Koko elämäni on enää yksi surkea vitsi. Pelkkää huonoa komediaa. Minusta tuntuu jopa typerältä kirjoittaa tästä tänne, "ei ne usko kuitenkaan". Pelkään myös hieman, että joku tunnistaa minut tästä, mutta onko sillä nyt sitten enää mitään väliä? Antaa mennä.
Tänään tapahtui jotain, josta se Ada, joka olin vielä puoli vuotta sitten, olisi murtunut ihan täysin. Kaikki se viha, pettymys ja ärtymys olisi ryöpynnyt täysin hallitsemattomasti ulos hänestä. Mutta tämä Ada, joka olen nyt, osasi käsitellä asian heti siinä paikan päällä ja jatkaa ylväästi eteen päin. Ja tämä Ada tässä on todella ylpeä itsestään.
Kaikki alkoi siis tänään kun pääsin koulusta. Minulla on usein tapana istua eräässä keskustan suloisessa pikku kahvilassa tekemässä läksyjä ja lukemassa blogin kommentteja. Se on minun kantapaikkani ja rakastan sitä. Se on ihanan kotoisa, siellä soi hyvää musiikkia ja on kohtalaisen vähän asiakkaita. No, tänään, kuten tavallista kävelin koulun jälkeen kahvilalle. Minulla oli hieman ylimääräistä rahaa, joten ajattelin perjantain kunniaksi ostaa kahvin lisäksi leivän. Avasin kahvilan oven ja painoin myyjänkutsu -painiketta. Ja myyjähän tuli. Uusi harjoittelija. Tommi.
Siis mitä? Tommi. Myyjänä. Minun lempikahvilassani. Tämän täytyy olla jokin surkea vitsi. Piilokamera. Paha juoni minua vastaan. Ei Tommi ole myyjä. Ei hän ole ikinä myynyt mitään. Ei hän voi yhtäkkiä olla jättänyt työpaikkaansa. Tämä on sairasta. Tämä on liikaa.
"Moikka! Mä tarvitsin vähän lisätöitä niiden toisten rinnalle ja oon nyt täällä. Mitä sais olla?"
Sekunnin murto-osan ajan olin nostamassa mekkalaa ja lähtemässä ulos ovet paukkuen. "Hillitse itsesi. Ole vahva. Ole asiallinen", mieleni sanoi.
"Kahvi. Mukaan."
Hillityn rauhallisesti Tommi sanoi hinnan, otti rahat ja antoi kuitin. Aivan kuten kenelle tahansa asiakkaalle.
Se oli minun kahvilani! Minun vakiopaikkani! Paikka, joka vei yksinäisyyden tunteen edes hetkeksi pois. Ja hän kehtasi senkin minulta viedä! Ja se ei ole sattumaa, että hän on juuri siellä töissä. Hän tiesi tasan tarkkaan, että minä käyn siellä. Hän tiesi sen, varmasti!
Hän ärsyttää minua ihan tahallaan. Haluaa saada minut räjähtämään. Mutta minä kestän. Itseni takia. Ja etsin muuten ihan varmasti uuden kahvilan. Tuonne en enää mene.
Hyvä Ada, kestä vaan. Mä haluun lähettää sulle tän kommentin kautta paljon voimii, koska tuo on jo vähän liikaa Tommilta. Tiedän, että Tommi haluaa saada sinut murtumaan niin, että sinun on pakko soittaa hänelle. Hän haluaa sinut takaisin kieroilla keinoilla. En tiedä pystytkö, mutta itse jatkaisin kahvilla käyntiä. Näytä Tommille, että teet niin kuin itse haluat eikä hän voi ohjailla enää elämääsi. Jos kuitenkin tunnet, ettet pysty menemään sinne, jää hyvillä mielin kotiin. Silloin Tommi saa kyllä kuvan että voi vaikuttaa elämääsi, mutta sinun on ajateltava nyt itseäsi. Mä uskon että sä pärjäät! Tommilla on joku pahasti vialla, enkä tiedä mitä hän vielä aikoo. Sinulla on kuitenkin oma elämäsi, älä tuhlaa sitä. -Beea
VastaaPoistaEhkä tosiaan olet oikeassa, että minun kannattaisi jatkaa kahvilla käyntiä. En kyllä tiedä pystynkö siihen... Ja pahinta mitä voisi tapahtua on, että sorrun Tommin edessä. Sitä en tosiaan halua. Keräilen varmasti voimia nyt hetken ja menen myöhemmin kyseiseen kahvilaan jos se ei tunnu liian pahalta.
PoistaKyllä minä pärjään. Teen niin kuin itsestäni hyvältä tuntuu, enkä ajattele Tommia enää. Hän tosiaan on sairas, enkä edes halua tietää kuinka pitkälle hän on valmis menemään.
Kiitos, Beea :)
olen lukenut jo aika kauan blogiasi,monia postauksia mutta tähän mun oli pakko kommentoida jotain,nousi itselläni tunteet niin ylös,tulee mieleen että kuinka Tommi edes kehtaa mennä myyjäksi juuri sinne kahvilaan jossa sinä käyt.kuullostaa niin sairaalta.kysymykset heräävät että tiesikö Tommi oikeasti että käyt siellä ja jos EI tiennyt niin oisi ollut miellettömän huono tuuri että _kaikista_maailman kahviloista Tommi sattuukin juuri olemaan tuossa.Kuullostaa ihan naurettavalta,kuullostaa juuri siltä kun sanoit Tommi tiesi,mutta jos tää kuuluu tähän Tommin peliin sinun kanssa,tuo meni jo liian pitkällä oikeasti..huh huh muutenkin sulla on kestettävää ja nytte tämä.Paljon voimia sulle ja olen samaa mieltä Beean kanssa,että näytä Tommille että sinä pystyt.
VastaaPoistaKyllä hän tiesi, ihan varmasti. Olen siitä kahvilasta hänelle niin monesti puhunut ja kertonut pitäväni siitä, ettei hän vain yksinkertaisesti ole voinut unohtaa sitä. En jaksa uskoa, että tämä olisi vain huonoa sattumaa, ei se ole. Se ihminen on sairas ja hän on suunnitellut jonkin loistavan suunnitelman minun varalleni ja tämä on osa sitä. En vain vieläkään tiedä mitä hän tavoittelee. Ei hän minua halua, vaan Sallan, mutten ymmärrä mitä hän haluaa.
PoistaAlan pikkuhiljaa jo olla peloissani siitä, mitä hän vielä aikoo. Kiitos paljon kommentistasi, olen vahva ja laitan vastaan Tommille viimeiseen asti.
Kahville vaan, et välitä siitä!:)
VastaaPoistaNiin minä teen, heti ensi viikolla. Aivan sama mitä hän ajattelee, hän ei voi kahvipaikkaanikin minulta viedä! :)
Poista