Kello on vähän yli neljä ja tulin juuri kotiin. Kävellen. Laurilta.
Itkulle ei tule loppua, enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Toinen puoli minusta käskee soittamaan Laurille ja toinen puoli unohtamaan kaikki miehet.
Menin siis illalla kahdestaan Laurin kanssa heille ja päätin jäädä yöksi. Kaikki oli ihanaa ja tunsin olevani niin onnellinen. Ja yhtäkkiä Laurista tuli esiin täysin uusi puoli, se idiootti, joka kaikissa miehissä näyttää olevan. Kestin tätä puolta hetken, kunnes hänen suustaan pääsi niin loukkaava kommentti, että en vain kestänyt enää. Keräsin tavarani ja lähdin.
Lauri kyllä tuli perääni, yritti halata ja pyysi anteeksi, mutta sitä en ihan helpolla anteeksi anna. Hän tietää, että asia on vaikea minulle, olemme puhuneet siitä ja silti hän heitti niin töykeän kommentin. Kävelin koko matkan kotiin ja itkin. Puolet tavaroistani jäi Laurille, mutta tuskin niitä ikinä haluan hakea takaisin.
Sekin mies onnistui osoittamaan todellisen luonteensa. On vain helpompaa olla sinkku. Yksin. Kokonaan yksin, ilman ketään.
On vain minä, joka voin itseäni satuttaa. En vain jaksa sitä, että aina minua satutetaan, uudelleen ja uudelleen. Haluan olla yksin.
Eikä... :( mutta joo, uskon että sun kannattaa miettii hetki ja pyytää vähän aikaa kaikilta. Kun sitten tiedät mitä haluat, voit ilmottaa kaikille oman päätöksesi. Jos ei onnista, niin uskon että joku mies tulee joskus eteesi ja hän on sellainen jota oikeasti voi rakastaa. Tietenkään kukaan ei ole täydellinen, mutta... Kuuntele nyt ainoastaa omaa sydäntäs ja luota sun tunteisiin!:)
VastaaPoistaOletin Laurilta liikoja. Luulin hänen olevan täydellinen ja todellisuus iski kasvoille liian lujaa eilen. Kaipaan nyt taukoa, kaikki tapahtuu liian nopeasti.
VastaaPoistaKiitos :)
Mitä se lauri sitten meni sanomaan/tekemään?
VastaaPoistaIhan naurettava koko juttu, saimme luultavasti kuitenkin sovittua sen nyt :)
VastaaPoista