Sivut

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

En mä voi venaa, päästä mut pälkähästä. Onks tää nyt se et haluut mut pois sun elämästä?

Kello on kohta puoli kuusi. Tommista ei ole vieläkään kuulunut mitään. Kävin äsken lenkillä ja kävelin Tommin talon ohi. Auto oli pihassa ja keittiössä paloi valo. Siellä he siis varmasti ovat. Sekä Tommi, että Salla. Kai Tommi olisi muuten soittanut jo, jos hän olisi yksin kotona. 
Odotin siis taas turhaan, eikö niin?
Sain tänään erääseen keskusteluun kommentin joltakin blogini lukijalta. Se iski todella syvälle. Itkin jo toisen kappaleen kohdalla. Koko kommentti oli täysin totta ja se sisälsi kaikki ne asiat, jotka olen halunnut kieltää, vaikka sisimmässäni tiedän ne todeksi. Kommentin viimeisen kappaleen kohdalla itkin jo niin paljon, että meikit olivat levinneet poskille. 

"Rakkaus on todella yksinkertaista, mutta ilman kunnioitusta ei ole rakkautta. On vain surullisia pelejä, eivätkä ihmiset halua nähdä todellista itseään. "

Ei tämä ole helppoa, ei todellakaan.

2 kommenttia:

  1. Jään seurailemaan tätä blogia jännityksellä. On hyvä, kun osaan samaistua tilanteeseeesi. Itsellänikin on tällä hetkellä säätöä varatun kanssa, vaikka hänen suhteensa ei ole kovin vakavalla pohjalla käsitykseni mukaan enää. Olen itsekin aivan hukassa enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Ja ikäeroakin on 8 vuotta.

    Tiedän, että ei tästä seuraa lopulta muuta kuin surua ja kyyneliä. Jatkan silti, koska en tiedä muuten mitä tehdä. Tuntuu kuin olisi pakko ottaa se mitä annetaan, että olisi jotain aitoa edes sen hetken.

    En saisi odottaa, mutta heti kutsusta olen valmis matkustamaan hänen luokseen. Odotan vain sitä hetkeä, että hän ehdottaa voisimmeko tavata. Tekisi mieli vain sanoa hänelle, että rakasta minua. En kumminkaan voi tai halua vaatia häneltä sellaista. Ehkä elän hetkessä, vaikka järki sanoo ei niin tunteet huutavat kyllä.

    Jakselemisia, jään seurailemaan. Jos ei muuta nauti ihastumisen tunteesta edes välillä.
    http://www.youtube.com/watch?v=oxIHG0-ndYM
    :)

    VastaaPoista
  2. Osaan samaistua tekstiisi niin hyvin! Olen huomannut saman kuin sinä; tiedän, ettei saisi odottaa, mutta silti, kuin huomaamattani odotan kokoajan. Jos hän vaikka soittaisi. Jos hän vaikka ilmestyisi oveni taakse.

    Jakselemisia myös sinne, ja ihana biisi muuten :)

    VastaaPoista