä on suuntana toinen kaupunki ja koulu ja jos kaikki sujuu hyvin, niin minä lähden mukaan.

Mitä sarjoja seuraat?
Katson tosi vähän televisiota, enkä seuraa oikeastaan mitään sarjoja. Teiniäitejä on tullut katsottua Areenasta, mutta mitään muuta en seuraa.

Mitä aineita käytät ja milloin alotit?
Tämä on aihe, josta en puhu kovinkaan paljon ihan vain sen takia, etten halua antaa mitään vinkkejä kenellekään. Pysykää erossa päihteistä on ainut vinkki, jonka voin teille antaa. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että olen käyttänyt kai jotain pari vuotta, ensin vain epäsäännöllisesti ja mietoja lääkkeitä, mutta viime aikoina koko juttu on lähtenyt vähän käsistä. Tyhmää, tiedän. Apua on kuitenkin tulossa, ei vielä, mutta lähiaikoina silti.

Kuka sä oot, lukija?

Edellisen postauksen kommenteissa käytiin keskustelua monenlaisista asioista ja se keskustelu taitaa jatkua yhä, ainakin toivon niin. Ne kommentit nostavat blogini viihdearvoa melkoisesti ja luin hymyssä suin jokaisen kommentin. Voitte itse käydä katsomassa mistä oli puhetta, mutta yhden asian haluaisin kuitenkin nostaa pinnalle. Te lukijat ja minun käsitykseni teistä. Jollainlailla sokeasti olen aina olettanut, että blogiani lukevat vain naiset, tai ainakin, että kaikki kommentoijat ovat naisia. Tänään kuitenkin ymmärsin olleeni väärässä ja se oli oikeastaan vain hyvä asia. Miesten näkökulma on vääjäämättä erilainen kuin naisten ja he usein katsovat asioita eri kannalta, joten on mukavaa saada myös niitä miesten ajatuksia esille.

Jotenkin automaattisesti, täysin ajattelematta sitä, muodostan jokaisesta kommentoijasta itselleni mielikuvan. Mitä useammin hän kommentoi, sitä vahvemmaksi se mielikuva kehittyy. Ja jollainlailla minua häiritsee, että todellisuudessa en kuitenkaan yhtään tiedä millaiset ihmiset blogiani lukevat. Blogini avataan keskimäärin neljäsataa kertaa päivässä, joten melko paljon porukkaa täällä käy. Olisin todella kiinnostunut kuulemaan edes muutaman sanan teistä, ketkä siellä ruudun toisella puolella olette. Joten nyt te laiskatkin kommentoijat, kertokaahan jotain itsestänne. Vaikkapa pelkkä sukupuoli tai ikä, mutta edes jotain. Toki saatte pidempiäkin tarinoita kertoa esimerkiksi siitä, mitä kautta päädyitte tänne, kuinka usein käytte täällä ja vaikkapa omasta parisuhde tilanteestanne. Eiväthän ne minulle varsinaisesti kuulu, mutta olisi mukavaa kuulla edes jotain.

Joten kertokaahan, rakkaat!

Kuulisin myös mielelläni teidän mielikuvianne minusta. Tätä olen kysynyt ennenkin, mutta tuskin te kaikki olitte silloin mukana. Miltä kuvittelette minun näyttävän, millainen on luonteeni, ihan mitä vain! Kirjoittakaa niin syvällisiä analyysejä kuin vain mieleenne tulee. Kunhan kerrotte jotain. Kaipaan vuorovaikutusta, haluan herättää keskustelua!

Tähän loppuun vielä kerrottakoon, että minulla on työnalla eräs suurempi postaus. En vielä tiedä milloin saan sen kirjoitettua loppuun, mutta yritän parhaani. Mutta nyt, pidemmittä puheitta, yllättäkää minut, jooko, ja täyttäkää kommenttiboksi kaikella mitä tulee mieleenne!

If you lived here, you'd be home now

Ajastin teille vielä illaksi sen rahapostauksen, mutta nyt kuitenkin julkaisen jotain muuta. Anonyymin pyynnöstä vastailen muutamaan kysymykseen, jotka olivat AvaTv:n artikkelissa. Joitakin kysymyksiä jätin välistä, kun en osannut vastata niihin mitään järkevää tai olin käsitellyt niitä jo aiemmin blogissa. Tästä pääsette lukemaan kyseisen artikkelin kokonaisuudessaan KLIK!

"Nautitko elämästäsi? Jos vastaus on ei, olisi äärimmäisen tärkeää pohtia syitä ja seurauksia ajattelumaailmasi taustalla. Jokaisen elämä on nauttimisen arvoinen. Esittämällä itsellesi oikeat kysymykset, voit nähdä elämäsi kipukohdat entistä selvemmin – ja oppia nauttimaan arjestakin aivan uudella tavalla."

Tässä tulee siis kysymykset ja omat vastaukseni niihin!

Nautitko sinä todella elämästäsi?

Heti alkuun todella haastava kysymys. Nautin ja en nauti. Parhaimpina päivinä elämä on täydellistä ja en vaihtaisi sitä kenenkään kanssa mistään hinnasta. Useinmiten kuitenkin tuntuu, että elämässäni on enemmän vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia, kuin huonoja juttuja. Silti onnistun yhä löytämään jokaisesta päivästä jotain positiivista ja tunnen yhä, että tämä elämä on elämisen arvoista. Vastaan siis kyllä.

Minkä asioiden kohdalla esität tietämätöntä?

Silloin tällöin kiellän koko ongelman (siis tämän Tommi-Lauri -jutun) olemassaolon ja leikin, että mikään ei ole huonosti. Esitän siis tietämätöntä kaikista ongelmista ja huonoista jutuista. Se on myös ehkä ihan hyvä asia silloin tällöin, koska ei aina voi kylpeä jatkuvassa negatiivisuudessa.

Miksi et tee niitä asioita, joita sinun pitäisi tehdä?

En tiedä. Opiskelen väärässä koulussa, lukio ei vain tunnu omalta jutulta. En kuitenkaan enää viitsi jättää kesken, koska olen kuitenkin jo niin pitkällä opiskeluissani. Tämä salaisuus myös rajoittaa tekemisiäni jonkin verran ja vie minulta energiaa tosi paljon. En vain jaksa tehdä kaikkea, mitä haluaisin.

Mitkä ovat sinun tärkeimmät arvosi? (Kolme tärkeintä)

Kolme tärkeintä arvoa... Ensimmäinen on helppo. Rehellisyys. Se on aina ollut minulle tärkeää. Se on piirre, jota arvostan muissa ja jota ihailen itsessäni. Kaksi muuta olikin vaikeampia. Vaikka ihmissuhteet eivät ole kohdallani olleet kovinkaan mutkattomia varsinkaan viimeaikoina, niin sanon silti ihmissuhteet. Kolmanneksi arvoksi sanon terveyden. Se on minulle todella tärkeää, koska jos olisin jatkuvasti sairas, en luultavasti jaksaisi näitä elämän muita vastoinkäymisiä. Joten terveys olkoon se viimeinen arvo.

Millaisena ihmisenä sinua pidetään?

Rehellisyys lienee ensimmäinen asia, joka minusta tulee mieleen. Suorapuheisuus myös jollainlailla. Olen kuitenkin melko hiljainen varsinkin tuntemattomien ihmisten seurassa. En kulje massan mukana, vaan teen juuri niitä asioita, jotka kiinnostavat minua itseäni. Minua siis pidetään erilaisena. Äiti usein sanoo, että olen vahva ja periksiantamaton.

Estääkö jossittelu unelmiesi toteutumisen?

Sanoisin, että ei. Otan välillä typeriäkin riskejä elämässä, enkä epäröi tarttua uusiin haasteisiin.

Jos saavuttaisit kaikki tavoitteesi elämässä, miltä sinusta tuntuisi?

Saavutettujen tavoitteiden tilalle pitää aina kehitellä uusia tavoitteita, muuten elämällä ei ole enää mitään tarkoitusta. Aina pitää olla jotain, mitä tavoitella. En halua saavuttaa kaikkia tavoitteita, muuten olisin valmis kuolemaan.

Mitä opit tänään? Ketä rakastit tänään? Mikä sai sinut tänään nauramaan?

Koulussa en oppinut oikeastaan mitään, eikä juuri nyt tule mieleen mitään, mitä olisin ehtinyt vielä tänään oppia. Onhan minulla vielä aikaa... Tänään rakastan Lauria, vähän vielä enemmän kuin eilen. Ja ikävöin etenkin. Nauramaan minut sai äidinkielen opettaja. Koko luokka nauroi ja kerrankin tunti oli ihan mukava.

Jos et pelkäisi mitään, mitä tekisit?

Oikeastaan ainut asia, mitä pelkään, on menettäminen. Jos menettämisen pelko lähtisi pois, olisin luultavasti itsevarmempi. En eläisi niin paljon muiden ehdoilla, vaan tekisin omia päätöksiä paljon enemmän.

Mitä tekisit 90-vuotiaana itsenäsi, jos voisit muuttaa asioita menneisyydessä?

En muuttaisi mitään. Kaikesta huolimatta, en muuttaisi yhtäkään juttua. Uskon vahvasti siihen, että kaikella tapahtuneella on tarkoituksensa.

Jos tietäisit kuolevasi pian, murehtisitko asiaa, jota nyt murehdit?

Luultavasti kyllä. Miettisin sitä, pitäisikö minun kertoa Sallalle vaiko ei ja sitä, miten kaikki tulee jatkumaan kuolemani jälkeen. Joten kyllä murehtisin.

Keskitytkö tähän päivään vai huomiseen?

Enemmän keskityn tähän päivään ja tähän hetkeen, mutta mietin myös huomista. Tulevaisuutta on aina hyvä miettiä ja opetella ennakoimaan tulevaa. Yritän kuitenkin opetella elämään hetkessä, enkä murehtia tulevaisuutta jatkuvasti.

Missä kehityit tänään?

Minusta tuntuu, että itsevarmuuteni kehittyy päivä päivältä ja teen kokoajan enemmän päätöksiä itseni hyväksi, enkä vain muiden ihmisten takia.

Mitä voit tehdä tänään kehittyäksesi?

Olla oma itseni, olla ylpeä tekemistäni päätöksistä ja ajatella positiivisesti. Yritän parhaani mukaan myös rakastaa itseäni.

Kysytkö sinä tarpeeksi usein kysymyksen "miksi"?

Kysyn! Liian usein. Ja liian harvoin keksin siihen vastausta.

Mikä on tärkein asia, joka sinun on tehtävä tänään/ tällä viikolla/ tässä kuussa?

Tänään haluaisin tavata Laurin ja se on tärkein tavoitteeni ja muut tavoitteet taitavatkin liittyä kouluun ja opiskeluun. Yritän asettaa itselleni helppoja tavoitteita,jotta en pety itseeni liikaa.

Kuinka todennäköisesti saavutat tavoittelemasi?

Melko todennäköisesti, koska tavoittelen pieniä juttuja ja teen töitä niiden eteen.