Tiedättekö mitä? Mä olen humalassa. Pitkästä aikaa humalassa, oikein tosissaan kännissä sanalla sanoen. Ja lapsi on hoidossa, ihan koko yön. Mä niin totaalisesti kyllästyin ihmisten saarnoihin ja valitukseen mun tekemisistä, että istun yksin kotona ja juon viinaa, ihan kirkasta rehellistä viinaa, suoraan pullon suusta. Ei mitään kaunisteltuja viinilitkuja, kuten toisilla on tapana.
Tänään mä aion olla ihan kaikessa rauhassa yksin kotona omassa hiljaisuudessani, tilata kallista pizzaa kalliilla kotiinkuljetuksella, syödä sormin ja jättää naaman pyyhkimättä. Ja huomenna mä aion olla krapulassa, ihan koko päivän ja nauttia siitäkin, vaikkei se kai ole normaalia. Mä kuitenkin teen niin, koska mulla on siihen oikeus. Mä olen tehnyt kaiken yksin miltei vuoden ja kuunnellut muiden vähättelyjä siitä, ettei se ole mitään ja nyt mä nollaan.
Sen jälkeen mä jatkan elämääni, harrastan seksiä miehen kanssa, jota kohtaan mä tunnen vetoa, vaikkei se mies olekaan mun lapseni isä. Ja mä haen kouluun linjalle, joka ei tee musta pankkiiria tai lääkäriä, eikä mitään muutakaan hienoa ja upeaa, vaan se tekee musta juuri sen, mitä mä haluan työkseni tehdä. Ja silloinkin mä saatan toisinaan juoda viinaa, ihan vaan koska musta tuntuu siltä.
Ja nämä edellä mainitut asiat ei tee musta huonoa äitiä, vaikka koko maailma yrittää sitä mulle kokoajan jankata. Mä olen hyvä äiti. Mä olen ollut hyvä äiti kokoajan, ihan jokainen hetki ja ollakseni hyvä äiti, mun täytyy saada välillä ihan vain olla, yksin, omassa rauhassani. Ja nyt mä olen, ollakseni taas hieman parempi äiti huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti