Me tarvittais breikki tästä rumbasta, haluun olla sun kanssa avoimesti, kulta.

Nyt on perjantai. Vasta maanantaina näen Tommin. Ehkä maanantaina. Mitä jos odotan taas turhaan? Maanantainakin näemme kuulemma vasta yöllä, Tommin töiden takia tosin, mutta silti.
Valvon koko yön odottaen Tommia vain todetakseni, ettei hän tule. Olen melko varma, että niin käy, mutta silti elättelen toiveita näkemisestämme.
Sallaa hän ehtii nähdä jo tänään. Eihän heidän tarvitse nähdä salassa, niinkuin meidän. Kyllä Tommi löytäisi aikaa minullekkin, mutten halua ottaa sitä riskiä, että joku näkee meidät yhdessä. Sitä ei voisi enää selittää mitenkään. Kaikki aiemmat kiinni jäämiset olemme saaneet selitettyä Sallalle ja minä olen ottanut syyt niskoilleni, mutta enää yksikään selitys ei menisi läpi.
Pelkään kokoajan, että jos jäämme kiinni, Salla eroaa lopullisesti Tommista ja Tommi syyttää minua tästä, eikä halua minuakaan enää. Aina kun olemme lähellä jäädä kiinni, pelkään, että Tommi suuttuu. Ei hän kuitenkaan vielä kertaakaan ole minulle suuttunut, kai hän ymmärtää, että on itse ihan yhtä paljon aiheuttamassa näitä kiinni jäämisiä kuin minäkin.