Sivut

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Odotanko turhaan sua sittenkin?

Turhauttaa. Ärsyttää. Suututtaa. Itkettää. Kaikki tunteet ihan sekaisin. Lauri ei vastaa minulle. Olemme puhuneet viimeeksi keskiviikkona, eikä hän edelleenkään halua vastata kysymykseeni. Eiköhän tämä ollut tässä. 


Menetin myös Tommin. Näin hänet ja Sallan kävelyllä tänään, he näyttivät niin onnellisilta. En minä voi sitä pilata. Tiedän, että Tommi ja Salla ovat molemmat toimineet väärin minua kohtaan, mutta en minäkään ole mitenkään oikein toiminut. Tai no, mikä nyt ylipäätänsä on "oikea"? En halua alentua heidän tasolleen ja kostaa. Ei se olisi oikein.

Jos Tommi nyt päättää kertoa Sallalle haluavansa olla minun ystäväni ja ottaa yhteyttä minuun, mitä en tosin usko, niin se on ihan ok. Silloin voin olla Tommin ystävä, jos hän kerran todella haluaa niin ja näkee vaivaa sen eteen, mutta mitään muuta meidän välillemme ei enää tule. Olin minä Laurin kanssa tai en, niin Tommiin en enää sekaannu muuten kuin ystävänä. Siitä seuraa aina vain ongelmia. 

Minulla on ikävä sekä Lauria, että Tommia, mutta eri tavalla. Tommia ikävöin ystävänä. Hän on minulle se, kenen kanssa voin puhua asioista, se kenellä on miehen näkökulma ongelmiini. Tommilla on aina hyviä mielipiteitä ja uusia näkökulmia asioihin. Hän osaa lohduttaa ja tehdä minut iloiseksi, kun muuten menee huonosti. Lauri taas on se, keneltä kaipaan läheisyyttä ja hellyyttä. Se, kenen viereen haluan nukahtaa iltaisin. Se, kenen kuiskauksiin ja silityksiin haluan herätä aamulla.

Tommin tunnen melko hyvin. Osaan tulkita hänen eleitään ja ilmeitään. Aavistan, mitä hän ajattelee. Lauri taas on minulle vielä melko tuntematon. Haluaisin tutustua paremmin, oppia tuntemaan hänet samalla tavalla kuin tunnen Tommin. Haluaisin saada siihen vielä mahdollisuuden, mutten tiedä antaako Lauri sitä minulle.


3 kommenttia:

  1. Anna Laurille vielä hetki aikaa. Äläkä ainakaan tee sitä virhettä, että pommittaisit häntä kymmenillä viesteillä. Miehet (en yleistä, joten tarkennan: useimmat) eivät niinkään välitä viestittelystä. Koita soittaa hänelle, ellet siis ole jo yrittänyt sitäkin. Viimeinen oljenkorsi sitten onkin, että menet hänen ovelleen. Vaikka siitä voikin saada hullu-ahdistelija-takertujamaineen. :D

    VastaaPoista
  2. vaikuttaa siltä että et oikein ole vielä päättänyt mitä haluat. Tai se on sinulle vaikeaa ja koska kaikki on tapahtunut niin äskeittäin, se on ihan ymmärrettävää. Uskon että sinun kannattaisi nyt katsoa eteenpäin ja yrittää olla ajattelematta kumpaakaan. Katsoa varovasti tulevaisuuteen: mitä haluan tulevaisuudelta, miten voin sitä tavoitella? Kenet ja millaisen ihmisen haluan tulevaisuudessa vierelleni? Ja ehkä sinä ansaitset parempaa kuin Lauri tai Tommi? Jos hän ei tulevaisuudessakaan mitenkään lähesty sinua käytätkö koko loppu elämäsi hänen odottamiseensa vai avaatko vatovasti silmäsi uudelle ihmiselle, joka voi odottaa vain kulman takana?:) Tsemppiä<3

    VastaaPoista
  3. Anonyymi 1: Laurin kanssa sain puhuttua onneksi eilen, mutta on ihan totta, että soittaminen olisi ehkä kannattavampaa kuin tekstaaminen. Hän kuitenkin itse yleensä tekstaa, joten ajattelin, että yritän niin ensin, etten ole liian ahdisteleva :D Ja se keino onneksi toimi tällä kerralla.

    Anonyymi 2: Sen tiedä, että Tommia en halua. Lauri on kaikki, mitä voin toivoa, mutta tulevaisuus herättää kysymyksiä ja Lauri epäröi edelleen. Saa nähdä mitä aika tuo tullessaan. Kiitos <3

    VastaaPoista