Yrittäny selvitä tässä maailmassa, ahneiden pohjattomassa kaivossa

Mä aavistelin jo eilen, että jotain tapahtuu. Mulla oli ihan sellainen olo, että kohta kaikki menee vituiks taas ja niinhän siinä sitten kävi. Pitäis vaan luottaa intuitioon ja käpertyä sängyn alle sikiöasentoon hyvissä ajoin.

Salla on tehnyt paluun. Hän "voi paremmin" ja kaikki ovat helvetin ylpeitä tästä edistysaskeleesta. Jokainen on vuorotellen säälimässä häntä ja mulkoilemassa mua ilkeällä katseellaan. Salla on se hyvä ihminen tässä, Sallalla menee huonosti ja hän ei ole koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa. Mä taas olen päin vastoin se paha, kaiken huonon alku ja juuri. Jos olisin vähänkään ilkeämpi ihminen, kirjoittaisin tähän nyt, että painuis vittuun kaikki.

No, jottei kaikki olis liian helppoa, niin myös mun tämän päiväiset suunnitelmat menivät pieleen. Mun oli tarkoitus viettää kiva päivä Laurin kanssa, mennä junalla häntä vastaan, syödä hyvin ja niin edelleen. No, Lauri on tapojensa mukaan taas jättänyt muutaman pikku jutun ilmoittamatta minulle. Ensinäkin, kun minä olen puolessa välissä matkaa menossa hänen luokseen, hän ilmoittaa olevansa jo kotona. Toisekseen, hän on sopinut tälle ainoalle päivälle, kun mä olisin ehtinyt nähdä, kaikkea muuta tekemistä. Hän tasan tiesi mun suunnitelmistani. Hän tasan tiesi, että mä olen kiireinen muina päivinä.

Nyt mä siis istun junassa matkalla kotiin. Tuhlasin viimeiset rahani saadakseni viettää päivän Laurin kanssa ja päädyin yksin istumaan junaan koko päiväksi. Loistavaa, sanoisinko.

"Heräätkö koskaan painajaisista
Puhutko paskaa ja kiellätkö kaiken
Haluatko nähdä uuden painajaisen
Hengitä rauhassa ota varovasti
Loppu on lähellä se on viimeinen rasti"