Pikapäivitys

Pakko oli tulla kertomaan pikaiset kuulumiset näin keskiyön jälkeisinä tunteina. Mä olen ollut tosi kiireinen nyt viimepäivinä, kun uni verottaa päivistä niin suuren osan, ettei muuta meinaa ehtiä tehdä ollenkaan. Suurin pahoinvointi on jo onneksi poissa, mutta väsymystä on senkin edestä.


Minun ja Laurin tilanne on mikä on. Molemmat tiedostavat, että tässä ollaan menossa kohti vääjäämätöntä tuhoa, mutta me vain yritetään elää hetkessä ja se sujuu yllättävän hyvin. Jotenkin mä yhä elättelen toiveita meistä kolmesta perheenä, mutta realiteetit on mulla kyllä tiedossa.


Ylioppilas musta tulee melko suurella varmuudella ja tulevaisuuden suunnitelmatkin alkavat hahmottua pikkuhiljaa.


Hyvä tästä vielä tulee.