Vittu mitä rimpuilua. Taistelen läpi päivän, eikä tästä tuu taaskaan mitään. "Kyllä se siitä helpottaa", ne sanoo. Joo, varmasti, mut milloin? Sitä mä oon tässä odotellut vuosia ja hullummaksi vain menee.
Väärinkäsitysten takia mulla on laskut perinnässä. Jalka murtunut, yksi oikeusjuttu kesken ja saldo lopussa. Sähköt katkesi viime tiistaina, ne sain onneksi jo takaisin. Lainarahalla. Mulle tarkoitettu sormus on myynnissä netissä pilkkahintaan, unelmat palasina ja unohdettu. Sätkin eteen päin kuin kala kuivalla maalla, huonolla menestyksellä.
Hain mä sentään kouluun, vaikka en mä edelleenkään ole opiskelukuntoinen. Kituutan ilman lääkkeitä, haluan imettää vielä. Sattuu, särkee, vihloo, vituttaa. Minkäs teet, ei tässä voi kuin kärsiä. Vaikka kyllähän ne kuntouttaa, sinnikkäästi ja turhaan.
Mä oon kuulemma nykyään hirveän negatiivinen ihminen, en ollenkaan oma itseni. Antakaa mulle jotain, mistä olla positiivisella mielellä, niin oon vaikka samantien.
Yksi, ei ehkä niin loistava, mutta positiivinen:
VastaaPoistaIt is okay to be at a place of struggle. Struggle is just another word for growth. Even the most evolved beings find themselves in a place of struggle now and then. In fact, struggle is a sure sign to them that they are expanding; it is their indication of real and important progress. The only one who doesn’t struggle is the one who doesn’t grow. So if you are struggling right now, see it as a terrific sign — celebrate your struggle.” ― Neale Donald Walsch
Koita jaksaa. Tuska on aina väliaikasta. Tulee hetki kun pystyt sanoon, että pahin on ohi ja susta tuntuu jo paremmalta. Sen tunteen kokeneena vuosikymmenen paskan olon jälkeen voin sanoa, että sitä kannattaa odottaa. Vaikka enhän mä voi tietää mikä matka sulla on sinne. Mutta se tulee - ajallaan. Se me kaikki tiedetään, ei sitä muuten hoettaisi.
Kiitos, kiitos, kiitos. Mä olen lukenut tämän kuluneen viikon aikana monesti. Kyyneleet silmissä, huonolla hetkellä ja aina on vähän parempi olla.
Poista