Maailma on tehty meitä varten

Ajatukset pomppivat edes takaisin, vaikka ei edes olisi mitään oikeaa syytä. Asiat ovat jollakin aina huonommin. Ei minulla ole mitään hätää. Katto pään päällä ja ruokaa kaapissa. Ei olisi oikeutta murehtia eikä valittaa. Ei olisi oikeutta tuntea pahaa oloa. Ei saa kertoa kenellekkään, "kaikki on hyvin", täytyy sanoa. Ei pahaa oloa saa näyttää muille. Täytyy pitää huoli itsestään, pärjätä yksin. Olla vahva.

Lauri ei vastaa minulle enää. Hän ei ilmeisesti halua puhua. Silloin, kun minulla ja Tommilla oli vielä jotain ja riitelimme, se oli ihan erilaista. Tommin kanssa tiesin, että hän soittaa jossain vaiheessa. Hänen oli pakko, etten kertoisi kaikkea. Laurin kanssa tämä on kamalampaa, koska mikään ei pakota häntä soittamaan enää. Hän voi päättää, ettei halua minua ja antaa vain olla. Ihan minä hetkenä tahansa.

Minä todella välitän Laurista ja uskon tai ainakin uskoin siihen, että meistä voisi tulla jotain. Tommin kanssa jokin pieni ääni alitajunnassa huusi kokoajan, että ei siitä tule mitään, emme ikinä päädy yhteen. Laurin kanssa niin ei ole ja elättelen toiveita meidän suhteen, joten pettymys on tuplasti pahempi, jos hän ei haluakkaan minua.

Pakko yrittää vain elää hetkessä ja olla ajattelematta liikaa tulevaisuutta.

(http://weheartit.com)

Huomenna on juhannus, keskikesän juhla. Ja mitä minä teen? Istun yksin kotona, yllätys yllätys. Vaniljajäätelöä, musiikkia ja sen sellaista. Hieno juhannus tulossa itseni kanssa.

Sekavia ajatuksia, ei päätä eikä häntää. Palaillaan myöhemmin taas selkeämpien ajatusten merkeissä, hyvät juhannukset teille!