Vielä vuosi sitten mulla ei ollut oikeastaan yhtään oikeaa ystävää. Nykyisin tilanne on täysin toinen, mutta blogissa mä en ole paljon ehtinyt näistä puhuakaan. Mä olen kokoajan menossa eikä ole päivääkään, etteikö joku tavoittelisi mua ja pyytäisi johonkin. Ja siitä mä nautin.
Mun ympärilläni pyörii paljon Laurin ystäviä ja heidän ystäviään. On hän, joka soittaa mulle aamuisin ja tahtoo päästä kahville. On hän, joka tukee mua riitojen keskellä. On hän, jolla on pieni poika ja joka välittää minusta ihan liikaa. On hän, joka on aina mun puolellani, vaikka onkin tuntenut Laurin vauvasta saakka. Miehiä kaikki ja helvetin tärkeitä mulle. Ja mikä hienointa, mä tiedän, että vaikka mä en olisi väleissä Laurin kanssa, nämä ystävät pysyvät.
Tänään kun me lähdettiin porukalla grillaamaan, täytyi mennä kolmella autolla, jotta kaikki mahtuvat. Meitä todella on iso porukka ja mä olen tärkeä osa sitä. Tätä mä kaipasin kaikki ne vuodet ja nyt mulla vihdoin on asiat hyvin sillä puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti