Nyt mä sit olen taas vuoden vanhempi. Olin baarissa pitkästä aikaa, tuntui hyvältä. Ihan helvetin hyvältä. Jos mulla ei olisi ollut lapsi odottamassa kotona, olisi ryyppy jäänyt aivan varmasti päälle. Vanhat ajat palasivat välähdyksinä mieleen ja mä jopa ikävöin kaikkea sitä paskaa hetkittäin. Tuntui hyvältä ottaa ryyppy, toinen, kolmas... Hoiperrella pilkun jälkeen pizzerian kautta kotiin nukkumaan. Mut tuntui myös hyvältä halata ja suukottaa pientä rakasta, hoivata ja pitää huolta. Ikävä kerkesi tulla, vaikken ollutkaan kauaa poissa.
Ja voi jumalauta että mä en vaan pääse mun päihdehimoista eroon. Pakko se on myöntää, että kerran kun ottaa alkoholia vahvempaa, ei sitä koskaan enää lakkaa haluamasta lisää. Aina mä vaan näen unia hyvistä oloista, muistelen hauskoja iltoja ja mietin menneitä. Kadehdin niitä, joilla on mahdollisuus ottaa. En mä kuitenkaan ole niin typerä, että ottaisin enää. Asiat tärkeysjärjestykseen ja niin edelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti