Pari tuntia kuukaudessa omaa aikaa on se, minkä mä suostuin ottamaan vastaan. En yhtään enempää. En mä siihenkään aluksi olisi halunnut suostua, mutta kai se on mun omaksi parhaaksi.
Parin päivän päästä on ensimmäinen vapaa-aika, enkä mä tiedä, mitä mä teen. Kaikista parhaalta tuntuisi mennä ihan vaan rauhassa yksinään ulos, ajella autolla tai kävellä jossain. Kuunnella hiljaisuutta ja olla yksin. Ei mulla oo kavereitakaan täällä enää, joten mitäpä muutakaan.
Laurikin lähtee pian ja sit mä olen ihan kokonaan yksin. Voi helvetti, mitähän siitäkin tulee.
Moi! Oon lukenu tätä blogia tosi paljon ja oot tosi hyvä kirjottaja. Ihmetyttää vaan tuo sun ja Laurin suhde. Eikös hän oo melkee aina lähössä pois ja oot jäämässä yksin ja taas jossai vaiheessa hän onkin sielä sun ja vauvankanssa. Tiedän, että yksinhuoltajana on tosi rankkaa (kokemusta löytyy) mutta eikö olis vaan parempi lopettaa toi pelleily laurinkanssa. Välillä tuntuu, että sulla on kaksi lasta joista pitää huolehtia. Itsellä oli "samantapainen" mies joka ei osallistunut lapsen hoitoon ja muut kaverit oli tärkeimpiä. Lopulta päätin lopettaa pelleilyn ja muutin lapsenkanssa pois. Alussa se oli hiton rankkaa olla yksin ja kun ei ollut ihmistä siinä vierellä jolle voi jakaa lapsen kehitykset yms. Ajankanssa helpottaa älyttömän paljon ja olen paljon onnellisempi yksin lapsenkanssa vaikka omaa aikaa ei ole oikeastaan koskaan. Mieti tarkkaan kuinka haluat elämäsi viettää. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi! (:
VastaaPoistaT. M
Hän oli vuosi sittenkin lähdössä joo, mutta jäi sittenkin mun kanssa odottamaan lasta. Nyt hän on sitten tosissaan lähdössä. Hän on kyllä aikuistunut kauheasti vauvan syntymän jälkeen, mutta toisinaan yhä tuntuu, että mulla tosiaan on kaksi lasta täällä. Ei hän silti enää ole taakka mulle, kuten jossain vaiheessa tuntui olevan. Enkä mä edes kestäisi sellaista tilannetta enää, koska mulla on suuri vastuu vauvasta ja se on ihan tarpeeksi mulle. Aika näyttää mihin tää tilanne tästä etenee, mutta en mä koe tämän olevan "pelleilyä" enää :)
PoistaKiitos kommentista ja kiva kun seuraat!