Paina pää maahan ku painaisit sen mun syliin, mee turvaan heinikkoon ku vetäisit peiton pään yli

Kello on puoli kolme yöllä. En saa unta. Mietin vain kaikkia asioita, menneisyyttä, Tommia. Ystäviä, joita minulla on ollut, tekemiäni virheitä.

Kohta alkaa loma. En saanut töitä, joten istun tyhjän panttina koko kesän. Ei suunnitelmia, ei rahaa tehdä mitään. Voihan sitä toki pitää hauskaa ilman rahaakin, mutta ei hirveämmin innosta kun olen yksin.

Kesä stressaa. Mitä jos käy taas niin kuin joululomalla? Kaikki lähtee käsistä, menetän kontrollin ihan täysin? Tarvitsen rutiineja, jotain järkeävää tekemistä, jotain mitä on pakko tehdä. Tommi ehdotti, että aloittaisin jonkun harrastuksen. Hahhah, en minä osaa mitään. En jaksa, en halua opetella, minua väsyttää liikaa. Nukun koko kesän, jos nyt ylipäätään saan unta. Unilääkereseptin saisin kuulemma, jos vain haluan, mutta en viimeeksi halunnut. En halua, että opin jo tämän ikäisenä nukkumaan vain lääkkeillä, lääkeriippuvuus siitä syntyy, tiedän sen jo nyt. Se on viimeinen keino, vasta sitten kun mikään muu ei auta.

Nyt tyydyn vain valvomaan, mikäs tässä kun ei ikinä väsytä. Uuvuttaa vain, en sitten tiedä onko se parempi vai pahempi, mutta näillä mennään.