Ahdistaa tää Korona. Uudenmaan raja on avattu, mun tekisi mieli mennä. En mä kuitenkaan ole itsekäs, enkä mä varmaan muutenkaan pääsisi mihinkään. Haluaisin vain niin kovasti pois, edes hetkeksi.
Mulla on nukkumisvaikeuksia taas. Huonot veriarvot, kipua, särkyä, sydämen tykytyksiä. Stressi.
"Miten sä itse koet sun jaksamisen nyt, kun on tää työ ja kaikki?"
"Oikein kivasti oon jaksanut kyllä, kaikki on mennyt ihan mukavasti."
Ja paskat.
Yritän parhaani, muttei sielläkään koskaan oikeasti mikään riitä.
"Ihan kiva, mutta..."
MUTTA.
Aina kaikessa mun tekemisessä on se mutta. Mä yritän, yritän, yritän. Kaikki on aina hyvin, mutta.
Kokoajan mä kaipaan elämässä jotain enemmän, mutten tiedä mikä se jokin on.
