Kuusi päivää, kunnes viimeisetkin ihmiset repivät pelihousunsa mun valintojeni takia. Lauri, Laurin sukulaiset, mun sukulaiset. Kaikki, joille mun asiat ei kuulu pätkääkään. Kuusi päivää ja ollaan sellaisilla viikoilla, että kaikki saa tietää. En malta odottaa!
Pieni rakas ei tiedä vielä. Ja tuskin muistaisi minuuttia kauempaa, vaikka kaiken sähellyksen lomassa hänelle kertoisinkin. Päättömänä edes takaisin sinkoilu on nyt in, ei mitkään pikkusisarukset. Enkä sitten tiedä kuinka paljon himpun vajaa kaksi vuotias ymmärtääkään, tuskin paljonkaan.
Tommikaan ei tiedä vielä. Me ollaan kyllä oltu melko tiiviisti yhteyksissä ja puhuttu mun lapsihaaveista, mutten ole rohjennut vielä sanoa niiden käyvän toteen. Takaraivossa kummittelee yhä se "mitä jos", mitä jos kaikki ei menekään hyvin. Täytyy vain luottaa. Ainakin ultrassa oli kaikki kohdallaan, joten luottavaisin mielin tässä ollaan.
