"Aina sä vain valitat, kuinka sua sattuu."
Mulla on takana useita vuosia hermokipua, jatkuvaa vihlomista ja särkyä. Mä en muista, millaista on olla kivuton. Mä en muista, millaista on nukkua kunnolla, millaista on juosta, uida, tanssia. Mikään lääke ei vie mun kipuani pois ja se on läsnä jopa unissa. Mä herään kymmenen tunnin yöunien aikana vähintään viisi kertaa. Mä olen jatkuvasti mustelmilla, mä en jaksa kantaa kauppakassia, enkä mä pysty ottamaan vaatteita kaappieni ylähyllyiltä. Mä en saa limsapullon korkkia auki, enkä mä jaksa kävellä pitkiä matkoja.
Mä käyn erilaisissa hoidoissa ja tutkimuksissa useita kertoja viikossa, mun lääkitykseni maksaisi noin viisikymppiä viikossa, jos mä voisin sitä käyttää. Mä olen yrittänyt sinnikkäästi tehdä töitä ollakseni normaali, mutta mitään ei tapahdu. Kukaan ei tiedä syytä tälle, ei parannuskeinoa, ei sopivaa lääkitystä. Ei ole olemassa mitään keinoa päästä tästä eroon. Odotetaan vain ihmettä, joka ei ole tapahtumassa. Mä olen maksanut omasta lompakostani tuhansia euroja ja sosiaalitoimelle kustannuksia on tullut vieläkin enemmän. Kaikki raha tyhjästä, mitään ei ole tapahtunut.
Aina mä vain valitan. Mä en edes tajua, miten kukaan kehtaa sanoa niin. Jos mä kerran päivässä sanon, että hei mua sattuu, voisitko sä tehdä jutun x mun puolestani, niin sekö on valittamista? Kukaan ei edes tajua, mitä mä käyn läpi. Mä ottaisin tilalle melkein minkä tahansa muun sairauden, kunhan mun ei vaan tarvitsisi olla jatkuvasti kipeä. Mä en kuitenkaan saa valita, joten kai mä saan edes valittaa silloin tällöin?
Kymmenen tunnin unet!!! Mitä luulet kuinka moni työssä/opiskeleva nukkuu edes 8 tunnin unia? Hetken kuluttua kun vierelläsi on avuton jatkuvaa huolenpitoa vaativa elämänalku, tuskin nukut yössä edes 6 tuntia heräämättä vähintään parin tunnin välein. Suosittelisin heräämään elämän todellisuuteen.
VastaaPoistaPakko yhtyä tähän, jo raskaus aikana tulet huomaamaan varsinkin loppuvaiheessa että ne unet jää yhä vähemmäksi ja vähemmäksi puhumattakaan siitä kun se vauva tosiaan syntyy ja arkielämä pienen alun kanssa alkaa. Se tulee olemaan todella raskasta henkisesti ja fyysisesti varsinkin yksinhuoltajalle jolla on sairaus joka vaikuttaa noin paljon, toivon että sulla on henkilöitä tukemassa sua :) koska tässä vaiheessa se lapsi on etusijalla ja se tulee aina olemaan niin, sun täytyy vain kestää mitä tuleman pitää. Siinä vaiheessa kun vauva on ulkona, ei valitukset auta. Toivon sulle kaikkea hyvää ja jaksamista elämään.
PoistaMelko moni työssä käyvä/opiskelija nukkuu kymmenen tunnin yöunia edes joskus. Mä en luultavasti koskaan. Normaali ihminen saa ja tarvitsee yhteinäistä, jatkuvaa unta, mitä en saa koskaan. Kyllä mä tiedän, että vauva valvottaa, mutta mä valvon nyt jo, joten tuskin se tulee suuri muutos olemaan siltä kannalta.
PoistaÖööö luuletko että se nykyinen valvomisesi on sitä samaa mitä tuut kokemaan sen vauvan kanssa :D se ei vaan pidä sua hereillä vaan se HUUTAA! Ja synnytyksen jälkeen sä tuut olemaan niin väsynyt ja unen tarpeessa että varmasti haluaisit vaan nukkua, mut mitenkäs voit jos sulla on rääkyvä lapsi hoidettavana. En nyt sano ettet pystyis siihen, mut älä kuvittele sen olevan noin helppoa xD kaikki stressi ja paineet tulee vaikuttamaan sun jaksamiseen ja siihen vauvaan.
PoistaVastauksesi Ada vahvisti ajatukseni eli sinulla ei ole mitään käsitystä elämästä vauvan kanssa tai ainakin liian vaalean punainen/sininen se on. Joku jo kirjoittikin asian korostaen HUUTAA! ja rääkyy ja tässä ei ole yhtään liioittelua. Hyvin harva vauva on sellainen kokoyön nukkuja ja aina iloinen. Luettuani sinun tilanteesta toivon kädet ristissä että sinulle osuu tällainen harvinaisen helppo tapaus. Muuten et (anteeksi vaan) tule selviämään.
PoistaKorjaan vielä sen asian että juurikaan ketään lapsia omaava, työssä/opiskelua käyvä vanhempi ei nuku mitään 10h unia. Turhaa itsesäälin hakemista.
Moikka Ada!
VastaaPoistaOnko ikinä mietitty että sinulla voisi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö? Onko sinulla mielialalääkkeitä käytössä?
Voimia ja parempaa huomista sinulle <3
Itse olen miettinyt monesti ja blogissa sitä myös kysytään säännöllisin väliajoin. Ammattilaisen diagnoosia ei kuitenkaan ole, eikä edes epäilyjä. Ammattiapua saan miltei viikoittain, mutta mitään lääkitystä ei tällä hetkellä ole, eikä mielialalääkkeitä ole ollutkaan.
PoistaKiitos <3
Kaikki vauvat ei huuda öisin!
VastaaPoistaTerv. 2 "vauvaa" isoksi hoitanut ja aina pätkäunia nukkunut...;)
Voi muuten olla niinkin, että nuo hermokivut helpottavat raskauden / synnytyksen myötä...<3
"vanhus"