Sivut

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Inho

Iltapuuro kiehuu keittiössä. Ulkona tuulee. Istun kylmällä eteisen lattialla, peilin vastapäätä. Nojaan seinään. Kello tikittää. Jään kuuntelemaan tikitystä, enkä pääse enää eroon siitä. Kuuntelen ja kuuntelen. Joka sekuntti olen yhä vanhempi. Aika kuluu liian nopeasti, mutta silti niin hitaasti.
Katson itseäni peilistä. Siinä minä olen. Siniset silmät ja vaaleat hiukset. Päälläni pelkät alusvaatteet. Juuri suihkusta tulleena, ilman meikkiä. Juuri niin luonnollisena, kuin vain voin olla.
Katson itseäni silmiin, yrittäen kai nähdä sieluuni. Miksi olen juuri minä? Kuka minä olen?
Ajatukset kiemurtelevat päässäni. Hiljaisuus ahdistaa, mutta on samalla niin rauhoittavaa. Kuulen yhä kellon tikittävän. 
Tommi ei tullut. Eikä edes soittanut. Kai Salla on siellä vieläkin. Kai heillä on hauskaa yhdessä. 
Miksi olen tässä? Minä, joka yritän pilata entisen ystäväni suhteen. Minä, joka jokainen sekuntti ajattelen varattua miestä.

Itseinho valtaa mieleni taas. Ällötän itseäni. Ällötän itseäni suunnattoman paljon. Nousen seisomaan ja katson itseäni päästä varpaisiin. Jokainen sentti tästä vartalosta ansaitsisi tulla tuhotuksi. Tai ei vartalossa varmaankaan ole mitään vikaa, vaan mielessä. Jos vain voisinkin olla pelkkä ruumis ilman mieltä, ilman sielua, ilman omaatuntoa, ilman ajatuksia, ilman mitään. Mutta en voi.
Jokainen sekuntti tuntuu minuutilta, jos ajattelen liikaa, jopa tunnilta. Joudun jokaisen sekunnin elää itseni kanssa, sietämään itseäni ja tekojani. Rakastan niin paljon, niin paljon, etten ole ikinä rakastanut, mutta tiedän, että se on väärin. En vain voi sille mitään.
Kävelen keittiöön, puuro on palanut pohjaan, ulkona on alkanut sataa lunta, ja tässä minä olen edelleen. Epätäydellinen, paha minä.

2 kommenttia:

  1. Minulla on ollut samankaltaisia tuntemuksia. Tosin minun tapauksessani minä olin varattu ja mies oli sinkku. Tunteita oli molemmin puolin, mutta mitään ei tapahtunut.
    Kuitenkin aina, kun ajattelin tätä sinkkumiestä, kuvailin itseäni samoilla lauseilla ja kysyin itseltäni samoja kysymyksiä, kuin sinä tässä postauksessa.
    Sinä olet kuitenkin vain ihminen, jolla on tunteet. Niitä on vaikeaa hallita.

    ''Aika parantaa haavat'' -klisee, jonka kuulee liian usein. Mutta se todella pitää paikkansa.

    Jätä tuollainen mies, se ei ansaitse sinua.
    Sinut ansaitsee sellainen jätkä, joka haluaa olla vain ja ainoastaan sinun kanssa.
    Sinä ansaitset sellaisen jätkän, joka ei jaa rakkauttaan, kuin vain sun kanssas.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Tänään on ollut taas sellainen päivä, kun minusta tuntuu, etten ansaitse ketään tai mitään ja tämä piristi todella :)

    Tommin kanssa puhuttiin tänään ja sanoin, että viikon katselen vielä tätä leikkiä, ja jos en sen jälkeen ole ykkös vaihtoehto hänelle, jätän leikin kesken.. Siitä kuitenkin enemmän uudessa postauksessa.

    VastaaPoista