Hiljaista pitelee. Johtuu suurimmilta osin siitä, että mulla on elämäni suurin kriisi menossa.
7+2 ja niin edelleen.
Mä ehkä sekoan. Mitä mä teen, mitä mä teen? Muutama viikko aikaa päättää. Mä tarvitsisin vuosia tehdäkseni tällaisen päätöksen. Mä tahdon sen. Hän ei.
Älä pidä sitä lasta. Siitä tulee kehari, ku juot viinaa ja vedät pillereitä sekasin. Synnytät jonkun kolmisilmäsen down lapsen.
VastaaPoistaMä olen ollut koko ajan täysin selvänä :)
PoistaKatsopa askista omia vastauksiasi... Täysin selvänä, joopa joo.... Noin kuukausi sitten kerrot olevasi humalassa pari kertaa viikossa (ainakin) ja penkkareissa sama juttu, humalassa.
PoistaJoo, pitää paikkaansa. Heti plussan jälkeen mä kuitenkin lopetin kaiken ja raskaus oli siinä vaiheessa onneksi vielä melko alussa :)
PoistaEli oot pamahtanut paksuksi, kun oot sekoillut kännissä ja unohtanut ehkäisyn.Tee se mitä pitää, musta et ole valmis aidiksi ja kuka nyt onkaan isä, hän ei ole valmis isäksi.Jos haluat jutella, voin kertoa omat kokemukseni.Oliko sulla kik olemassa?
VastaaPoistaIsästä ei oo mitään epäselvyyttä, Laurin se on. Kikkiä mulla ei oo, mutta sähköposti löytyy kyllä: adaandtheone@gmail.com
VastaaPoistaOletko mielestäsi kypsä äidiksi? Pystytkö asettamaan aina lapsen tarpeet omiesi edelle? Jaksaisitko valvoa öisin, jos vauvalla olisi koliikki ja hän itkisi vähän väliä? Saisitko mitään konkreettista tukea ja apua lapsen isältä? Jos et voi isän tukeen luottaa, luuletko, että jaksaisit koko jutun yksin? Pystyisitkö KOKONAAN jättämään päihteet? Rahallista tukeahan tulisit kyllä saamaan sossusta, mutta: mistä saisit henkistä tukea ja käytännön apua lapsen hoidossa? Onko esim. sellaisia sukulaisia? Miten kävisi oman jatko-opiskelusi? Opiskellahan kyllä voi äitinäkin, mutta jaksaisitko, pystyisitkö lapsen hoidon ohessa, vai jäisikö sinulla ammatti hankkimatta? Millaisen elämän siinä tapauksessa jatkossa pystyisit tarjoamaan lapsellesi (ja itsellesikin)? Pahoja kysymyksiä, joita varmaan oot miettinytkin jo; toivottavasti ne auttavat sua ratkaisun teossa...<3
VastaaPoista"vanhus"
Mä en tiedä, en vaan tiedä. Mun päässä liikkuu niin monta asiaa, etten osaa itsekään enää vastata mihinkään.
PoistaKyllä mä pystyisin siihen, mutta se vaatis multa paljon. Tahdosta se on kiinni. Tukijoukkoja löytyy kyllä, ystäviä ainakin. Kyllä mä luulen perheenkin tukevan, mutten mene takuuseen siitä. Laurin kanssa mä pystyisin siihen varmasti, mutta yksin mä epäröin.
Välivuosi mulla on joka tapauksessa edessä ja viimeiset ponnistelut lakkia varten ovat pian. Opiskelu ei sinänsä siis lykkääntyisi kuin vuodella lisää.
Kaikki on nyt musta itsestäni kiinni. Ja mä en tiedä, pystynkö mä tähän.
Älä pidä vauvaa. Et ole tarpeeksi tasapainoinen äidiksi. Vauva ei ole mikään lelu tai lemmikki, äitinä olo on vaativaa työtä, varsinkin, jos se pitää tehdä yksin; lapsen isä ja isovanhemmat voivat olla tukena, mutta loppujen lopuksi vastuu lapsesta ja sen hoidosta makaa äidin harteilla. Entä jos lapsella on koliikki? Toinen lapsistani huusi taukoamatta ensimmäiset puoli vuotta, jos se olisi yhtään pitempään kestänyt, olisin tullut hulluksi, niin väsynyt olin. Pystytkö antamaan lapselle hyvän elämän ja tarjoamaan kaiken mitä hän tarvitsee? Epäilen. Tämä lapsi ei ole teille tarkoitettu, tee lapsia kun olet siihen oman itsesi ja elämäsi puolesta valmis. Vauva ei todellakaan tulisi helpottamaan elämääsi, päinvastoin.
VastaaPoistaMä ymmärrän kyllä sen vastuun ja taakan, minkä lapsi tuo mukanaan. Sen takia mä epäröinkin. Kaikki on vielä täysin auki...
PoistaNiin minäkin luulin aikoinani ymmärtäväni. Sori nyt vaan, mutta sulla ei ole hajuakaan. Tulet mitä ilmeisemmin jäämään yksin lapsen kanssa, älä todellakaan luota mihinkään lauriin kun teidän suhde on ollut alusta asti tollaista paskaa.
PoistaEi vauva saa Lauria jäämään sun luokse. Se lähtee ihan yhtä helposti kuin lähtisi ilman vauvaa, ehkä jopa helpommin kun tajuaisi ettei halua leikkiä isää kun nuoruus on vielä elämättä
VastaaPoistaKyllä mä sen tiedän. Enkä mä koskaan, en koskaan pitäisi lasta vain sen takia, että saisin toisen jäämään.
PoistaSullahan oli joku sairaus, joka aiheutti sulle kipuja tms? Ainakin jotain tuollaista muistan lukeneeni. Onko se perinnöllistä? Haluatko sä todellakin ruveta 18-vuotiaana äidiksi, kun sulla nyt muutenkaan ei ole mennyt hyvin? Otatko sä vastuun elävästä ihmisestä, joka vaatii sun huomiota 24/7? Kai sinä nyt herranjumala tajuat, että päihdetaustalla ei oikein ole kauaskantoiset suunnitelmat. Ja tuo Lauri, kuvitteletko tosissaan, että siitä on sun lapsen isäksi?
VastaaPoistaSairaus ei ole perinnöllinen, joten lapsella ei ole vaaraa sen suhteen. Itse saatan kuitenkin joutua melko koville raskauden aikana.
PoistaMä tiedän, ettei Laurista ole isäksi, enkä mä elättele enää mitään toiveita sen suhteen. Yksin mä tähän lähden jos lähden :)
ÄLÄ TEE ABORTTIA KULTA <3
VastaaPoistaTuskin, tuskin. Tuntuu niin väärältä <3
PoistaLuetko blogia http://iloisentytonpaivakirja.blogspot.fi/ ?
VastaaPoistaLuin joskus, nyt kaikkien blogien lukeminen on jäänyt.
Poista