Kuusitoista vastaamatonta puhelua

Puhelin tärisee laminaattia vasten, jo kuudestoista vastaamaton puhelu. Ne yrittää tavoittaa mua sanoakseen mitättömiä sanoja ja yrittääkseen ymmärtää. Mä en kaipaa ymmärrystä. Mä kaipaan rauhaa. Antakaa mun olla, edes yksi päivä. Antakaa mun edes joskus ottaa aikaa itselleni, ihan vaikka vain sen takia, että saan maata olohuoneen lattialla ja tuijottaa tyhjyyttä. Rauhassa, yksin. Mä tarvitsen sitä nyt. Mua väsyttää liikaa.