Sivut

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Eilen vielä päätin elää ilman sua

Tommi pyysi kahta viikkoa aikaa kertoa kaiken ja se aika menee umpeen sunnuntaina. Tuskin hän kertoo, mutta päätin jo, etten päästä häntä helpolla. Alan muistutella itsestäni huomenna.

Kai olen vain niin vittumainen ja katkeroitunut, mutten malta odottaa huomista. Tommilla on taas uusi työpaikka ja aion ilmestyä sinne huomenna vain muistuttaakseni olemassa olostani. Hän on töissä sellaisessa paikassa, että voi mennä sinne "viattomasti" ja väittää, etten tiennyt hänen olevan siellä. Kuulin siitä tänään vahingossa, joten hän ei tiedä minun menevän sinne tarkoituksella ja hänen takiaan.

En aio puhua mitään, en aio edes moikata, mutta käyn vain siellä ja varmistan, että hän näkee minut. Muistaa taas, mitä menettää. Voi verrata minua siihen, minkä on valinnut.

Ei, en haluaisi olla Sallan tilalla. Mutta en myöskään toivo sitä paikkaa kenellekkään muulle, en edes Sallalle. Tommi ei ansaitse ketään. Eikä kukaan ihminen tässä maailmassa ole niin paha, että ansaitsisi olla Tommin kumppani. Ainakaan tuon Tommin, kenet tällä hetkellä tunnen.

En oikeastaan tiedä, että mitä haen takaa sillä, että haluan Tommin ottavan yhteyttä minuun vielä. Kai yritän jonkinlaista kostoa, en kylläkään tiedä vielä, että mitä aion tehdä. Periaatteessa haluaisin paljastaa kaiken, mutta en vain uskalla. Itseni takia, enkä myöskään halua riskeerata Sallan elämää ja terveyttä.

Aiemmin minua varoiteltiin siitä, että ei pidä katkeroitua ja alkaa janoamaan kostoa, mutta niin tässä kai on nyt käynyt. Tavallaan kaipaan Tommia, sitä Tommia, kenelle pystyin puhumaan kaikesta, kuka oli minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä maailmassa. Sitä, joka löysi aina ne oikeat sanat ja jolle annoin aina vain uudestaan anteeksi. Mutta vihaan tätä nykyistä Tommia, enkä halua sääliä häntä yhtään. Toivon, että hän saa opetuksen ja tajuaa, miltä minusta ja pian varmasti myös Sallasta tuntuu. Toivon, että hän tajuaa, kuinka paljon tuskaa hän on onnistunut aiheuttamaan, joko tietoisesti tai vahingossa, mutta silti.

Kuinka monelle ihmiselle hän aikoo vielä tehdä tämän saman? Haluan estää sen, että hän pääsee enää tuhoamaan kenenkään muun elämää. Haluan, että hän todella tajuaa, mitä hän on tekemässä. "En mä petä, en mä valehtele." Hän ei ymmärrä tekevänsä väärin ja sen haluan muuttaa. Hän ei tule sitä ikinä tajuamaan, ennen kuin joku todella opettaa sen hänelle, eikä se oppi mene perille mitenkään kauniilla tavalla. En olisi halunnut olla se opettaja, mutta ei minulla kai ole muutakaan vaihtoehtoa.

En vielä tiedä, että mitä aion tehdä, mutta aloitan siitä, että ilmestyn Tommin työpaikalle huomenna. Toivon, että hän on töissä.



Moni teistä varmasti tuomitsee suunnitelmani täysin, mutta olen miettinyt tätä jo pitkään. Sen tiedän, että en ikinä pääse eroon tästä asiasta, ennen kuin tiedän Tommin saaneen ansionsa mukaan. Näin minä suunnittelen nyt ja tämän suunnitelman ajattelin tosissani toteuttaa. Se vain on vielä hieman kesken, mutta ehdotuksia saa toki antaa.

Palataan asiaan huomenissa, kun tulen Tommin työpaikalta, heips!

7 kommenttia:

  1. Oon lukenut sun blogin alusta loppuun ja mun on pakko sanoa, että älä tuhlaa omaa aikaas enään ollenkaan Tommiin. Älä mieti kostoja tai yhtään mitään. Anna asian vaan olla. Uskon ja kuvittelen, ettei se helppoa tule olemaan, mut sä pilaat vaan oman elämäs murehtimalla häntä. Sä olisit ollut valmis taistelemaan Tommista vaikka se ei sitä todellakaan olisi ansainnut. Toivottavasti et loukkaannu, mutta se ei ole mitään muuta sun kanssas tehnyt kuin käyttänyt sua hyväksi. Jos se oikeasti haluaisi olla sun kaveri, niin silloin se sitä olisi eikä murehtis sitä mitä Salla miettii. Ja niin kuin yhteen postaukseen olit kirjoittanut Tommin sanovan "en mä Sallaa petä". Jos täysi-ikäinen ihminen ei oikeasti osaa myöntää pettäneensä, niin silloin se ei myöskään sitä sun kohdallasikaan olisi lopettanut. Tommi ei tiedä mikä on oikein ja mikä on väärin. Sun on oikeasti parempi olla kokonaan ilman Tommia. Toivottavasti Sallakin joskus näkee millainen henkilö miehensä todella on. Mutta jos päätät kertoa Sallalle kaiken itsestäsi ja Tommista, niin todella toivon, että Salla ymmärtää asian vakavuuden ja jättää Tommin, eikä palaa takaisin hänen luokseen. Sallankin olisi paljon parempi ilman Tommia. En tiedä kuinka moni muu lukija olisi samaa mieltä kanssani, edes osittain, mutta jos sä todella välität tästä Laurista niin pidä siitä kiinni jos saat mahdollisuuden siihen ja taistele hänestä. Unohda Tommi, saat varmasti jonkun paremman kaverin/ystävän itsellesi. Haluan kuitenkin vielä sanoa, että vaikka tämä vaikuttaakin siltä, että olen Tommia vastaan niin en todellakaan ole. Sanoisin, että Tommi on mukava jos haluaa, mutta mukavempi ja kivempi hän todella olisi jos pitäisi lupauksensa. Edes muutaman kerran enemmän. Mulla olisi niin paljon sanottavaa ja kysyttävää, mutta kirjoitin jo niin pitkän kommentin etten jaksa enään käyttää aivojani. Toivottavasti saat asiasi kuntoon, sä olet kyllä vahva ja pärjäät varmasti ilman miehiä. Itselläni jos olisi tällainen tilanne ollut niin en usko, että olisin niinkään kauaa jaksanut olla toinen nainen niin kuin sinä.

    VastaaPoista
  2. samaa mieltä kuin ylempi anonyymi. Susta tuntuu, ettet pääse asian yli, eikä se käykään nopeasti.
    Keksi itsellesi tekemistä, mitä vain. Keskity miettimään Lauria, töitä, koulua.. haaveile vaikka matkoista, suunnittele elämääsi, tee itsellesi vaikka tiettyjä arkirutiineja, jotka hoidettava. Et pääse eteenpäin, jos kaiken valveillaoloaikasi käytät tämän asian vatvomiseen. Eniten kai mietit sitä, miten ihana "entinen" Tommi oli. Sitä ihmistä ei ole,eikä ole ollut. Sen mukavuuden taustalla on koko ajan ollut petos ja itsekkyys. Tao tämä päähäsi ja päästä irti. Se ei käy päivässä..
    Toki Salla ansaitsisi tietää totuuden, mutta mieti mitä sitten kun olet kertonut? Onko se vaivan arvoista? Helpottaako se oikeasti oloasi?

    Kun rupeat miettimään tätä asiaa, ravista ajatukset ulos, joka kerta. Tai järkeile ne, älä mieti tunteella. Minut jätettiin 3-vuotisesta suhteesta kuukausi sitten, ei draamaa ei mitään.. mutta kaksi viikkoa annoin aikaa parkua ja pohtia ja ja ja katkeruuskin tuli, viha, kaikki. Nyt helpottaa, en ole katkera, välillä surettaa edelleen , mutta kaikki ajatukset paluusta yhteen karistan vain pois mielestäni,koska tiedän sen ettei hän takaisin tule. piste.

    VastaaPoista
  3. On tosi vaikeaa laskea irti siitä "mitä olisi voinut olla" ajatuksesta. Mutta sulla olisi nyt jotain, joka oikeasti jo on. Laurin kans juttelette, hän on sillä tavalla läsnä, siitä on jo tullut jotain! Jotain hyvää.

    Olen ylempien Anojen kanssa ihan samaa mieltä, ravista irti, anna olla.

    Usko mua: Tommi on rangaistuksensa saanut. Hän joutuu itsensä ja tekojensa kanssa loppuelämänsä elämään, ja mitä enemmän tekojaan kieltää, sen enemmän ne hänen eteensä kaartuu.

    Älä anna Tommin tekojen kaartua sun elämän poikkipuuksi.

    VastaaPoista
  4. Samaa mieltä edellisten kanssa. En tuomitse suunnitelmaasi, mutta uskon että Tommiin sattuu enemmän nähdä kuinka sinä pääset joskus asian yli ja et enää edes huomaa häntä, samoin kuin kukaan muukaan joka on saman kokenut. Jos sattumalta näet häntä älä kiinnitä häneen mitään huomiota. Ole vahva ja näytä että olet luonteesi ja rehellisen mielipiteesi kanssa suuremmassa arvossa kuin hän. :) ole vahva. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Kaikille anonyymeille kiitos kommenteista :)

    En oikeastaan osaa vastata mitään järkevää, asiaa tuli teiltä niin paljon ja hyviä neuvoja myös, kiitos. Aion nyt laittaa Laurin etusijalle ja tehdä kaikkeni hänen eteensä. Tämä Tommi juttu saa nyt jäädä taka-alalle. Kyllä minä jotain vielä kehittelen Tommin suhteen, jos siltä tuntuu, mutta nyt keskityn Lauriin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin sinulle eilen tuon ylimmäisen viestin, ja todella toivon että saat elämäsi järjestykseen. Älä anna kenenkään pilata elämääsi. Äläkä varsinkaan anna Tommin vallata mieltäsi ja tunteitasi niin. Pidä pää pystyssä ja haaveile tulevaisuudesta. Suunnittele kivoja reissuja ja pidä hauskaa! Oot nainen parhaassa iässä ja sitä olet vielä monen monta vuotta. Älä jää katumaan tekojasi, vaan anna mennä. Elämä on liian lyhyt, että jäisit katumaan mitään. Toivottavasti sinusta ja Laurista tulee jotain. Jotain suurta, mutta jos ei niin ei muuta kuin nenä pystyyn ja uusia seikkailuja kohti. :) Apua, kamalaa! Kirjotan niin kuin olisin joku vanha akka, vaikka itse olen 21. :D

      Poista
  6. Itsekin yritän ajatella niin, että mitään ei kannata katua. Se ei auta, eikä tee asioita tekemättömiksi, joten yritän vain elää hetkessä ja unohtaa menneet.

    Tulevaisuus on sitä varten, että voi korjata tehdyt virheet ja oppia niistä :)

    Haha, ihan hyviä kommentteja nuo olivat, kiitos niistä :D

    VastaaPoista