Jos ei tänään niin ehkäpä huomenna. Tai ensi vuonna, mahdollisesti ei koskaan. Mut ei se mitään mä en muuta tahtoskaan.

Aamulla herätessäni en osannut aavistaa mitä tulee tapahtumaan. En ollut ennalta varautunut mihinkään ja kaikki tuli täysin puun takaa. Mikään ei ole enää niin kuin ennen.

"Haloo"
"Ootsä kotona?
"Öö joo?"
"Mä tulen sinne, ihan viis minuuttia menee."

Tommi soitti. Ja tuli käymään. Hän oli saanut viestini ja minä seisoin ovella kylpytakissa ilman meikkiä kun hän tuli. Aloin itkeä samantien. En voinut sille mitään, itku vain tuli kun näin Tommin. Kaikki se pettymys, ikävä, viha purkautui ulos itkuna.

"Se hakkas mut taas."
"Mua ei kiinnosta. Ei paskan vertaa."

Silloin Tommi tajusi, että olen oikeasti suuttunut. Hän yritti vain saada minut puolelleen ja halusi, että säälin häntä. En säälinyt ja olen niin ylpeä siitä mitä seuraavaksi sanoin. Räjähdin totaalisesti, itkin ja huusin samaan aikaan, sanoin kaiken mitä olen pitänyt sisälläni koko tämän ajan. Kysyin kaikki ne kysymykset, joihin en ole saanut vastausta.

"Sä vaan käytät mua hyväkses, eiks niin? Mitään muuta et halunnut kun seksiä. Tukeuduit muhun silloin kun sulla oli vaikeaa, mut unohdit aina kun Sallan kanssa meni hyvin. Mua ei enää kiinnosta sun valhees. En aio sääliä sua enää. Minuun sattuu niin paljon, että en vaan kestä enää. En jaksa kantaa tätä salaisuutta, en jaksa vaan odottaa ja odottaa. Sä katsot mua nyt silmiin ja kerrot mulle, mitä sä haluat. Ja katokkin että kerrot totuuden! En kuuntele yhtään valhetta enää!"

Tommi tosiaan hämmentyi. Hän oletti, että olisin säälinyt häntä taas, mutta en säälinyt. Tommin suusta pääsi vain pieni hiljainen "Kun mä en tiedä." Silloin räjähdin vielä enemmän.

"Sä olet meistä se enemmän aikuinen, sä olet se kenen pitää tehdä ne päätökset. Mulle on täysin selvää mitä mä haluan. Tai ainakin oli ennen, enää en ole niinkään varma. Mut sun pitää kertoa mulle nyt heti mitä sä haluat. Ei voi olla niin vitun vaikeaa päättää. Sä vaan leikit ihmisten tunteilla, satutat tahallasi. Oletko sä tosissas Sallan kanssa vai et? Mitä sä haluat minusta? En jaksa odottaa enää. Haluan vastauksia nyt!"

"Mut sä sanoit mulle, että voit odottaa vaikka maailman loppuun..."

"Vittu että voi ihminen olla tyhmä! Mä sanoin, että odotan vaikka maailman loppuun, mutta en todellakaan odota sua, jos et edes pidä yhteyttä muhun! Viikko sitten viimeeks soitit ja silloinkin vain koska käskin! Ei tää toimi näin. En voi soittaa sulle, koska Salla kieltää sua olemasta mun ystävä. En voi edes laittaa viestiä, en voi pyytää sua kahville, en voi tehdä yhtään mitään. Kaikki on sun vastuulla, sun pitää ottaa yhteyttä ja sä et ota niin eiks tää ole silloin aika selvä?"

"Mä meinasin kyllä tänään soittaa..."

"Kun kerran viikossa ei riitä! Ei todellakaan! Ja sitäpaitsi... Miks olisit soittanut? Haluatko minut vai Sallan?"

Nyt vihdoin sain Tommista jonkunlaisen mielipiteen ulos. Hän sanoi haluavansa yrittää Sallan kanssa vielä kerran. Toivoi kuitenkin, että me voitaisiin olla ystäviä. Sanoin, että jätän tämän täysin Tommin vastuulle. Minä en soita, en laita viestiä, en mitään. Hän lupasi soitella ja tulla kahville alkuviikosta, heti kun Sallan silmä välttää.

Sovimme myös, että Sallalle en kerro vielä. Tommi aikoo nyt tosissaan yrittää hänen kanssaan ja me olemme vain ystäviä. Vain ystäviä. Ei se tule toimimaan niin. Molemmilla on syvempiäkin tunteita, mutta Salla menee silti minun edelleni. Tommi kysyi kyllä monesti, että haluanko, että hän jättää minut rauhaan nyt, mutta en minä halua. En vain voinut sanoa, että haluan, koska en halua. Tuskin kukaan on ikinä ollut minulle noin tärkeä kuin Tommi on. Olen kertonut hänelle ihan kaiken, suurimmatkin salaisuuteni ja tiedän hänestä paljon. En halua luopua. Nyt olemme vain ystäviä. Ei tämä ratkaisu kauaa tule toimimaan, enkä ole tyytyväinen siihen, että asiat menivät näin, mutta tämä on vain väliaikaista. Eilen olin niin varma, että Tommi ja Salla eroavat pian ja tämä pyöritys loppuu, mutta enää en tiedä.

Lähtiessään Tommi suuteli minua ja sulki oven. Minä jäin seisomaan yksin kotiin ja hän lähti Sallan luo. Olemme siis alkupisteessä taas. Ei tämän pitänyt mennä näin. "Vain ystäviä." Ja paskat.