Ada

"Kerro jotain itsestäsi."

Mä olen Ada, 19-vuotias haaveilija. Mulla on takkuinen tukka ja reikäinen mekko. Kasvava vatsa ja liian suuri koti yhdelle ihmiselle. Mä rakastan istua iltaisin kalliolla ja lukea hullunkurisia novelleja. Mä rakastan myös kirjoittaa, rakastan yli kaiken. Iltateessäni maistuu mieto kamomilla ja aamuisin juon kahvini mustana. Mulla on paljon ystäviä, vähän sukulaisia ja juuri tarpeeksi tukijoukkoja.

Torstaisin mulla on tapana lukea runoja ja kirjoittaa parhaimmat ajatukseni pieneen punakantiseen vihkoon. Jo pitkään suurin osa niistä ajatuksista on koskenut häntä. Hän on mun lapseni isä, ääliö, vastuuton kakara, jota mä rakastan kuin umpihullu. Yhä mä salaa toivon meidän vielä joskus kävelevän kostealla niityllä juhannus yönä, mutta niin tuskin tulee tapahtumaan. Ainakaan tänä juhannuksena.

Eksyn liian usein aiheesta ja toisinaan puhun liikaa. Jätin menemättä koulun pääsykokeisiin, muutin hiukan liian kalliiseen asuntoon ja vaihdoin puhelinnumeroa. Kaipaan muutosta, mutta tuskin koskaan olen tarpeeksi rohkea tekemään mitään radikaalia. Olen pitkä pinnainen, mutta suuttuessani suurinkin mies pelkää mua. En ole pitkä vihainen, enkä koskaan turhaan.

Päiväni täyttyvät musiikilla, typerillä ihmissuhteilla ja maalaamisella. Toisinaan ostan arpoja, vaikken vielä viime viikolla uskonut niissä koskaan olevan voittoja. Luuloni todistettiin vääräksi.

Mulla on reikä sukassa, uni silmässä ja liian väsyneet kädet.