"Joskus neljän jälkeen" näyttää olevan melko laaja käsite. Kello on puoli viisi, eikä herrasta ole edes kuulunut mitään. Minulle on täysin selvää mitä aion hänelle sanoa, kunhan hän nyt joskus ilmestyy, jos ilmestyy.
En edelleenkään luota siihen, että hän edes tulee, mutta jos hän ei kahteentoista mennessä ilmaannu, soitan hänelle. Aivan sama missä tai kenen kanssa hän silloin on, mutta minä soitan.
Minulla on erittäin selvät ehdot ystävyytemme jatkumisen suhteen, enkä usko, että hän niihin suostuu, mutta niitä aion vaatia.
Ensinäkin haluan, että voin soittaa tai tekstata hänelle silloin kun haluan. Jos minulla tulee asiaa, minä soitan. Oli hän kenen kanssa tahansa. Hän lisää puhelinnumeroni puhelimeensa, eikä joka kerta etsi sitä puhelinluettelosta. Hän soittaa minulle omalla numerollaan, eikä tuntemattomalla. Hän voi tulla kanssani kahville keskustaan, eikä pelkästään toiseen kaupunkiin. Hän voi moikata minua kun tulee vastaan. Hän voi halutessaan tykätä facebookissa kuvistani, eikä vain kertoa chatissa, että tykkäsi siitä.
Ei hän suostu ehtoihini, ei ikinä. Eikä tämä tule toimimaan. Minulla on Lauri ja hänellä Salla. Emme me ole ystäviä enää tämän päivän jälkeen, en usko ainakaan.
Hyvästit eivät tule olemaan helpot, mutta minä yritän. Laurin takia. Ja vähän ehkä myös itseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti