Suhtees molempien sana painaa saman verran

Eräästä saamastani kommentista minulle tuli mieleen aihe, josta haluan kirjoittaa. Olen pohtinut viime päivinä niitä positiivisia asioita, joita Tommiin tutustumisesta seurasi. En halua enää rypeä itsesäälissä ja miettiä vain niitä negatiivisia juttuja, vaan keskittyä niihin hyviin puoliin.

Paras asia, jonka minun ja Tommin suhteesta siirsin suhteeseeni Laurin kanssa on se, etten ole mustasukkainen. Tommin kanssa ollessani opin, ettei minulla ole varaa olla mustasukkainen Sallasta, olenhan kuitenkin se "kakkos vaihtoehto". Eikä suhteemme olisi edes toiminut, eikä siinä olisi ollut pienintäkään järjen hiventä, jos olisin mustasukkaillut kokoajan. Tommin kanssa ollessani hän saattoi kehua jonkun naisen ulkonäköä tai luonnetta, kehua Sallaa tai skipata sovitun tapaamisen Sallan takia. En kuitenkaan ikinä edes kokenut sitä ongelmaksi, vaan se oli ihan luonnollista.

Tämä sama asia on jatkunut suhteessani Laurin kanssa. "Hyvät tissit" saa minulta usein vastaukseksi "Joo ja toi paita korostaa niitä kivasti" tai jotain muuta positiivista. Vastaus on luonnollinen reaktio, enkä ajattele sitä sen enempää. Esimerkiksi Salla suuttuisi tuon tyyppisestä kommentista aivan hillittömästi ja uhkaisi erolla samantien. Minä en edes ajattele suuttumista. En näe mitään syytä suuttua. 

Olen myös tottunut siihen, että sovitut tapaamiset peruuntuvat. Sekään ei ole minulle enää isku vasten kasvoja, vaan osaan ottaa sen vastaan hyvin. "Okei, mennään joku muu päivä" on tyypillinen vastaus minulle, enkä ota tapaamisen peruuttamista milläänlailla loukkauksena. Tommin kanssa se oli arkipäivää minulle ja nykyään olen aina positiivisesti yllättynyt, kun Lauri on sovittuun aikaan sovitussa paikassa. Sanonkin usein Laurille "kiva kun sä tulit" tai jotain muuta vastaavaa ja hän ihmettelee sitä yhä. "Tottakai mä tulin." Ennen vain oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että saavuin paikalle vain todetakseni, ettei toinen osapuoli olekaan tulossa.

Tällä hetkellä minun kuuluisi olla Laurilla katsomassa elokuvaa ja tekemässä pannukakkuja. Ja täällä minä olen, kotona. Herra lähti kavereidensa kanssa baariin ja kysyi, sopisiko jos näemme joku toinen päivä. Minulle sopi oikein hyvin. Ja tiedän, että jos olisin sanonut, ettei se sovi, hän olisi kyllä ollut kanssani tämän illan. Mutta minua ei haitannut yhtään suunnitelmien muuttuminen, koska tiedän myös, että ne toteutuvat joku toinen ilta. En halua olla este. En halua erottaa Lauria ystävistään, enkä halua roikkua. Minulla ei ole ikää baariin, mutta ei se silti estä häntä menemästä. Luotan siihen, että hän lähtee baarista yksin kotiin tai korkeintaan kaverinsa sohvalle, eikä kenenkään naisen matkaan. 

Olen siis mustasukkaisuudessa täysin Sallan vastakohta ja se lienee se juttu, mikä minussa vetää Tommia puoleensa. Hänen täytyy kuitenkin niellä tappionsa, sillä kaikki tunteeni häntä kohtaan ovat sammuneet.