"Mä luultavasti vien sut synnyttämään ja katoan. Lopullisesti."
Mä en ymmärrä. Mun päätä sattuu, kun mä en käsitä. En, vaikka mä kuinka kovasti yritän. En käsitä, miksei hän voi yrittää meidän kanssa. Miksei hän voi tutustua lapseensa ja katsoa, kuinka kaikki lähtee sujumaan?
Hän ei ole koskaan pidellyt vauvaa, saati sitten omaa lasta. Mistä hän voi tietää jo valmiiksi vihaavansa sitä? Miksi täytyy aina olla niin helvetin negatiivinen ja ennakkoluuloinen kaikkea kohtaan? Mä vielä yritän tehdä tän helpoksi, yritän ottaa vastuun ja lupaan hoitaa kaiken yksin. Annan hänen opiskella ja tehdä töitä, mennä ja tulla. Mutta ei, pelkkä läsnä oleminen on liikaa pyydetty.
Hän ei aio olla edes päivää meidän kanssa. Hän ei tahdo nähdä omaa lastaan, tietää hänen nimeään, kuulla hänen kuulumisiaan. Ja niin helposti hän on myös valmis jättämään minut. Unohtamaan kaiken ja aloittamaan alusta jossakin muualla. Hänessä täytyy olla jokin kytkin, josta hän halutessaan kääntää rakkauden päälle tai pois, sillä en mä pystyisi toimimaan hänen tilanteessaan niin.
Mä en voi vieläkään käsittää sen miehen ajatusmaailmaa. Häntä pelottaa, sen mä ymmärrän kyllä. Mutta niin pelottaa muakin, enkä mä ole juoksemassa pakoon.
Tajuatko miten itsekästä on tehdä toisesta vanhempi, vaikka hän kuinka suoraan sanoo, ettei halua sitä? Mitä itse ajattelisit, jos joku olisi esim. puoli vuotta sitten työntänyt rääkyvän kakaran syliisi ja sanonut, että tää on sun, nyt olet siinä kiinni elämäsi jokainen päivä - tai ainakin niin kauan kuin tämä ihminen on hengissä?
VastaaPoistaEn tiedä mitään kusipäisempää kuin se, että lapsia synnytetään, koska ÄITI tahtoo niin. Viis isästä, viis hänen tunteistaan, viis lapsesta, joka on jo lähtökohtaisesti vailla isän rakkautta. ÄITI haluaa vauvan, joten vauva tehdään.
Usein sen ÄIDINkin tunteet sitten kummasti haalenevat, kun kersa huutaa kolmatta päivää, rahaa ei ole ja kavereita ei ole nähty viikkoihin. Silloin alkaakin ÄITI miettimään, että mitä siinä rääpäle huudat, mulla on oikeus elämään ja muuta paskaa.
Joo, ei tietenkään käy sulle, kuten ei ole käynyt niille muillekaan teinipaskoille, jotka vängällä haluavat ÄIDIKSI:
Mietin vähän samaa, minkä takia naiset usein luulee, että niillä on oikeus pakottaa se mies isäks.
PoistaJos mä polttelisin, käyttäisin hirveesti alkoholia ja mulla ei oli koulutusta, ja mun, luultavasti samanlainen, poikaystävä toteis: Hei, 9 kuukauden päästä sulla on lapsi!
Juoksisin varmaan itsekin.
Jos mies tekee selväksi ettei halua lasta, hän ei sitä halua.
En tosin epäile ettei Adasta olis äidiks, jos nyt hankkii apua ja alkaa järjestää urakalla elämäänsä kuntoon.
Miten pitkällä Ada nyt muuten oot?
Mä en vaan käsitä sitä, että minkä takia Lauri ei voinut miettiä koko tilannetta, ennen kuin paskat on jo housuissa. Mitään vastuuta ei näköjään tarvitse ottaa missään vaiheessa. Kaadetaan kaikki mun niskaan ja odotetaan asioiden hoituvan. Tein mä abortin tai en, mä olen yksin tätä asiaa hoitamassa. Siinä ei mun mielestäni enää toisen mielipide paljon paina.
PoistaYmmärrän kyllä Lauria ja sitä, että hän ei lasta halua. Ei hän varmaan ole valmis sitoutumaan lapseen loppuiäkseen tuossa vaiheessa ja elämäntilanteessa. Eikä hän varmaan halua olla "puolittainen" isä tietäen ettei halua lastaan eikä pysty eikä ole valmis antamaan lapselle sitä, mitä lapsi tarvitsee. Siksi on helpompi juosta karkuun, olla miettimättä asiaa ja ikäänkun kieltää koko lapsen olemassaolo. Ei hän ole sydämellään mukana tuossa asiassa. Ei hän halua sitä eikä ole siihen valmis.
VastaaPoistaSe ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö sinulla olisi oikeutta pitää lasta. Teet juuri niin kuin sinusta tuntuu. Mutta et voi pakottaa toista olemaan isä, jos hän ei sitä halua. Niin epäreilua kuin se lasta kohtaan onkin. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että lapsi saattaa joutua elämään ilman biologista isäänsä ja kysellä ja miettiä asiaa isona.
En tiedä, mitä voisit tehdä, että Lauri olisi osa lapsen elämää. Mutta sen tiedän ettet voi vaatia häntä osallistumaan. Sen halun on herättävä hänestä itsestään, jos on herätäkseen.
Niin, kyllä mä olen nämä jutut tiedostanut itsekin. Mä selviän tästä vaikka yksin, koska ei mulla muutakaan vaihtoehtoa ole. Tuo ailahteleva puolisko ei tunnu tietävän vieläkään, mitä tahtoo.
Poista"Sit vuoden päästä me voidaan ehkä taas lähteä sinne ja tänne ja tehdä sitä ja tätä", on ensimmäinen kommentti ja jo minuutin päästä hän kertoo, kuinka hän häipyy syksyllä. Kyllä mä vielä toivon, että hän aikoo yrittää.
Musta on outoa sekin, että ihmiset tsemppaavat tyyliin "jee jee, hyvä tosta tulee, kaikki menee ihanasti, nyt vaan tsemppailet säkin", Sieltä on tulossa ihan oikea lapsi, ihan oikea imeväinen pikkuvauva. Pariskunnilla, joilla on kaikki asiat mallillaan niin terveyden kuin taloudenkin puolesta, on yleensä helvetin vaikeaa etenkin ensimmäisen lapsen kanssa.
VastaaPoistaSieltä ei tule vaaleanpunaista mutrusuuta, joka sanoo öisin vienosti buu ja aamuisin hellästä baa. Sieltä tulee paskaa toisesta päästä työntävä, huutoa toisesta päästä lataava erittäin vaativa henkilö, josta et juurikaan voii irrottaa silmiäsi koko vuorokautena. Sieltä tulee henkilö, joka kertoo sinulle, koska sinä nukut. Sieltä niin raskas työmaa, että jos lukiokin tuntuu liian vaativalta, on aika vaikeaa kuvitella pärjäävänsä tässä ammatissa.
Vähintä, mitä ihmiset voisivat sanoa, on oikeasti antaa vähän realistisempaa kuvaa lapsen kanssa olemisesta. Siinä ei meinaa tsemppi auttaa, vaan todellakin asenteen olisi oltava hieman ravakampi kuin se Adalla nyt näyttäisi olevan.
Kyllä mä tiedän, että kusessa tässä ollaan ja pahasti. Mun tuurilla kohdalle osuu koliikkivauva, 24/7 huutava yksilö. Mut minkäs teet, näillä mennään, mitä on. En mä ole ainoa maailmassa, joka on tässä tilanteessa ollut ja ihan hyviä ihmisiä heidänkin lapsistaan kasvaa.
PoistaVoi Ada hyvä kun sä et tajua sitä tosiasiaa, ettei ketään voi pakottaa isäksi. Lauri on sulle sanonut, ettei aio olla mukana lapsen elämässä. Mä en äitinä tajua, miten et ole pitänyt ehkäisystä huolta. Oletko vanhemmillesi kertonut, että olet raskaana? Miten he suhtautuvat asiaan? Mietin vaan, että onkohan heistä sulle oikeasti apua sitten kun lapsi on maailmassa. Tosin kenenkään velvollisuus ei ole huolehtia sun lapsesta, ei edes silloin kun susta tuntuu, ettet jaksa.
VastaaPoistaSä et taida tajuta sitäkään, ettei lapsi ole mikään nukke joka heitetään nurkkaan kun ei haluta enää leikkiä. Sä joudut huolehtimaan lapsesta loppuikäsi. Se huolenpito ei lopu siihen kun lapsi täyttää 18 v. Lapsi on aina vanhempiensa sydämessä ja pysyy lapsena, josta kantaa huolta hautaan saakka. Sä et ilmeisesti ole kokenut sitä, miten vanhemmat lapsistaan huolehtii ja välittää heistä. Mä olen koko ajan sun blogia seuratessasi ihmetellyt, miten sun vanhemmat ei ota sua ns. niskasta kiinni, pistä yhdessä sun kanssa sun elämää raiteilleen. Itse ainakin kuolisin huolesta, jos lapsi liikkuisi tuollaisissa porukoissa, joisi ja käyttäisi lääkkeitä saadakseen päänsä sekaisin.
On paljon nuoria äitejä, jotka huolehtii lapsistaan hyvin. Monesti heillä on myös se isä kuvioissa mukana, isä joka aidosti välittää lapsistaan. Sulla ei sellaista tilannetta ole eikä tule olemaan. Ota ihan vakavasti nyt nuo Laurin sanat. Hän ei halua olla isä. Sä et voi pakottaa häntä isäksi.
Ada on itse kertonut, että hänen äitinsä ei edes ole kuvioissa. Muistaakseni sillä on ollut uusi mies aika kauan ja valitsi sen miehen Adan sijasta. Asuu muistaakseni vielä kaukana. Jotenkin noin se meni.
PoistaIsäänsäkään ei hirveästi taida nähdä, kun yksin kerta asuu.
Vanhemmat ei tiedä ja tuskin tulevat hetkeen tietämäänkään. En mä ole heidän kanssaan niin läheinen, eikä tää asia kuulu heille. Kuten ei mun asiani muutenkaan. Mulla on ihan muut tukihenkilöt, joiden varaan mä elämääni rakennan.
PoistaMä tiedän kyllä, että mun tällä hetkellä tekemäni valinnat vaikuttavat kaikkeen. Ne valinnat mä vielä mukanani hautaan asti ja se on ihan tietoinen päätös.