Tyttö tuollainen

Minua pyydettiin kertomaan lisää itsestäni ja mietin, että mitä kertoisin. Mitä voin kertoa ilman, että olen liian tunnistettava? Mitä haluatte kuulla? Minkälainen minä olen? Kuka minä loppujen lopuksi olen?

Olen huono kuvailemaan ihmisiä, mutta erityisen vaikea on kertoa itsestään. Millainen olen omasta mielestäni? Millaisena muut minut näkevät? Kun mietin itseäni, mieleeni herää vain todella paljon kysymyksiä. Olen kiltti. Vai olenko? Olen kertonut teille aiemmin, että olen harrastanut seksiä kaverini poikaystävän kanssa, se ei ole kovin kilttiä, eihän? Olisin sanonut myös, että olen luotettava, mutta aiemmin kertomani asiat kumoavat myös sen väitteen.

Aloitetaan ulkonäöstä, siinä ei ole niin paljon ristiriitoja, kuin luonteen kuvailussa. Jokaisella teistä on varmasti minusta jonkinlainen mielikuva. Olette kehitelleet päähänne kuvan siitä, miltä minä näytän. Vähän niin kuin kirjoissa jokainen hahmo kuvitellaan jonkin näköiseksi, eikö? Ja sitten kun nähdään kirjaan perustuva elokuva, se omassa päässä oleva kuva siitä hahmosta rikkoutuu ja elokuvassa hahmo onkin ihan erinäköinen, kuin millaiseksi olet sen kuvitellut. No, pilaan tämän teidän mielikuvan minusta nyt. Kovin tarkasti en tietenkään voi kertoa, sillä pelkään kiinni jäämistä.

Olen vaalea hiuksinen. En nyt varsinaisesti blondi, mutta enemmän vaalea- kuin tumma hiuksinen. Meikkaan hillitysti, sillälailla, että muut huomaavat minun meikanneen, mutta en liian paljon. Pukeudun aikalailla "normaalisti", jos niin voi sanoa. Ihan perus farkut ja toppi -yhdistelmiä, ja sellaista. Jokin juju asussa pitää aina olla, näyttäviä koruja tai muuta, mutta ei mitään liian räväyttävää. Olen - en nyt pitkä, mutta en lyhytkään. Sopivan pituinen kuulostaa hyvältä. En nyt tiedä, onko painolla mitään väliä, mutta siitä kerrottakoon sen verran, että normaalipainossa mennään, ei ali- eikä ylipainoa. Kuulostaapa tylsältä ja niin kuin sanoin, olen huono kuvailemaan ihmisiä.

No, sitten se luonne. Kaiken perusteella, mitä olen tänne kertonut, en varmastikkaan vaikuta kovin hyvältä ihmiseltä, mutta väittäisin silti olevani kiltti ja rehellinen. Sanon mielipiteeni suoraan, mutta yritän silti olla loukkaamatta muita. Yritän muotoilla asiat niin, etteivät ne satuta toista. Jos olen vihainen, kerron sen toiselle ja kerron myös syyn. Vihaan sitä, että pitää arvuutella, miksi toinen on vihainen tai surullinen. Kun asioista puhuu suoraan, ei tule epäselvyyksiä.

Olen myös periksiantavainen. En jaksa väitellä asioista, enkä aiheuttaa turhaa riitaa. Tietysti pidän puoleni, jos jollain on aivan päätön idea, johon en vain yksinkertaisesti halua suostua, tai josta on harmia jollekkin, mutta en jaksa väitellä pikku asioista.

Koulussa olen surkea tutustumaan uusiin ihmisiin, en vain yksinkertaisesti osaa olla siellä oma itseni ja se lienee pääsyy siihen, miksi en viihdy koulussa. Olen aikoinani saanut jonkin tyhmän roolin, josta en enää pääse eroon. Olen se hiljainen ja se, joka on aina yksin. Se, joka jää ilman paria. Mutta vapaa-ajalla olen erilainen. Juttelen mielelläni ihmisille, tuntemattomillekkin. Kassajonoissa, puiston penkillä, bussissa. Pientä, viatonta juttelua turhan päiväisistä asioista. Ajankuluksi jonottaessa tai vaikka vanhusten iloksi kauppakeskuksen käytävällä.

Olen avulias ja autan tuntemattomiakin, jos näen heidän olevan pulassa. Naista vaunujen kanssa ulos bussista, vanhusta pakkaamaan ostoksensa kassalla. Ihan arkisia tilanteita, mutta yritän olla hyvä muille. Piristää heidän päiväänsä. Hymyilen myös paljon. Minusta ainakin on kiva, jos joku hymyilee minulle, joten teen niin muille. Ei nyt mitään pelottavaa virnettä ja jatkuva tuijotus, mutta pieni hymy on aina hyväksi.

Itseään on tosi vaikeaa kuvailla. En oikeasti tiedä, mitä kertoisin. Eipä kai nyt tule muuta mieleen, kyselkää toki, jos jotain tulee mieleen!