Mä en vieläkään tiedä mitä mä aion tehdä. Lapsen mä pidän, siitä mä olen jo miltei sata prosenttisen varma, mutta muuten tulevaisuus on hämärän peitossa. Lauri pakenee ennemmin tai myöhemmin ja mun sen jälkeinen elämä on pelkkää mustaa. Jatkanko mä täällä, aloitanko mä alusta jossakin muutalla, mitä mä teen?
Pääsenkö mä ylioppilaaksi, sujuuko raskaus hyvin, onko mulla tukiverkosto? Pitääkö Lauri muhun mitään yhteyttä, onko hän mukana päätöksissä, onko hän tukena?
Voi, kunpa mä vain voisin nähdä tulevaisuuteen.
Mua väsyttää ja oksettaa niin paljon, etten mä kykene mihinkään, Makaan kotona päivästä toiseen, Lauri on täällä toisinaan ja toisinaan mä olen yksin. Arki tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta samaan aikaan tulevaisuus kihelmöi vatsanpohjassa. Vaikka kaikki vaikuttaakin huonolta, uskottelen mä silti itselleni, että ihan hyvä tästä tulee. Ja niin mulle tänään psykologillakin sanottiin.
Kyllä kaikki järjestyy, kun yrität lujasti ja teet parhaasi! <3
VastaaPoista"vanhus"
Niin mäkin tahdon uskoa. Kaikki on järjestettävissä, eikä mikään oo mahdotonta, ainakaan teoriassa :)
PoistaHirveesti tsemppiä ja jaksamista! <3 Oon varma että saat asiat toimimaan, sisulla selviät mistä vaan :)
VastaaPoistaKiitos <3
Poista