Mä en oo paha kellekään, onks se tervettä?

"Omatunto huonos kunnossa jo ennestään
Mä en oo paha kellekään
Onks se tervettä?"

Vanhat jutut pyörii mielessä. Olen liikaa yksin taas ja se kostautuu. Väsyttää, pitäis nukkua. Ajatukset ei vaan jätä mua rauhaan. Olenko mä todella se, mikä mun on sanottu olevan? Mä olen muuttunut niin helvetisti. En mä ole sellainen. Mut en mä osaa kertoa, mikä mä olen.

Olen ollut huora muiden silmissä, hyväksi käytetty omissa silmissäni. Mut on raiskattu, mä olen nähnyt paljon pahaa. Mut on jätetty yksin ja mun henkeni on pelastettu, kun mä vähiten sitä osasin toivoa. Mua on petetty, jätetty, poljettu maahan. Mä olen antanut anteeksi, mulle on annettu anteeksi. Mä olen käyttänyt liikaa alkoholia ja sitten korvannut sen huumeilla. Mä olen ollut lääkeriippuvainen ja olen sitä tavallaan kai taas. Eri tavalla kuitenkin, kuin aiemmin. Mä olen nähnyt kuolemaa, toivonut olevani itse siinä tilalla. Mä olen kävellyt katuja keskellä yötä ymmärtämättä missä edes olen ja toisinaan ymmärtänyt liikaakin. Mun on ollut niin tajuttoman paha olla. Mä olen saanut tukea. Teiltä, lähinnä. Ihan tajuttoman paljon. Teidän takianne mä olen avun piirissä vielä tänäkin päivänä, mua autetaan ja mä olen oppinut olemaan hyvä itselleni.

Mä olen Ada, 19, tuleva äiti. Siinä kaikki. Sen tarkemmin mä en osaa määritellä itseäni. Mut ehkä se riittää, toistaiseksi. Siinä on ihan tarpeeksi vastuuta.