Mä joskus mietin, että jos mä voisin nähdä väläyksen siitä, mitä mun elämä on viiden vuoden päästä, en pelkäisi tulevaisuutta. Mut tänään mä tajusin jotain. Jos mä viisi vuotta sitten olisin nähnyt väläyksen, jossa mä, Lauri ja vauva ollaan yhdessä omassa kodissa, mä olisin ollut onnellinen ja odottanut tulevaisuutta innolla. No, tässä me ollaan. Olenko mä nyt sit helvetin onnellinen? En mä tiedä. Tuskin.
Ei mun oo hyvä olla näin. Mä tahdon aina vaan lisää ja lisää. Mikään ei riitä. Ei helvetti mikään. Mitä mä tarvitsen ollakseni onnellinen? Mä en enää tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti