Uusi vuosi tuo muutoksen. Ja paskat. Samaa vanhaa. Ihan ok silti. Tai ei ok, mutta mä pystyn elämään itseni kanssa. Ei mulla ole enää läheskään niin paha olla kuin ennen. Ei niin pahoja pelkotiloja, ahdistuksia, fobioita. Ei itsetuhoa eikä niin musta mieli.
Viime vuonna tapahtui paljon. Valmistuin, sain lapsen ja kasvoin ihmisenä valtavasti. Tästä vuodesta tuskin tulee yhtä tapahtumarikas, mutta odotan silti paljon. Vauvan kasvua, minun oppimista äidiksi. Toivottavasti myös paljon muuta kivaa vauva-arjen ulkopuolella.
Hyvää uutta vuotta teillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti