Menin siis eilen illalla Laurille ja olin siellä yötä. Katsoimme leffaa ja teimme hyvää iltapalaa. Ei mitään erikoista, mutta ei tarvitsekaan olla. Juuri täydellinen ilta. Laurin kanssa siis kaikki hyvin. Ja Tommista minulla ei enää olekaan mitään erityistä kerrottavaa. En ole ottanut yhteyttä häneen, eikä hän minuun. Sallan olen nähnyt tänään vähän liiankin useasti, mutta olen ollut kuin en huomaisikaan. Kaikki hyvin siis senkin asian suhteen.
Ja nyt siirryn siihen varsinaiseen aiheeseen, josta halusin kirjoittaa teille tänään. Sain edelliseen postaukseen kommentin, jossa kysyttiin kutakuinkin näin: "Ansaitsetko mielestäsi enää onnellista parisuhdetta?"
En oikeastaan osaa vastata siihen täysin yksiselitteisesti kyllä tai en, vaan olen vähän molemmilla kannoilla.
Mielestäni ansaitsen onnellisen parisuhteen, koska jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden. Virheistä oppii ja virheet täytyy saada anteeksi. Kukaan ei ole täydellinen jne. Ja jos ajatellaan asiaa täysin mustavalkoisesti, niin enhän minä tehnyt mitään väärää. Minä olin sinkku, enkä ollut tilivelvollinen tekemisistäni kenellekään. Minä aidosti uskoin, että minun ja Tommin suhteella on mahdollisuus, enkä missään vaiheessa ollut vain seksin perässä. Yritin myös kohdella kaikkia osapuolia, myös Sallaa, parhaani mukaan. En tahallani aiheuttanut mielipahaa kenellekään, vaan yritin saada asiat toimimaan ja olin anteeksiantavainen. Näiden seikkojen perusteella ansaitsisin mielestäni onnellisen parisuhteen.
Mutta toisaalta, en ehkä kuitenkaan ansaitsisi, koska olen jo ensimmäisessä suhteessa tehnyt niin paljon virheitä. En ollut aina luottamuksen arvoinen, vaan valehtelin ja valehtelen yhä Sallalle. Parisuhteessa täytyy pystyä luottamaan toiseen ihan täysin. Uskon kuitenkin, että minuun voi luottaa. Olen oppinut virheistäni ja pyrin olemaan täysin rehellinen. Toinen seikka on, että minä olen vaikea kumppani. Osittain Tommin takia ja osittain vain hankilien luonteenpiirteideni takia. En sitten tiedä, ansaitseeko tällainen ongelmatapaus onnellista suhdetta.
Uskon kuitenkin ihan täysin siihen, että minulla on samanlaiset mahdollisuudet onnelliseen parisuhteeseen, kuin kenellä tahansa muulla. Olen oppinut virheistäni ja pyrin aina hyvään. En ole mielestäni milläänlailla paha ihminen, enkä tahdo pahaa kenellekään.
No, toinen anonyymi heitti ilmoille kysymyksen siitä, ansaitseeko Tommi enää onnellista parisuhdetta.
Se kysymys onkin vielä mutkikkaampi, kuin edellinen. Rehellisesti sanottuna, en usko, että Tommi pystyy onnelliseen parisuhteeseen. Hän on jollainlailla niin epätasapainoinen ihminen, ettei pysty hallitsemaan itseään, eikä erota oikeaa väärästä. Hänellä ei ole itsekuria eikä hän ymmärrä mitä tarkoittaa rehellisyys. Sanoisin siis, että tuollaisena ihmisenä, kuin hän nyt on, hän ei ansaitse onnellista suhdetta, eikä hän edes kykene siihen. Toki hänen suhteensa ovat silloin tällöin onnellisia, mutta huonoja hetkiä on liikaa, aivan kuten Sallan kanssa nyt.
En kuitenkaan toivo Tommille mitään pahaa, enkä milläänlailla toivo, että hän elää koko loppuelämänsä yksinäisenä ja onnettomana. Tiedän, että hän kykenee muuttumaan, kunhan vain itse tahtoo sitä. Yritin pitkään muuttaa häntä, mutta häneltä puuttuu se oma tahto ihan täysin, joten häntä on mahdotonta muuttaa. Sen oman tahdon löydyttyä hänellä kuitenkin on kaikki mahdollisuudet löytää oikea ihminen vierelleen ja elää onnellisena hänen kanssaan ja toivon, että joku päivä niin käy. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä, koska Tommi on iästään huolimatta ihmisenä täysin keskeneräinen.
Tällaisia ajatuksia asia minussa herätti, kertokaa toki, jos teillä on eriäviä näkemyksiä. Nyt täytyy jo juosta bussille ja kauppaan, olette rakkaita <3
Oon seurannu sun blogii alusta lähtien. Tää on tosi mielenkiintonen blogi ja en välitä vaikka mikään tässä ei oliskaan totta! Oot ihana ihminen ja vahva, vaikka ootkin tehnyt virheitä niin uskon että kaikki just ansaitsee sen toisen mahdollisuuden ja en usko että kukaan on oikeasti paha tai mitään sellasta. :)
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista :) Yritän jokaisesta virheestä oppia ja olla toistamatta sitä enää ja on ihanaa huomata, että muutkin ajattelevat minun ansaitsevan uuden mahdollisuuden.
Poista
VastaaPoistaelämä on sarja jaksoja: uusi ihmissuhde, tuorette ideaa, uutta ominaisuutta tai aivan täyttä muutosta. Älä pelkää jättäessäsi totutun. Uusi ei voi alkaa, ellei vanha ja kulunut ole poistunut. Kun on osannut "jättää" menneen, avautuu uusia ovia ja mahdollisuuksia. Jokainen avautuva ovi on mahdollisuus, josta jokainen valitsee, jatkaako eteenpäin vai jääkö paikalleen. Olen sitä mieltä, että kaikilla on oikeus onneen. Vaikka Tommi onkin mulkku, et voi kiistää, etteikö hän ole opettanut sinulle jotain. Et ole enää niin sinisilmäinen ja olet vahvenpi ihmisenä. Myös opit, millaisten ihmisteb kanssa et halua olla. Kun katson itseäni muutama vuosi takaperib, huomaan, kuinka omat ihmissuhteeni, entiset työpaikat ym ovat auttaneet löytämään itseni. En enää anna muiden käyttää kiltteyttä hyväksi: laitan itseni terveellä tavalla muiden edelle. Työpaikka, joka myös opetti minua: tiedän, etten halua tehdä sellaista ja sellaista työtä ja se, ettei tarvitse hyväksyä työnantajan paskaa kohtelua, vaan puuttua siihen. Kuinka taas entiset suhteet opettavat, että rakkaus on ehdotonta ja suhde vaatii kunnioitusta ja vastavuoroisuutta. Epäkohdista on uskallettava sanoa ja päästää irti, kun aika on.
Uskon, että oöet huomannut itse samanlaisia ajatuksia. Voit nähdä Tommin takia uusia puolia itsestäsi ja siitä, miten kokemus on sinua kasvattanut ja opettanut? Tai sitten, asia on vielä kesken, ettet huomaa opetusta. Tämän takia, olen alusta asti kertonut, että kaikki tapahtuu, kun niin on tarkoitettu tapahtuvan. Kaikella on tarkoituksensa. Ymmärrätkö nyt, mitä olen yrittänyt sinulle kertoa? Oletko sinä löytänyt tästä tilanteesta opetuksen, joka on kasvattanuy sinua ihmisenä?
Ps. Sinä ja Tommi molemmat ansaitsette onnellisen parisuhteen. Ehkä aika ja paikka on väärä?
Kommenttisi on niin totta, kun vain voi olla. Jokainen sana. Olen vihdoin ymmärtänyt, että on aika antaa Laurille täydet mahdollisuudet ja avata niitä uusia ovia, mutta se vaati Tommista luopumisen ja niiden vanhojen ovien sulkemisen. Sen olen nyt tehnyt ja parempi vaihe elämässäni voi alkaa. Jätän kaiken vanhan taakseni ja jatkan eteen päin.
PoistaVaikka viha Tommia kohtaan onkin melko suuri, niin olen silti myös kiitollinen hänelle. Niin kuin sanoit, hän on opettanut minulle paljon. Olen kasvanut ihmisenä ja aikuistunut. Uskon, että ajan kuluessa ymmärrän vielä uusia asioita, joita olen häneltä oppinut, enkä vain kykene vielä tajuamaan niitä. Vihdoin ymmärrän, mikä oli tämän kaiken tarkoitus ja olen helpottunut siitä, että se löytyi.
Ja minusta vihdoin tuntuu, että alan olla valmis olemaan Laurin kanssa. Aluksi epäröin, mutta lähdin silti hänen mukaansa. Nyt kaikki se epäilys on kuitenkin haihtunut ja voin olla aidosti onnellinen. Tommin en usko olevan valmis toimivaan suhteeseen tässä ja nyt, mutta ehkä hänkin vielä pystyy siihen jonain päivänä, jossain muualla.
Kiitos kommentistasi :)
Niin ja pakko kysyä, uskotko sinä Ada karman lakiin?
VastaaPoistaJollainlailla uskon, mutta toisaalta en. Uskon kyllä, että jokainen saa opetuksen tekemistään pahoista asioista, mutten sitten tiedä onko se opetus aina tarpeeksi. Kuten esimerkiksi minä petin Sallan luottamuksen ja olen kärsinyt siitä mielestäni ihan riittävästi. Haluan uskoa, että myös Tommi tulee kärsimään teoistaan jollain tavalla, sillä hän on mielestäni tähän mennessä päässyt kohtalaisen helpolla.
PoistaKyllä, uskon minä karmaan. En usko, että pettäjä tulee aina petetyksi yms., mutta uskon, että jonkin opetuksen jokainen saa "kostona" karmalta.
Toisen, kolmannen, neljännen... itse olen haksahtanut vehtailemaan tai vähintäänkin suutelemaan niin ollessani itse parisuhteessa, kuin toisten parisuhteessa olevien kanssa monen monta kertaa elämäni aikana, viimeisen kerran pari vuotta sitten. Olen helposti vetoa tuntevaa ja "helppoa" tyyppiä kai muutenkin, kuten tuolla jossain toisessa kommenttikentässä kävi ilmi... nyt kun koetan laskeskella, olen tainnut ansaita kahdeksannen kerran uuden mahdollisuuden viimeisimmän petosreissuni jälkeen.
VastaaPoistaJa niin, pettäjä ei ole eheä ihminen. Toinen asia on polyamoriset suhteet, joissa ei ole tarkoituskaan olla uskollinen, mutta silloinhan peli on selvä. Jos annetaan jonkun ymmärtää, että suhteessa on vain kaksi ihmistä, niillä pelisäännöillä mennään.
Eikä tämä ole ollut, tietenkään, mullekaan mitenkään epäselvää, sitä vain tulee vastaan kaikenlaista. Joskus suhteen huonous vain johtaa pettämään, ja jos kohtaa vetävän ihmisen, ja tämä sattuukin olemaan varattu... no. Olen itse ihminen, joka tuntee syvää yhteyttä toisiin ihmisiin. Sellainen morkkis näistäkin reissuista on kyllä tullut, etten suosittele kenellekään, ja toivon, että Adakin on oppinut tästä yhdestä uudesta mahdollisuudesta. ;) Peace & love, Moona
Itse pyrin aina suhteessa siihen, että suhteeseen kuuluu kaksi ihmistä, eikä ketään muita. Se oli tavoitteeni Tomminkin kanssa aikoinaan, Salla oli vain este, jonka kuvittelin olevan helposti ylitettävissä. Niin ei kuitenkaan ollut.
PoistaLaurin kanssa tahdon olla täysin rehellinen ja vaikka jossain vaiheessa tunsinkin vielä vetoa Tommiin, en lähtenyt kuitenkaan pettämään Lauria. En milläänlailla hyväksy pettämistä, koska en vain itse pystyisi siihen ja olen nähnyt läheltä sen seuraamukset.
Jollainlailla kuitenkin ymmärrän ihmisiä, jotka tuntevat vetoa useaan ihmiseen samaan aikaan. Olen kai itsekin sellainen, mutta onneksi pienet ihastukset menevät nopeasti ohi ja aito rakkaus kestää.
Itse tosiaan opin jo yhdestä uudesta mahdollisuudesta ja olen kiitollinen siitä. Kiitos kommentistasi, Moona :)
Miten sä kuvittelet eläväs parisuhteessa.Sää oot ns toinen nainen ja tuut sitä aina olemaan.Sä joko petät itse tai sua tullaan pettämään suhtees.Kannattais vähän ensin miettii kun alkaa vamppaan kaverinsa miestä ja avaan sille jalkansa ja nussia.Sä oot vie pahempi kuin pettäjä.Sä petät
VastaaPoistaitsees ja ystäviäs ja ihan kaikkia ympärilläs
Oletko kuinka pitkään seurannut blogiani? Tai lukenut montakin postausta?
PoistaOlen tällä hetkellä parisuhteessa, en Tommin kanssa, vaan ihan eri miehen, Laurin. En petä Lauria, eikä Lauri petä minua. En ole toinen nainen nyt, enkä tule koskaan enää olemaan, toivon ainakin niin.
Petin ystävääni kerran, mutta olen oppinut virheistäni ja haluan jatkaa eteen päin nyt. Aloitan puhtaalta pöydältä ja jätän Tommin taakseni.
^ Sinulle ano, joka laitoit viestin 20:10.. Millä perustelet sen, että Ada tulisi AINA olemaan "toinen nainen" tai se, että joko hän pettää tai häntä petetään? Ada on tehnyt virheen ja hän alkaa itse sitä ymmärtämään. Ymmärrän ehkä vihasi pettäjiä kohtaan tai että asia on sinulle arka. En itsekkään tykkää tuollaisesta käytöksestä ja vihaan, jos ihmisiä petetään. Mutta millä perustelet väittämäsi? Olisi ihan mielenkiintoista kuulla perustelut. Vai onko tarkoituksesi vain olla ilkeä ?
VastaaPoistaMielestäni ihminen muuttuu ja oppii virheistään, jos vain haluaa. Yleistys "kerran pettää, aina pettää" ei mielestäni pidä paikkansa. Jotkut oppivat kerrasta, toiset eivät ikinä ja muut ovat siltä väliltä. Yleensä pettäminenkin on niin tapauskohtaista ja valitettavan yleistäkin tuntuu olevan. En kuitenkaan voi ymmärtää väitettäsi, että Ada on aina toinen nainen tai hän pettää tai häntä petetään. Ilmeisesti et pidä Adasta tämän blogin perusteella ? Mutta olisi kiva kuulla sinultakin perustelut asiaan. Pettämistäkin on tutkittu niin paljon, joten tutkimustenkin pohjalta, ihminen voi muuttua. Tietenkin pettämiseen kynnys voi olla matalampi "olenhan jo kerran sen tehnyt" - asenteella.
Ja se, että Ada on pettänyt ystävänsä ja itsensä ja ihmiset ympäriltään. Mutta hänkin alkaa ymmärtämään tilanteen ja on maksanut oman hinnan hänen tekemisilleen. Niinhän se on, sitä niittää mitä kylvää, mutta Ada ottaa asiasta sentään opiksi, ja kun hän kukkaan puhkeaa, hänestä kasvaa todella kaunis, itsevarma ja vahva kukka !! <3
jännä, kun siltikään en tykkää pettämisestä ja vihaan, että ihmisiä petetään, mutta näen sen, että kadut tekoja. Ja kun kuulee tarinaa sinun huulilta ja kannalta, on se aivan eri asia. Tietenkin onhan se julmaa omalle ystävälleen tehdä nuin, mutta ehkä näin on vain tarkoitus.
Itsekään en ihan täysin ymmärtänyt anon (20:10) väitettä siitä, että olen aina toinen nainen. Olin kyllä toinen nainen jonkin aikaa, mutten ole sitä enää, enkä tahdo olla sitä enää ikinä. Voi olla, että tarkoitus tosiaan oli vain olla ilkeä ja se on ikävää. En ymmärrä, miksi joku ihminen saa nautintoa siitä, että tarkoituksella yrittää vain pahoittaa toisen mielen.
PoistaItse olen aina pyrkinyt siihen, että otan opiksi virheistä. Oli virhe kuinka suuri tai pieni tahansa, en tietenkään halua toistaa sitä enää uudelleen. Jotkut ehkä tosiaan ajattelevat, että voivat pettää uudelleen, koska ovat tehneet niin ennenkin. Minä en kuitenkaan ajattele niin, vaan ihan päinvastoin. Tein virheen kerran, mutta miksi toistaisin sen uudelleen?
Kiitos kannustavista sanoistasi. Ihanaa kuulla, että ymmärrät myös minun kantani asioissa <3
Ja mikä sitten on se toinen ja ensimmäinen nainen. Kun on "toisena" naisena suhteessa, yleensä kuitenkin tietää,missä mennään. Se "ensimmäinen" todellakaan välttämättä ei. Ja tästä seuraa vähän niinkuin automaattisesti se, että sille toiselle ollaan muissakin asioissa rehellisempiä kuin sille ensimmäiselle. Tunnustetaan pelkoja ja heikkouksia ja sitä rataa, missä kotona pitää vaan porskuttaa.
VastaaPoistaOlen kokenut itse tämän toisena olon, enkä kadu sitä edelleenkään. Se opetti minua ymmärtämään, että sanat "ei koskaan" ja "ikinä" ovat sen verran isoja, etten viitsi niitä enää viljellä. Se opetti nöyryyttä, ymmärrystä, että me ihmiset todella olemme heikkoja ja erehtyväisiä. Minäkin, joka en koskaan enkä ikinä!
Pettämistäkin on monta laatua. Oma maailmani ei enää kadu siihen, jos puoliso pitää jotain toista ihmistä ihanana, kauniinna, haluttavana. Mutta siihen se kaatuisi, jos olisin pulassa, eikä puhelimeen vastattaisi. Tai tili olisi tyhjennetty ja jääkaappi tyhjä. Tai muuten kokisin, että en voi luottaa siihen, että tuli mitä tuli, toinen on jollakin tavalla rinnalla.
Kyllä, olet täysin oikeassa! Itse toisena naisena huomasin sen, että Tommi oli kanssani täysin oma itsensä. Kun olimme kolmestaan Tommin ja Sallan kanssa, hän oli Sallaa kohtaan täysin erilainen kuin minua kohtaan ollessamme kahdestaan. Enkä usko, että hän oli Sallaa kohtaan ikinä niin avoin ja aito kuin minua kohtaan.
PoistaMinun kanssani hän uskalsi ottaa riskejä. Suhteemme ei ollut niin vakava, kuin "virallinen" seurustelusuhde, vaan otimme rennosti koko jutun. Kaikki mitä tuli mieleen, oli sallittua sanoa. Mikään juttu ei ollut liian tyhmä, outo tai ärsyttävä tehtäväksi. "Haista paska" oli vitsi, eikä siitä suututtu. Sille naurettiin yhdessä ja heitettiin ylävitonen päälle.
Ja tuon "ei koskaan" ja "ikinä" -jutun opin myös. Ne ovat niin laajoja käsitteitä, eivätkä ne yleensä pidä edes paikkaansa.
Viimeinen kirjoittamasi kappale sai minut miltei itkemään. Ymmärrän sanasi ihan täysin. "Oma maailmani ei enää kadu siihen, jos puoliso pitää jotain toista ihmistä ihanana, kauniinna, haluttavana. Mutta siihen se kaatuisi, jos olisin pulassa, eikä puhelimeen vastattaisi. Tai tili olisi tyhjennetty ja jääkaappi tyhjä. Tai muuten kokisin, että en voi luottaa siihen, että tuli mitä tuli, toinen on jollakin tavalla rinnalla." Tämä on ehkä paras asia, jonka Tommilta opin. Ja olen kiitollinen siitä.
Kiitos kommentistasi <3