Sivut

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Paistaa se aurinko risukasaankin

Rankkaa. Helvetin rankkaa. Laitoin taas stopin kaikelle. Pieni rakas ei saa kärsiä. Ei saa kuulla yhtään riitaa tai nähdä pahaa oloa mun silmissäni. Kaiken on muututtava, nyt tai ei koskaan. 

Apuakin on taas tulossa. Mulla on vapaata kerran kuussa koko yö ja kerran kuussa puoli päivää. Kyllä tää tästä.

Pääsykokeet lähestyy, elämän suunta muuttuu ja mä olen kauhuissani. Kuitenkin hyvällä tavalla kauhuissani. Odottava, jännittynyt, innoissani. 

Tuntuu taas siltä, että kevät tuo tullessaan paljon hyvää, kuten sillä usein on tapana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti