Tommi soitti puoli kuudelta, haki minut meiltä ja kävimme vain ajelemassa. Aloin itkeä heti kun pääsin autoon, joten emme menneetkään kahville.
Puhuimme vakavasti ensimmäisen kerran varmaan ikinä. Koko keskustelu oli niin sekava, että en jaksa sitä edes kokonaisuudessaan tänne selittää, mutta siis pääpiirteittäin sanoin Tommille, että haluan Sallan tietävän ystävyydestämme, hän sanoi, ettei käy ja riitelimme siitä koko matkan. Tommi ehdotti, että pitäisimme taukoa ystävyydestämme kuukauden tai pari. En suostunut, ei siitä olisi mitään hyötyä kuitenkaan. On helpompi vain jättää hyvästit ja yrittää unohtaa. Sanoin, etten aio valehdella Laurille. Sanoin, että Tommin koko parisuhde perustuu valheeseen. Se on valhe. Olin kuulemma Lopulta Tommi ajoi meidän pihaan, riitelimme siinä vielä hetken, kunnes minä nousin ylös autosta.
"Mä en kerro Sallalle mitään, mitä meidän välillä on käynyt. Mä en kerro kenellekkään. Se jää meidän kahden välille, ikuiseksi salaisuudeksi, älä huolehdi siitä. Mä pidän salaisuuden, ihan vaan sun takia. Oli kiva tuntee, anteeks kaikesta, älä muistele pahalla. Hyvästi."
Löin auton oven kiinni ja menin kotiin.
Juuri kun pääsin sisään ja sain kengät pois jalasta, puhelin soi.
"Kenelle mä tästä eteen päin soitan, kun mun on paha olla? Mitä mä teen, kun mä tarvitsen ystävää?"
"Soita Sallalle, se on ainut kuka sulla enää on. Ja se on ihan sun oma vikas. Mä en merkitse sulle mitään, mä en ole minkään arvoinen. Niin kuin mä just äsken sanoin, niin älä muistele mua pahalla. Mä olen pahoillani, että tän piti mennä näin."
"En mä voi puhua Sallalle. Ei sitä kiinnosta, ei se halua kuunnella. Ei mulla ole muita ystäviä kun sä."
"Katso nyt jo peiliin. Sä laitat Sallan kaikkien edelle. Sä et arvosta sun ystäviäs. Mä vihaan sua. Ja tällä kerralla mä todella, todella tarkoitan sitä."
"Mitä mun pitää tehdä, että mä saan anteeks? Mä välitän susta, mä haluan olla sun ystävä."
"Kerrot Sallalle, että sä haluat olla mun ystävä. Se joko hyväksyy sen tai ei, mutta sä kerrot. Muuten tää oli tässä. Lauri tietää kaiken, mä en salaile siltä mitään. En vaadi sua kertomaan menneisyydestä mitään, mutta sä kerrot, että me ollaan ystäviä."
"Anna mulle aikaa jooko, juhannuksen yli edes. Anna mulle vähintään kaks viikkoa."
"Sulla ei Tommi kuule ole mitään muuta kun aikaa. Soita kun oot kertonu. Sitä ennen mulla ei ole sulle mitään asiaa."
Olen ihan tyytyväinen, että tämä meni näin. Ei minusta ja Tommista mitään läheisiä ystäviä enää tule, mutta kahvitteluseuraksi hän kyllä kelpaa. Sellaiseksi, kenelle voi soittaa, kun muut eivät vastaa. Sellaiseksi, kuka kuuntelee, kun muut eivät jaksa.
Mutta salassa en tätä enää jatka. Saa nyt nähdä, kertooko hän ikinä Sallalle, vai oliko tämä tässä. Kyllä minä uskon, että kertoo. Jos ei kerro, niin annan vain olla. Unohdan.
Kommentoin nyt ekaa kertaa tänne mutta on pakko vaan sanoa että pidä hyvä tyttö nyt kiinni siitä laurista! :) uskon että joskus kun sun ja tommin juttu on kokonaan ohi, sillai ettette edes juttele tai mitään muutakaan, tuut ajatteleen että "miten mulla kesti näin kauan tajuta että mun on paljon parempi ilman tommia", mulla nimittäin kävi just noin. Sillä hetkellä luulee että se ihminen on kaikki kaikessa, mutta oikeesti ei se niin meekkään, se pitää vaan kokee ja ymmärtää. Ton käsittäminen on varmasti tullu sulle jo selkeemmäkskin kun oot tavannu laurin :) kaikkee hyvää teille! :)
VastaaPoistanimim. koulujenloppuna myös uuteen mieheen tutustunu ja tää ihastumisen ja onnellisuuden tunne on mahtava!!
Lauria en päästä menemään, hän on täydellinen! Ja juu, olen nyt jo alkanut tajuta, että ilman Tommia on ehkä sittenkin parempi. Siksi eilen otin riskin, jätin hyvästit ja häivyin. Hän vain välitti liikaa ja soitti perään. Sekin oli kyllä ihan kiva huomata, että hän välitti tosissaan.
VastaaPoistaAnnan tämän Tommi jutun nyt olla, en tuhlaa yhtäkään ajatusta sille ennen kuin Tommi soittaa ja nautin ajasta Laurin kanssa! :)