Hän kuvittelee olevansa voittaja. Hän luulee, että on meistä se viisaampi. Hän luulee, etten ota yhteyttä, koska en voi. En ota yhteyttä, koska en halua. En jaksa enää tätä leikkiä. Minun on helpompi olla ilman häntä. Mutta yksi asia minua ärsyttää. Se, että hän luulee minun kärsivän, hän luulee, että hän on tuhonnut minut lopullisesti ja että yritän epätoivoisesti ottaa yhteyttä häneen. Ja hän nauttii siitä, tiedän. Mutta hän on väärässä. Minä olen itsenäinen ja vahva. Minä kykenen elämään elämääni ilman häntä ja aion näyttää sen hänelle. Jos hän tulee vastaan, minä moikkaan ja hymyilen. Vaikka minulla olisi kuinka huono päivä, vakuutan hänet siitä, että minä pärjään. Ja se tuhoaa hänet. Hän vihaa sitä, että minulla menee hyvin.
Tiedän, ettei tämä ole tässä. Tiedän sen ihan varmasti. Viimeeksikin kun vain annoin olla ja jätin hänet rauhaan, soitti hän minulle kuukauden päästä. "Mulla on ikävä sua". Mutta se ei auta tällä kerralla. Kaikki on jo sanottu, hän on teoillaan osoittanut minulle, ettei välitä enää. Ei hän kai ikinä oikeasti välittänytkään. Hän kuvittelee, että lakkaan olemasta, kun hän sulkee minut pois mielestään.
Hän vaihtoi puhelinnumeronsa ja luulee, ettei minulla ole sitä uutta numeroa. Minulla on.
Hän kuvittelee, etten tiedä hänen sähköpostiosoitettaan. Minä tiedän.
Hän luulee, etten uskalla mennä hänen ovensa taakse. Minä uskallan.
Hän on unohtanut postin olemassaolon. Minä en ole.
Mutta en ota yhteyttä, en vaikka kuinka tekisi mieli. Minulla on kaikki mahdollisuudet ottaa yhteyttä häneen, vaikka hän toisin luuleekin, mutta en ota. Vihaan häntä.
Mutta nyt lähden Laurille. Minä pärjään. Minä olen vahva, en anna Tommin vaikuttaa minuun enää.
Sinulla olisi miljoona syytä haastaa Tommi oikeuteen. Ihan oikeasti. Sinulla olisi miljoona syytä paljastaa hänet. Sinulla olisi miljoona syytä jatkaa ystävyyttä hänen kanssaan. Sinulla olisi miljoona syytä ottaa häneen yhteyttä. Mutta et tee niin. Se on oikeastaan oikein. Tommi ehkä luulee, että olet heikko. Mutta itse tiedät ettet ole, ja se riittää. Me tiedämme. Kuihduta Tommin puristava ote. Tommi on oikeastaan kuin Titanicissa Rosen suku. Vahtii jokaista liikettäsi. Irroita otteesi. Älä vastaa Tommin puheluihin. Se on sinulle parhaaksi. Irroita. -Beea
VastaaPoistaKiitos paljon Beea kommentistasi taas kerran :)
PoistaTuo oikeusjuttu tosiaan on käynyt mielessä, vaikka en siitä ole täällä puhunutkaan. Ei tietenkään milläänlailla vakavasti, enkä todellakaan aio siihen lähteä, mutta olen vain yksin mielessäni leikitellyt ajatuksella siitä, kuinka Tommi toimisi, kun saisi kuulla haasteesta.
En kuitenkaan tee enää mitään Tommin suhteen. Annan vain olla. Annan hänen nauttia siitä tunteesta, jonka hän nyt tästä "voitostaan" sai ja keskityn muihin asioihin. Ja niin kuin sanoit, tiedän itse, etten ole enää niin heikko kuin suhteemme alussa ja sen aikana, vaan olen kehittynyt ihmisenä paljon ja myös te tiedätte sen ja se on palkitsevaa.
Minä annoin niiden kaikkien tunteiden tulla, en piilottanut niitä Tommilta, enkä varsinkaan itseltäni ja olen nyt pääsemässä yli tästä. Uskon, että Tommilla se taistelu häntä itseään ja hänen ajatuksiaan vastaan on vasta alussa. Hänellä ne kaikki tunteet on padottu sinne sisimpään ja joku päivä ne vielä hyökkäävät sieltä ulos.
Annan nyt Tommin vain mennä ja jatkan eteen päin. Itseni takia. Kiitos, Beea <3
Ja nyt jumalauta höpö höpö. Jos oikeasti ét osaa lopettaa, vaan mietit "miljoinia syitä" olet sata kertaa syvemmällä kuin Tommi tai Salla pääsee -tai aikoo mennä.
VastaaPoistaYksinkertainen neuvo: lopeta, ei sinua tavoita. Miksi siis toistaa sitä, turhaa puhetta. Sinä olet jollain retkelä, jota neuvot ei tavoita, ja aiot sen totuetaa. Väläytät meille syitä miksi, mutta et kerro niitäkään, kun ethän voi.
Jos jotain olen maailmasta oppinut, se on, tee mitä teet. Olet jo itse selittänyt sille syysi,
Kuten Beea tuolla alempana kommentoikin, niin myös minä jäin hieman miettimään kommenttiasi. Ei siis sillä, että ajatuksesi olisi jotenkin väärä tai jotain, vaan en vain oikein löytänyt tekstistäsi sellaista punaista lankaa, jota seurata.
PoistaYritän kyllä parhaani mukaan kuunnella neuvoja, joita minulle annetaan, mutta minun elämäni tämä loppujen lopuksi on ja viimekädessä minä teen ne päätökset. Välillä ne ovat oikeita ja välillä vääriä, mutta riski on aina otettava.
Ärsyttää lukea sun blogiasi, kun keskityt koko ajan vain Tommiin ja siihen, kuinka vannot ettet ota yhtettä blaablaa. Maailma on pullollaan samalaisia uhoajia. Jotku kärsii huonoaaa suhteessa, mutta eivät lähde. Jonkun perheissä koetaan väkivaltaa, mutta ei puututa asiaan, kun luullaan, et niin sen täytyy olla. Ei päästetä irti, kun ei vain ymmärretä, että itse ei tarvitse tuommoista hyväksyä. Itseä ei tarvitse kituuttaa vain toivon avulla, että asiat muuttuu tai että kai minä ansaitsen tämän. Ärsyttää ihmiset, jotka antaa itseään kohdeltavan niin paskasti, kun ei tarvi. Ei vain tajuta omaa arvoaan. Sinäkin pyörität omia ajatuksia tommi ympärillä niin paljon, että etkö tosissasi ansaitse parempaa ajateltavaa? Anna olla. Joka postaus pyörii Tommin ympärillä. Ei ne sanat vaan teot.
VastaaPoistaEn pakota ketään lukemaan blogiani ja kirjoitan tänne ajatuksia, joita juuri sillä hetkellä pyörii päässäni. Tämä on minulle kuin päiväkirja, enkä näe mitään syytä jättää joitakin asioita sanomatta täällä, vaan kerron kaiken juuri niin kuin ajattelen.
PoistaTiedän, että ulkopuolisen on ehkä helppoa tulla sanomaan, että "unohda Tommi" tai "kerro Sallalle". Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, kuin voisi kuvitella. Ei ihmistä, joka on ollut elämäni keskipiste puoli vuotta, voi unohtaa päivässä. Ei edes viikossa, eikä kuukaudessa. En voi unohtaa Tommia ikinä, mutta toivon, että opin elämään tämän asian kanssa. Hän on kuitenkin ihminen, kenen kanssa koin ensimmäistä kertaa kaiken. Ei sitä unohda ihan noin vain.
Tuo "minä ansaitsen tämän" -ajatus lienee melko paljon yhteydessä itsetunnon kanssa. Ihmiset, joilla on vahva itsetunto, pystyvät ymmärtämään, että he ovat arvokkaampia ja pääsevät helpommin irti mainitsemistasi tilanteista. Ne ihmiset taas, joiden itsetunto on syystä tai toisesta huono, kuten minä, eivät pääsekään eroon tilanteista niin helposti, eivätkä aina heti ymmärrä, että tilanne on huono heille ja heillä on mahdollisuus parempaan.
Nyt vihdoin olen kuitenkin pääsemässä eroon tästä ja siirtämässä sanoja teoiksi.
Päästä jo irti Tommista. Anna sen miehen mennä. Elämässä ei ole voittajia ja häviäjiä tällaisissa asioissa. Vaikutat kirjoitustesi perusteella jopa hieman sairaalta... Lopeta Tommin ajattelu ja koston hautominen. -S
VastaaPoistaNyt annan Tommin mennä. En ota yhteyttä häneen enää milläänlailla, annan hänen jatkaa valhettaan Sallan kanssa ja keskityn omaan elämääni. Kosto kyllä pyörii vieläkin mielessä, mutta en aio sitäkään tehdä. En hyötyisi siitä mitään, eikä hyötyisi kai kukaan muukaan. Ajatuksia on vain niin vaikea hallita, enkä voi mitään sille, että aina nähdessäni Sallan muistan automaattisesti myös Tommin. Ja näen Tommiakin sen verran usein, että kaikki palaa mieleeni lähes päivittäin. Yritän kuitenkin alkaa suhtautua kaikkeen neutraalisti ja olla välittämättä enää :)
PoistaJäin miettimään toisen anonyymin kommenttia. Retkellä? Anteeksi vain, mutta olen itse kokenut samoja asioita. Luin kommenttisi monta kertaa, mutta en ymmärtänyt yhtään. Ehkä mä tosiaan olen retkellä. Mulle on monesti sanottu, että sä et todellakaan ole realisti. Mutta miksi olisin? Mä olen täysiverinen humanisti ja neuvon omaperäsesti, mutta jokasen neuvon oo kokenu itse. Ei Adankaan tilanne ole täysin realistinen ja siksi en usko, että siihen auttaisivatkaan viha tai huuto kommentit... Ja lisäksi: yksinekertainen neuvo sulle: tuntemattomia ovat rakkauden tiet. Retkellä siis todellakin ollaan. - Beea
VastaaPoistaMinäkään en täysin ymmärtänyt toista anonyymia, mutta ehkä me tosiaan olemme retkellä.
PoistaMinäkään en pidä itseäni realistina, vaan leijun omissa haavemaailmoissani melko usein. Jotkut ehkä pitävät sitä hulluna tai outona, mutta en minä. Täydellinen realismi on vain tylsää, kyllä välillä pitää irtautua todellisuudesta, muttei kuitenkaan liian pitkäksi aikaa ;)
Viha- tai huuto kommenteista ei tosiaan ole kovinkaan paljon hyötyä. Negatiiviset kommentit ovat tietysti asia erikseen ja ne tsemppaavat eteen päin, mutten ole ikinä ymmärtänyt niitä "sä oot huora" -kommentteja, joissa ei vain ole mitään järkeä.
Retkellä täällä tosiaan ollaan, ihan itse kukin :D
Kommentoin tänne ensimmäistä kertaa, mutta tahtoisin vain kysyä, että ansaitsetko mielestäsi enää onnellista parisuhdetta?
VastaaPoistaKiitos, että kommentoit :) Tämä olikin yksi mielenkiintoisimmista saamistani kommenteista, enkä osaa vastata siihen yksiselitteisesti. Tässä olisi kai jopa aihetta postaukselle, voisinkin kirjoittaa siitä tänään :)
PoistaTottakai jokainen ansaitsee. Ehkä Ada on tehnhyt väärin, mutta eikö hän ole aina ollut se joka on pitänyt toisista huolta? Ada on nostanut esimerkiksi Tommin kaiken pahan jäljiltä aina vain ylös? Ehkä tuota samaa voisi kysyä kyseiseltä Tommilta.
VastaaPoistaJoo, minäkin periaatteessa ajattelen ansaitsevani, mutta kuitenkin jokin pieni ääni minussa huutaa, etten ansaitse parisuhdetta enää. Äh, monimutkainen juttu. Kirjoitan siitä kohta ihan erillisen postauksen ja pohdin tuota Tommi juttua myös, kiitos kun toit senkin esille :)
Poista