Miten tutustuitte Sallan kanssa?
Tunnen Sallan aluinperin koulun kautta, yläasteella olimme samalla luokalla ja sitä kautta tutustuimme paremmin. Ensin olimme pareja joissakin koulutöissä ja muutettuani miltei Sallan naapuriin asumaan aloimme viettää enemmänkin aikaa yhdessä. Olen joskus kirjoittanutkin siitä, mutten nyt millän löydä kyseistä postausta.
Oliko sinulla sitä ennen iso kaveripiiri?
Ala-asteen aikana kaveripiirini oli melko pieni, minulla oli kaksi parasta kaveria ja se oli oikeastaan siinä. Yläasteelle siirryttyäni kavereita kuitenkin löytyi, varsinaisia ystäviä oli kaksi, mutta kavereita useita. Liikuimme usein viiden tytön porukassa ja he olivat tärkeitä minulle.
Onko Salla käyttäytynyt nyt lähiaikoina jälkeen huonosti?
En ole nähnyt Sallaa joululoman aikana ollenkaan, onneksi. Olen muutenkin ollut koulussa melko vähän, joten kohtaamiset ovat jääneet vähälle. Viimeeksi kai marraskuussa hän koki jonkinlaista tarvetta huudella minulle koulun käytävällä ties mitä, mutta sen jälkeen on ollut ihanan rauhallista.
Oletko lukenut kirjan: lemmikkikaupan tytöt? Suosittelen.
Itseasiassa olen lukenut kyseisen kirjan ja se nököttää tuossa kirjahyllyssä, mutten kuollaksenikaan muista mitä siinä tapahtuu. Luin sen joskus jotain koulutyötä varten yhdessä yössä, enkä keskittynyt ollenkaan. Täytyisi kai ottaa se uudelleen luettavaksi ja lukea ihan ajatuksella.
Mikä on lempiruokasi?
Yksinkertainen kysymys, mutta suoraan sanottuna ehkä yksi vaikeimmista. En tosiaan tiedä. Syömisen kanssa on ollut ihan hirmu vaikeaa jo jonkin aikaa ja sain viimeeksi tänään kuulla laihtuneeni. En edes muista milloin olisin viimeeksi syönyt lihaa, kasvissyöjä siis olen kai, eikä ylipäätään mitään lämmintä ruokaa tule syötyä kovin usein. Lanttulaatikko on hyvää, mutta olisi outoa vastata se tähän. En osaa vastata mitään, en pidä ruuasta. Nauran tälle vastaukselle jo nyt, mutta minkäs teet.
Mitä sulle ylipäätään kuuluu ja onko ns. pohja jäämässä taa?
Minulla on suunnitelmissa kirjoittaa luultavasti huomenna laajempi kuulumispostaus ihan tämän hetken tunteista ja viime aikojen tapahtumista ylipäätään, joten tätä en ala kovinkaan paljon avaamaan tässä. Minusta kuitenkin tuntuu, että vielä ollaan aika syvissä vesissä, mutta ylös päin ollaan kyllä menossa.
Miksi aloitit blogaamisen?
Aloittaminen oli hetken mielijohde. Ajattelin aina, etten ikinä koskaan perusta blogia, en kuvitellut pitäväni siitä. Tämä on kuitenkin ylittänyt kaikki odotukseni! Jokainen kommentti on tärkeä, jokainen uusi lukija piristää koko päivän. Kirjoittamista olen rakastanut aina ja olen tiennyt, että haluan kirjoittaa niin, että joku myös lukee tekstejäni ja nyt saan tehdä juuri nimenomaan sitä.
Nautitko olostasi Tommin kanssa silloin kun näitte toisianne tiiviisti?
Nautin. Voin sanoa hetkeäkään miettimättä, että kyllä nautin. Vaikka hän onkin tehnyt hirveyksiä minulle, kohdellut minua huonosti ja niin edelleen, niin en halua muistella niitä juttuja. Hyviä hetkiäkin oli niin paljon, että muistelen niitä paljon mielummin. En ole ikinä ennen tavannut ihmistä, joka olisi yhtä hyvä puhumaan ja neuvomaan kuin hän on. Hänessä on kaksi puolta ja sen toisen puolen kun sai esiin, niin silloin nautin olostani todella.
Miten usein käytät alkoholia?
Tällä hetkellä en lainkaan. Lääkkeet luovat niin euforisen olon, etten edes kaipaa alkoholia. Ennen käytin sitä ihan liikaa, useita kertoja viikossakin jossain vaiheessa, mutta en enää.
Milloin täytät 18?
Tänä vuonna, juuri ennen kesäloman alkamista.
Oletko koskaan viillellyt/satuttanut itseäsi?
Tässä onkin aihe, jota olen vältellyt blogissa. En oikeastaan tiedä miksi, haluan kai vain välttää ne reaktiot, joita kertomani asiat herättäisivät. Mutta siis yksinkertaisesti kyllä olen. Nykyään tosi, tosi harvoin, mutta ennen melko useinkin.
Millainen perheesi on (tukeeko he sinua yms)?
Isä on minulle kaikki. Juttelen hänen kanssaan puhelimessa monta kertaa päivässä, kerron hänelle tosi paljon asioitani ja luotan häneen. Hän tukee minua, mutten silti ole kertonut hänelle kaikista sekoiluistani. En halua tahallani tuottaa pettymystä, enkä näe kenenkään hyötyvän siitä. Että kerron hänelle juttuja joita hänen ei vain yksinkertaisesti tarvitse tietää. Pikkuveljeni on myös minulle tosi rakas. Viaton poika, tietämätön maailman pahuudesta. Ihailen sitä viattomuutta ja avoimuutta sekä rajatonta iloa pienistäkin asioista, joka hänellä on.
Tietääkö kukaan tuttusi tästä blogistasi?
Ensinen ystäväni tietää, ei kukaan muu. Kirjoitan niin henkilökohtaisia juttuja, etten halua tiedon leviävän kenellekään. Häneen luotan, vaikkemme tekemisissä olekaan ja tiedän, ettei tieto leviä siitä eteen päin.
Missä kuussa ja mikä päivä oot syntyny? (En yritä selvittää sun henkilöllisyyttä, mua vaan kiinnostaa ihmisten syntymäpäivät)
Aiemmin vastasinkin tähän jo, eli juuri ennen kesäloman alkamista minulla on syntymäpäivät ja 18 siis täytän. Sen tarkemmin en vielä kerro, saatte sitten kyllä kuulla kun täysi-ikäisyys on saavutettu.
Onko sun oikea nimi Ada?
Ei ole. Kaikki nimet blogissa on keksittyjä, koska en halua tulla tunnistetuksi. Voin kuitenkin paljastaa sen verran, että kaikki nimet liittyvät kyllä henkilöiden oikeisiin nimiin, niin myöskin tuo Ada minun nimeeni.
Missä päin suomea asut?
Etelässä, melko lyhyen matkan päässä pääkaupunkiseudusta.
Onko sulla eläimiä?
Ei tällä hetkellä. Kun olin pieni, meillä oli kissa, mutta se on siirtynyt kissojen taivaaseen jo jokin aika sitten. Koirasta haaveilen, mutta tämän hetkinen elämäntilanteeni ei salli minkäänlaista lemmikkiä. En ole riittävän vakaa huolehtimaan edes itsestäni, niin saati sitten jostakin toisesta.
Sisaruksia?
Pikkuveli, hänestä kirjoitinkin jo aiemmin.
Asutko yksin?
Asun, olen asunut jo kauan. Olen kirjoittanutkin siitä jossain vaiheessa, mutten löydä sitäkään tekstiä nyt. Yksin kuitenkin asun ja nautin siitä todella. Toki olisi mukavaa asua yhdessä myös poikaystävän kanssa, mutta Laurin kanssa tilanne on mikä on, enkä tosiaan halua nyt alkaa säätää asumisjärjestelyiden kanssa. Näin on ihan hyvä.
Pidätkö itseäsi kauniina?
Vaikea kysymys. Yleisesti ottaen en, mutta toisaalta taas kyllä. Kehonkuvani on melko vääristynyt kuulemma ja toisina päivinä tunnen olevani hirviö ja toisina päivinä tulen ihan hyvin toimeen ulkonäköni kanssa. Olen ylpeä siitä, etten täytä niitä perus muotikriteereitä, vaan minulla on hieman eroava tyyli. Pidän myös silmistäni, mutta kokonaisuuteen en ole lainkaan tyytyväinen. Sekava vastaukseni tiivistettynä siis lienee se, että pidän kyllä joistakin piirteistä ulkonäössäni, mutta kokonaisuudessa on monia asioita, jotka muuttaisin.
Pidätkö suklaasta?
Kyllä! Ei kaipaa selityksiä, kyllä pidän.
Oletko tyttömäinen tyttö?
No joo, sanoisin olevani. En nyt mitenkään äärimmäisen paljon, mutta ihan perus tasolla tyttömäinen kyllä. En ole hametyyppiä varsinkaan näin talvisin, mutta muuten kyllä täytän ulkonäöllisesti kaikki tytön kriteerit. Varsinkin Tommi on tosi vaativa sen kanssa, että naisen täytyy näyttää naiselta, eikä hänellä ikinä ollut mitään huomautettavaa minulle, toisin kuin Sallalle oli, niin enköhän minä ole aika tyttömäinen.
Kuinka paljon teillä on välimatkaa Laurin kanssa?Liikaa! Ei siis oikeasti kovinkaan paljon, mutta olen tottunut siihen, että kaikki on kiven heiton päässä, kuten Tommi, Salla, koulu ja kauppa ovat. Kymmenen minuuttia autolla lienee oikea arvio.
Minkä ikäinen Lauri on?
20-vuotias. Pidin hänen oikeaa ikäänsä salassa blogissa melko kauan, mutta eiköhän tuo ole jo täälläkin kerrottu.
Mitä aiot lukion jälkeen?
Tämä on yleinen vitsin aihe etenkin Laurin kanssa jutellessani. Yleensä sanon muuttavani Saksaan huoraksi tai alkavani sossupummiksi. Ihan todellisia suunnitelmia minulla ei kuitenkaan ole. En jotenkin osaa kuvitella sen päivän tulevan, kun oikeasti pääsen lukiosta. Mikään ala ei tunnu omalta, eikä opiskelukaan enää kiinnosta. Jotain sitä kuitenkin täytyy keksiä, tukien varassa en aio elää. Se nähdään sitten, luultavasti pidän ainakin välivuoden ja yritän hankkia töitä ja jossain vaiheessa kouluttaa itseäni lisää. Tai sitten tulen hulluksi enkä ikinä saa sitä lakkia.
Mitä Lauri tekee?
Kirjoitin tähän ensin, että ei mitään. Sen jälkeen kirjoitin, että nukkuu. Molemmat kuitenkin kuulostivat liian pahalta, eivätkä oikeastaan edes vastanneet totuutta, joten sanotaan nyt sitten, että hän tekee keikkatöitä. Hyvinkin epäsäännöllistä, ärsyttävää työtä. Välillä hän saattaa olla viikon putkeen joka päivä aamusta iltaa töissä, mutta usein hän on töissä kerran viikossa pari tuntia ja se on siinä. Hän siis valmistui koulusta viime syksynä ja sen jälkeen on vain ollut tekemättä mitään. Kai tämä siis on hänelle jonkinlainen välivuosi. Pian kutsuu armeija ja sen jälkeen hänellä on suuntana toinen kaupunki ja koulu ja jos kaikki sujuu hyvin, niin minä lähden mukaan.
Mitä sarjoja seuraat?
Katson tosi vähän televisiota, enkä seuraa oikeastaan mitään sarjoja. Teiniäitejä on tullut katsottua Areenasta, mutta mitään muuta en seuraa.
Mitä aineita käytät ja milloin alotit?
Tämä on aihe, josta en puhu kovinkaan paljon ihan vain sen takia, etten halua antaa mitään vinkkejä kenellekään. Pysykää erossa päihteistä on ainut vinkki, jonka voin teille antaa. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että olen käyttänyt kai jotain pari vuotta, ensin vain epäsäännöllisesti ja mietoja lääkkeitä, mutta viime aikoina koko juttu on lähtenyt vähän käsistä. Tyhmää, tiedän. Apua on kuitenkin tulossa, ei vielä, mutta lähiaikoina silti.
Onko sulla eläimiä?
Ei tällä hetkellä. Kun olin pieni, meillä oli kissa, mutta se on siirtynyt kissojen taivaaseen jo jokin aika sitten. Koirasta haaveilen, mutta tämän hetkinen elämäntilanteeni ei salli minkäänlaista lemmikkiä. En ole riittävän vakaa huolehtimaan edes itsestäni, niin saati sitten jostakin toisesta.
Sisaruksia?
Pikkuveli, hänestä kirjoitinkin jo aiemmin.
Asutko yksin?
Asun, olen asunut jo kauan. Olen kirjoittanutkin siitä jossain vaiheessa, mutten löydä sitäkään tekstiä nyt. Yksin kuitenkin asun ja nautin siitä todella. Toki olisi mukavaa asua yhdessä myös poikaystävän kanssa, mutta Laurin kanssa tilanne on mikä on, enkä tosiaan halua nyt alkaa säätää asumisjärjestelyiden kanssa. Näin on ihan hyvä.
Pidätkö itseäsi kauniina?
Vaikea kysymys. Yleisesti ottaen en, mutta toisaalta taas kyllä. Kehonkuvani on melko vääristynyt kuulemma ja toisina päivinä tunnen olevani hirviö ja toisina päivinä tulen ihan hyvin toimeen ulkonäköni kanssa. Olen ylpeä siitä, etten täytä niitä perus muotikriteereitä, vaan minulla on hieman eroava tyyli. Pidän myös silmistäni, mutta kokonaisuuteen en ole lainkaan tyytyväinen. Sekava vastaukseni tiivistettynä siis lienee se, että pidän kyllä joistakin piirteistä ulkonäössäni, mutta kokonaisuudessa on monia asioita, jotka muuttaisin.
Millä tavoin pidät huolta itsestäsi? Käytkö esim. salilla?
Tällä hetkellä en oikeastaan millään tavalla. Olen liikuntokiellossa, avohoitoon menossa ja yleiskuntoni on aikalailla olematon. Lähikauppaan kävely tuntuu tuskalliselta ja välillä jopa sängystä nouseminen on ylitse pääsemättömän vaikeaa. Ennen kävin salilla ja lenkkeilin ahkerasti, tanssi taustaakin löytyy paljon.
Pidätkö suklaasta?
Kyllä! Ei kaipaa selityksiä, kyllä pidän.
Oletko tyttömäinen tyttö?
No joo, sanoisin olevani. En nyt mitenkään äärimmäisen paljon, mutta ihan perus tasolla tyttömäinen kyllä. En ole hametyyppiä varsinkaan näin talvisin, mutta muuten kyllä täytän ulkonäöllisesti kaikki tytön kriteerit. Varsinkin Tommi on tosi vaativa sen kanssa, että naisen täytyy näyttää naiselta, eikä hänellä ikinä ollut mitään huomautettavaa minulle, toisin kuin Sallalle oli, niin enköhän minä ole aika tyttömäinen.
Kuinka paljon teillä on välimatkaa Laurin kanssa?Liikaa! Ei siis oikeasti kovinkaan paljon, mutta olen tottunut siihen, että kaikki on kiven heiton päässä, kuten Tommi, Salla, koulu ja kauppa ovat. Kymmenen minuuttia autolla lienee oikea arvio.
Minkä ikäinen Lauri on?
20-vuotias. Pidin hänen oikeaa ikäänsä salassa blogissa melko kauan, mutta eiköhän tuo ole jo täälläkin kerrottu.
Mitä aiot lukion jälkeen?
Tämä on yleinen vitsin aihe etenkin Laurin kanssa jutellessani. Yleensä sanon muuttavani Saksaan huoraksi tai alkavani sossupummiksi. Ihan todellisia suunnitelmia minulla ei kuitenkaan ole. En jotenkin osaa kuvitella sen päivän tulevan, kun oikeasti pääsen lukiosta. Mikään ala ei tunnu omalta, eikä opiskelukaan enää kiinnosta. Jotain sitä kuitenkin täytyy keksiä, tukien varassa en aio elää. Se nähdään sitten, luultavasti pidän ainakin välivuoden ja yritän hankkia töitä ja jossain vaiheessa kouluttaa itseäni lisää. Tai sitten tulen hulluksi enkä ikinä saa sitä lakkia.
Mitä Lauri tekee?
Kirjoitin tähän ensin, että ei mitään. Sen jälkeen kirjoitin, että nukkuu. Molemmat kuitenkin kuulostivat liian pahalta, eivätkä oikeastaan edes vastanneet totuutta, joten sanotaan nyt sitten, että hän tekee keikkatöitä. Hyvinkin epäsäännöllistä, ärsyttävää työtä. Välillä hän saattaa olla viikon putkeen joka päivä aamusta iltaa töissä, mutta usein hän on töissä kerran viikossa pari tuntia ja se on siinä. Hän siis valmistui koulusta viime syksynä ja sen jälkeen on vain ollut tekemättä mitään. Kai tämä siis on hänelle jonkinlainen välivuosi. Pian kutsuu armeija ja sen jälkeen hänellä on suuntana toinen kaupunki ja koulu ja jos kaikki sujuu hyvin, niin minä lähden mukaan.
Mitä sarjoja seuraat?
Katson tosi vähän televisiota, enkä seuraa oikeastaan mitään sarjoja. Teiniäitejä on tullut katsottua Areenasta, mutta mitään muuta en seuraa.
Mitä aineita käytät ja milloin alotit?
Tämä on aihe, josta en puhu kovinkaan paljon ihan vain sen takia, etten halua antaa mitään vinkkejä kenellekään. Pysykää erossa päihteistä on ainut vinkki, jonka voin teille antaa. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että olen käyttänyt kai jotain pari vuotta, ensin vain epäsäännöllisesti ja mietoja lääkkeitä, mutta viime aikoina koko juttu on lähtenyt vähän käsistä. Tyhmää, tiedän. Apua on kuitenkin tulossa, ei vielä, mutta lähiaikoina silti.
Vastauksistasi heräsi vain lisää kysymyksiä. Viimmeksi sanoit Laurin olevan 21? Miksi tuot kokoajan esille sitä kuinka et syö ja sekoilet lääkkeiden kanssa? Jäi myös mieleen tuo kuinka kerroit ettei sun isä tiedä että olet lääkkeiden väärinkäyttäjä. Alle 18-vuotiaana ja ilmeisesti kun sulla on noinkin värikäs tausta lääkkeistä että lääkäri on määrännyt sulle avohoitoa (käytkö esim jossain psykoterapiassa?) niin vanhempien tulee olla tietoisia ja yleensä ottavatkin osaa hoitokokouksiin. Mulla vieroitus aloitettiin ihan suljetulla ja vasta sen jälkeen siirryin avohoitoon, joten ihmettelen vain kertomaasi kun menee muutenkin noi sun jutut jo vähän ristiin.
VastaaPoistaKuten tuohon ikä juttuun kirjoitinkin, niin pidin Laurin oikeaa ikää salassa melko kauan. Ns. kiinnijääminen ei hirveämmin houkuttele minua ja sen takia muuttelen joitakin pieniä yksityiskohtia, kuten Laurin ikää aikoinaan. Kaksikymppinen hän jokatapauksessa on.
PoistaMinkäänlaisessa lääkevieroituksessa en vielä ole, olen vasta jutellut asiasta lääkärini kanssa käydessäni siellä muiden asioiden takia. Ilmoitin kuitenkin jo, että laitokseen en lähde, joten avohoidosta oli viimeeksi puhetta. Mikään ei kuitenkaan vielä ole varmaa, ei yhtikäs mikään.
Lääkejuttuja tuon blogissa esille lähinnä sen takia, että ne tällä hetkellä hallitsevat elämääni melko paljon. Jos minun on paha olla lääkkeiden takia, kerron että minulla on paha olla lääkkeiden takia. Jos lähden kiertelemään asioiden kanssa, kerron puolitotuuksia, niin heti lukijoilla herää epäilyksiä jutuistani, kuten sinulla nyt. Tuo syöminen taas sattui tulemaan esiin saamassani kysymyksessä, sitä en ainakaan omasta mielestäni ole mainostanut täällä mitenkään kovin paljon.
Olen vain sitä mieltä, että jos minulla on paha olla, niin kerron myös kuinka se ilmenee. Samallalailla kerron myös etten saa nukuttua, minua ahdistaa yms. ja niiden asioiden kertomista ei yleensä kyseenalaisteta ollenkaan, toisin kuin lääke- ja ruokajuttujen.
Tuosta lääkehommasta vielä. Vanhempani luultavasti saavat jossain vaiheessa tietää kaikesta tästä, ellen kerkeä täyttää 18 sitä ennen. Olen kuitenkin aina painottanut, etten halua lääkärin kertovan kenellekään, sillä sen jälkeen kieltäytyisin kaikesta avusta. Tyhmää ehkä, mutta niin tekisin. Eiköhän hän kuitenkin viime kädessä kerro vanhemmilleni vaikka mielipiteeni olisi mikä, jos hän näkee ongelman olevan niin laaja. Ja kuten sanoin, isäni tietää kyllä joitakin asioita, muttei koko totuutta.
Kaikki asiat ovat siis todella sekaisin, varsinkin tämän lääkehomman kanssa, mutta kirjoittelen tänne kyllä sitä mukaa kun asioita selviää.
Kiitos kommentistasi :)
Okei, kiitos selvennyksistä. Hyvää vuotta 2014 sinulle! :)
PoistaSamoin sinulle ! :)
PoistaMielenkiintoinen postaus joka minussa ainakin herätti paljon ajatuksia. Hyvin asiallisesti vastasit myös anonyymin hieman pistävän sävyiseen kommenttiin. Minä olen sitä mieltä että koska tämä blogi on sinulle selvästi loistava kanava purkaa ajatuksia niin voit kirjoittaa tänne lääkkeistäsi ynnä muusta ihan niin paljon kuin haluat.
VastaaPoistaToivon että saat kerättyä voimia ja saat sekä otat vastaan kaiken tarvitsemasi avun! :)
Kiitos Reetta :)
PoistaBlogi tosiaan on minulle kuin päiväkirja ja kirjoitan tänne melko rehellisesti kaikenlaisia ajatuksiani, myös lääkkeistä ja muusta.
Tällä hetkellä minulla menee yleisesti ottaen ihan hyvin ja olen niin tyytyväinen tilanteeseeni kuin vain voin olla. Kiitos :)
mitä tekisit jos joku tuttusi tunnistaisi sinut tästä blogista?
VastaaPoistaRiippuu aikalailla siitä, kuka tuttu se olisi. Perheenjäsenen/sukulaisen tunnistettua minut luultavasti lopettaisin kirjoittamisen, koska en voisi kertoa kaikkia asioita niin avoimesti enää. Kirjoittaminen anonyyminä antaa tiettyjä vapauksia ja silloin menettäisin ne vapaudet miltei täysin. En kuitenkaan koskaan lopettaisi aivan yllättäen, ilmoittaisin kyllä teille mitä tapahtuu,
PoistaEntinen ystäväni tästä tietääkin jo, koska kerroin hänelle heti alussa. Se ei ole paha juttu, koska luotan häneen ja hänelle kerroin muutenkin miltei kaikesta, mitä blogissakin kirjoitin. Ystävät ovat siis asia erikseen, niistä ei olisi haittaa, kunhan juttu ei tosiaan leviä mihinkään, mistä se saattaa tulla laajempaan tietoon.
Jos tunnistaja taas olisi Lauri, Tommi, Salla tai joku muu, niin luultavasti siitä seuraisi myös lopettaminen.
Ajattelin ensin, että kieltäisin blogin olevan minun ja jatkaisin kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta ei se menisi läpi. Jos epäilyksiä heräisi, niin myöntäisin kyllä. Vetoaisin kai vain siihen, että olen dramatisoinut juttuja ja kaikki on oikeasti hyvin, koska en halua kertoa ongelmistani kenellekään ainakaan vielä.
Kirjoittamista en kuitenkaan voisi lopettaa enää, se on niin tärkeää minulle. Aloittaisin siis luultavasti toisen blogin, ehkä eri idealla tai jotain, mutta silti.
En tiedä, hyvä mutta vaikea kysymys. Sen näkee oikeasti vasta silloin, että mitä teen, jos jään kiinni. Näin kuitenkin luulen tekeväni.