Missäköhän Lauri on? Mitä hän tekee ja kenen kanssa? Onkohan hänellä hauskaa? Ajatteleekohan hän minua? Onkohan hänellä jo joku uusi? Miksi hän ei vastaa viesteihini enää?
Viimeeksi, kun puhuin Laurin kanssa, hän sanoi ajatelleensa minua todella paljon silloin, kun on ollut yksin. Ovatko nekin vain sanoja ilman merkitystä? En enää tiedä keneen luottaa ja keneen ei. Tommi vei uskoni kaikkiin miehiin. Kuvittelen kokoajan, että kaikki ovat samanlaisia kuin Tommi. Odotan pahinta ja olen valmistautunut pettymään. Ehkä ihan hyvä niin, koska silloin onnistumiset tuntuvat tuplasti paremmilta. Kunhan niitä onnistumisia nyt tulisi. Kunhan Lauri vastaisi minulle.
En jaksa odottaa enää! Olen aina ollut sellainen ihminen, että haluan kaiken tässä, heti ja nyt. En kohta, en huomenna, en viikon päästä vaan nyt. Se on huono piirre, tiedän, mutten voi sille mitään. Ehkä hän vastaa huomenna. Siihen asti jaksan odottaa. Mutta mitä sitten? Laitanko sen sadannen viestin ja totean, ettei hän taaskaan vastaa, vai luovutanko vain? En halua luovuttaa. En ole luovuttajatyyppiä. Mitä minä teen? Odotanko vain?
Kyllä hän vastaa. Pakko vastata. Hän piti minusta todella. Ei hän ollut vain seksin perässä, ei varmasti. Minä odotan.
Hyvä että jaksat odottaa, niin minunkin täytyy... Odotan ja katson kiinnostaako häntä. Jos hän ei mitenkään itse kommunikoi, en minäkään aio roikkua hänessä. Vaikea asia... Tarvitaan vain kärsivällisyyttä. Toisaalta uskon että kyllä aika haavat parantaa:) niin läy toivottavasti myös sinulle!
VastaaPoistaOdottaminen on turhauttavaa, mutta ei tässä muukaan auta. Ja niin kuin sanoit, aika parantaa haavat tai ainakin haalentaa niitä. Kiitos ja tsemppiä myös sinne! :)
VastaaPoista